On on!

Olen löytänyt uuden harrastuksen! Olin lauantaina Hash runissa, mikälie onkaan suomeksi, no, siis sellaisessa, öö, urheilu-oluenjuontijutskassa. Ehkä.

Hash -juoksuja järjestävät paikalliset Hash House Harriers -klubit, tai laumat / kennelit kuten ne itseään kutsuvat (pack/kennel). Munkkilan H3 järjestää lenkkejä joka toinen lauantai, sekä lisäksi täydenkuun aikaan. Kotisivut täältä.

H3 on mottonsa mukaan "drinking club with running problem". Ensin jahdataan jänistä porukalla, ja sen jälkeen keräännytään nautiskelemaan olutta ja laulamaan. Kuulostaa aivan minulle ominaiselta toiminnalta!

Tämän kansainvälisen harrastuksen aloittivat joukko brittejä nykyisessä Malesiassa jo ennen sotia. Nykyään tätä hupia voi harrastaa ympäri maailman. Pelin ensimmäinen sääntö on että pelissä ei ole sääntöä. Kaikenlainen turhanpäiväisyys kuten oma nimi ja työ unohdetaan. Ringissä eli juoksentelun jälkeisessä kerääntymisessä ei saa sanoa "think". Niin, ja kieli on englanti, eli onhan niitä sääntöjä.

Jänistä jahdataan seuraamalla jäniksen jättämiä merkkejä maassa. Jos jänis on "elävä" eli oikea edellä juokseva, porukan tavoitteena on saada jänis kiinni. Usein reitti on kuitenkin ennalta merkitty, ja tavoitteena on "vain" löytää oikea reitti.

Tänä lauantaina merkkeinä toimivat jauhojäljet. Jänikset jättävät jauhomerkkejä oikealle reitille (niitä saa kätevästi pölläytettyä juomapullosta). Risteyskohdissa reitti on joko merkitty, tai oikea reitti pitää etsiä ja sen merkkinä on ympyrä. Jänis harhauttaa merkkaamalla umpikujat yhdellä, tai kahdella merkillä ja sen jälkeen X:llä merkiksi että reitti ei ole oikea ja pitää palata takaisin. Tällaisia umpikujia voi olla useampi. Yhden reitin =polun tai tien varrelta löytyy kuitenkin jossain vaiheessa kolmas merkki, jolloin viesitään toisille huutamalla "on on!" ja matka jatkuu. Laiska odottelee ympyrän luona kunnes innokkaimmat ovat harhailleet ja löytäneet oikean reitin. Huonokuntoinen saapuu paikalle vasta kun reitti on löydetty, mutta pysyy kuitenkin porukassa mukana.

Matkan varrella voi olla laulutaukopaikkoja ja usein DS eli juomapysäkki. Koko matka on 5-10km, ja kävelijöillä voi olla lyhyempi reitti. Tämänkertainen reitti kiersi Aun kaupunginosasta Isarin rannalle ja yli Glockenbachvierteliin ja takaisin, kaupungin kaduilla, takapihoilla ja puistoissa raikui "ooon -oon" huudot.

Lisätietoa H3:sta löytyy täältä.

Laulut, samoin kuin pseudonyymit ovat härskejä, loukkaavia tai muuten vain kamal(an hauskoja). Jos tiedätte Yogi karhun, tai Karhumetsän, niin juurikin sitä. Mutta jopa tällainen vanha huumorintajuton niuho oli ihan jees, sillä muuten vanhat tai nuoremmat äijät eivät irstailleet. Monday is a wa*kin' day!

Lopuksi siis keräännyttiin ympyrään juomaan sitä kaljaa ja kiittämään juoksun järjestäjiä, rankaisemaan huonosti käyttäytyneitä, toivottamaan uudet neitsyet tervetulleeksi, ym ym. kertakaikkiaan hilpeässä hengessä. Ringin ja juoksun tapahtumat kirjataan nettiin, niitä voi sieltä jälkikäteen naureskella. Lähes yhtä hauskaa kuin eräänkin maailman parhaan viiteryhmän juomanlaskijoiden bileiden muistiinpanot. Arvatkaapa muuten mikä laulu raikui? Hehee.

Tämän jälkeen mentiin syömään vapaassa muodostelmassa. Ilta jatkui vielä toiseen baariin, kuulemaan jotain jonkun tuttua bändiä. Harvoin olen ollut baarissa lenkkareissa, ilman suihkua, mutta olikos se ennenkään haitannut. Vaihtopaidan ja -housut olin sentään älynnyt ottaa mukaan.

Lajia voi harrastaa ainakin Helsingissä. Turussakin on ollut, en tiedä onko enää. Jutun hauskuus tietysti riippuu kulloisestakin porukasta, mutta voin suositella. Tai tulkaa tänne kokeilemaan! Oktoberfestien aikaan on tiedossa mega-HHH-run, kolmipäivänen super-eventti. Ilmoittauduin jo! Eli tiedoksi vain, 24.-26.9. viikonloppuna jos mielii tänne niin tervetuloa, olen juoksemassa/hoipertelemassa tämän porukan kanssa. Parasta tulla itsekin mukaan.