Aika jännä..

Edellisen postauksen kuva on -- dägädägädää-- surffilautateline! Kuva on otettu korttelin päästä Eisbachin jokisurffauspaikasta, josta olen kirjoittanut aiemmin. Nyttemmin smurffailu on muuten sallittua, tosin omalla vastuulla. Kuva on otettu syyskuulla kaupan kulmilta, ja veikkaan että smurffi oli varmaan ottanut lautansa kainaloon kaupassa käydessään. Syyskuulla ei vielä kaupunkikuvassa lumilautoja näkynyt, nyt viime kuukauden aikana olen jonkun bongannut Garmischin suunnalla. Mutta tosiaan, tällinki toiminee varmasti oivasti myös lumilauta- tai ehkä jopa pyörätelineenä.

Hohhoijaaa, työnarkomaani ajautui taas tilanteeseen jossa tehdään 12-tuntisia päiviä ja muu aika koomataan. Tällä ja toissaviikolla teen labraa päivät ja illat ja kokoustan aamut, muun ajan kirjoitan. On joo melko kunnianhimoinen aikataulukin mutta minkäs teet, se on nyt painettava. Toistaiseksi fiiliksetkin on pysytelleet manian paremmalla puolella, eli ihan jees!


Kooma-vaiheeseen on viimeaikoina liittynyt TV-dinnerit Ylen Areenasta löytyneiden Pasila-jaksojen kanssa. En voi käsittää miten olen onnistunut vasta nyt tajuamaan sarjan nerokkuuden. Onneksi ei tarvitse töissä puhua suomea, sillä myöhäisherännäisyydessäni puhuisin tai ainakin kiroilisin kuin Repomies. Jumalauta! Aivan mahtavaa settiä. Ja takaisin uutisiin.


Munkkilassa on viime viikon lopulla avattu joulumarkkinoita - niitähän on monta eri puolilla kaupunkia. Avasin viime perjantaina kauden kavereiden kanssa. Pots of Evil on ex-pattien kokoontumisajot yhden Feuerzangenbowlea myyvän kojun tienoilla, ja kuten kuvasta voisi tarkkanäköisempi huomata, kojun nimi ei ole Pots of Evil. Minä en huomannut. No, siellä kuuli taas enemmän englantia kuin saksaa ja oli monta tuttua eri piireistä (no, samaa Toytown-piiriä se toki kyllä on). Mihinkään ei mahtunut liikkumaan, mutta onneksi sentään juomaa julmassa kupissa riitti.

Feuerzangenbowle on jonkun sortin Glühweinia eli glögiä, mutta siihen tiputetaan rommissa uitettua ja liekitettyä sokeria. Sokeripala on joko kupin reunalla liekeissä, tai sitten kojussa on suuri toppa boolimaljan yllä joka vartin välein tuikataan tuleen.

Harmi vaan kun lunta ei vielä näy. Varpaita nipistelevä kylmä keli tuo kyllä joulun tunnelmaa, niin ja se glögi tietysti.

Valehtelijoiden klubi

No niin, täällä ollaan taas!

Blogi on ollut syväjäässä jo monta kuukautta. On ollut paljon ohjelmaa, kyläilijöitä ja töitä tietysti mutta kyllähän tämä vähän noloa on.

Tekosyiden tekosyy on tekninen: nappasin kännykkäkameralla alkusyksystä kuvan jonka halusin tänne tuoda. Sitten ei toiminutkaan USB-liittimet eikä päivittyneet ohjelmat - no, kuva jäi lataamatta tänne ja unohtui.

Tässä se nyt on. Ja mikä se on? Valehtelijoiden klubi saa avata keskustelun.

Kevät etenee

Työmatkalta 25.3.

sama paikka reilu viikko myöhemmin 7.4.

2.4. villi vihreys ja yli +20C

Maximilliansbrügge. Huomaa lentävät fönniäiset

Node ja picnic Isarin rannalla illansuussa (2.4. klo 19:30)

2.4. vaahterat puskivat kukat päivässä

7.4. Isarin aamuaurinko

Vaahtera

7.4. matkalla töihin

Hyvää huomenta! (tai aamupäivää)

Työmatkalla sinertää

Perjantaina hierasin silmiäni; mitä sinistä tuolla Friedensengelin juurella sinertää? Pysähtdyin ottamaan kuvaa ja totesin kännykän kuolleen. Työpäivä oli lyhyt, livahdan perjantaisin joogaan, ja kun paikalla oli se aivan kauhea sijainen, livahdin sieltäkin aika liukkaasti. Torikierroksen jälkeen kävin kotona ja nappasin kameran mukaan.

Täällä on ollut lämmintä mutta vettä ei ole satanut kuin joskus Tammikuussa, yhden päivän noin viikko sitten ja tänään sunnuntaina. Puut ja pensaatkin ovat olleet vain nupuilla, mutta tänään illansuussa näin jo paljon hiirenkorvia. Kevät tulee, ei voi sanoa kohisten, mutta tulee.

Selvää sinistä patsaan juurella. Työreitiltä.

Ei sinivuokkoja sentään, mutta kaunista on.

Niin että mikähän sipulikasvi tämä on?

Pienen pienet hiirenkorvat sittenkin.

Lauantaina kävin käppästelemässä lähivuorilla, ja siellä näin aivan ihanan paljon valkovuokkoja, sinivuokkoja ja kevätesikoita!

Elämä jatkuu

Purkutalo kävelykadulla muistuttaa Japanin tapahtumista

Tässä teltassa voi nukkua turvallisin mielin

  

Kevät

Isarin rannalla. Etsi kuvasta mies ja koira.

Luukkaan kirkko, kaunein lähikirkoista.

Pääsiäisen aika ja kuvat peitetty. Haidhausenin hautausmaakappeli.

Kuvat kertonevat tunnelmia riittävästi.

Hehkuviinihehkutus

´

Nyt on Glüchweinin eli hehkuviinin aika!
Joulumarkkinoiden ehdoton hitti on Glühwein -kojut, niille tullaan töiden jälkeen notkumaan ja ystäviä tapaamaan.

Juoma on paitsi lämmintä, myös melko lailla alkoholia sisältävää. Kaupasta ostamassani pullossa (1litra 1,85€) on alkoholia 10%. Kinderpunch eli lasten glögi on alkoholitonta, ja ainakin niissä paikoissa missä olen sitä maistanut, myös melko mautonta. 

Suomalaisesta glögistä poiketen tämä maistuu enemmän viiniltä ja vähemmän piparimausteilta. Röhniä ei sekaan laiteta.

Lauantaina sain tosin Bogenhausenin joulumarkkinoilla marjaisaa hehkuviiniä, joka oli oikein hyvää ja maistui .. no, glögiltä. Jotkut lorauttavat juoman sekaan (maksua vastaan) rommia tai muuta tuiketta. 

Normaalihinta mukilliselle on 3 tai 3,50 € sekä mukipantti päälle. Osa mukeista on oikeinkin hauskan näköisiä vuosikertamukeja, mitkä soveltuvat mainosti matkamuistoksi.

Kyläilijöitä ja öisiä salakuvia

Jäsen S napapiiriltä oli tässä taannoin kylässä pitkän viikonlopun, mukanaan pikku-S, ikää 4kk. Vierailu sujui oikein mukavasti.

Liikuimme julkisilla, ja vaunujen kanssa liikkuessa tuli tutustuttua S-ja U-juna-asemien hisseihin. Niitä kun ei normaalisti käytä, niin olivat välillä vähän piilossa. Ostbahnhoffilla ei U-maanalaiseen mennessä sattunut hissi silmään, ja kun liukuportaatkin oli rikki päästiin kantohommiin. Muuten liikkuminen oli yllättävän helppoa.

Kävimme pyörähtämässä ruuhkaisella Tollwood-talvimarkkinoilla. Voisin postata siitä ihan erikseen, mutta täältä löytyy tietoa mitä kaikkea tapahtumaa siellä on, koko joulukuun ajan. Tänä viikonloppuna olisi näemmä suomalaista uutta sirkustaidetta tarjolla.

Sunnuntaina teimme pyöräretken yhdessä Toytownin sunnuntaipyöräilijöiden kanssa. Keli oli raikas ja luntakin vähän maassa, mutta pidimme ensimmäisen tauon jo noin 6km pyöräilyn jälkeen ja lounasta nautittiin hartaasti. Kilometrejä kertyi silti todellisesta sunnuntaipyöräilystä 32, jotka pikku-S taittoi villaan kääriytyneenä turvakaukalossaan pyöräkärryssä. Avulias pyöräilytuttavani lainasi S:lle pyörää ja kärryä, rahtasi ne mukanaan ynnä vaimonsa sekä kaksi nuorinta lastaan sekä pari tandemia. Tämän miehen autotallista löytyy siis useammallekin tulevalle vieraalle lainapyörä jos tarvitaan.

Maanantaina minun piti mennä töihin, ja S&S kiersivät joulumarkkinoita. Alunperin tarkoitus olisi ollut käydä myös museossa, mutta maanantaisin moni museo on kiinni. No, markkinoilla, kirjakaupassa ja urheilukaupoissa vierähti aika hyvin ja liityin vielä iltapäivällä seuraan. Illallista söimme jo edellisten lapsivieraiden kanssa testaamassani mainiossa olutravintolassa, Schneider-Weissen Weisses Bräuhausissa Talissa. Alkoholiton vehnäolut oli hyvin maittavaa ja makkaralautanen runsas.

 Ja mitä ihania tuliaisia Suomesta sainkaan! Päivän Hesari ja Tusari, pari Annaa ja Imagea sekä iik ääk, 7 päivää. Jos tulee liian kova ikävä Suomeen, niin pieni selailu jälkimmäistä riittää taas palauttamaan realiteetit kohdalleen. :) Voihan öiset salakuvat sentään.

Talvi tuli

Reilu viikko sitten näytti työmatkalla tältä. Miehenkokoiset lehtikasat kutsuivat hyppimään.

Ja seuraavana aamuna 26.11. tuli lumi. Viime viikonloppuna käytiin vielä pyöräretkellä kun lunta ei ollut tuota paria senttiä enempää. Sunnuntai-iltana alkoi lumisade, ja viikolla lunta saatiin lisää. Nyt sitä on noin 15 senttiä.

Töissä meni puuhat pipariksi kun lumipyryn takia TNT ei suostunut vaarallisten aineiden tiekuljetukseen. Siis kuivajää oli tämä vaarallinen aine. Hohhoijaa. Ja sitä lunta tuli ehkä vajaa 10senttiä. Maa ihan sekaisin.

Täällä on talvirengaskielto, joka käsittääksen astui voimaan juurikin tuolloin 26.11. kun lumikin tuli. Lähikadut on kuitenkin täynnä hangessa uinuvia autoja, jotta joko niissä ei ole talvirenkaita tai sitten ihmisiä ei kiinnosta talviautoilu. Valtavan liukasta täällä kaupungissa teillä ei ole, koska suolaa kylvetään reilulla kouralla.

Mutta joulumarkkinoille lumiset maisemat sopivat mitä parhaimmin!

Nyt pilkotaa aurinko vähän pilvien välissä joten ulos mars!

Saisinko sinappia, kiitos.

Pari päivää sitten oli seuraamassani blogissa "Saksan Savossa" vinkki joulumarkkinoista Haidhausenissa, eli lähinurkilla. Jutun voi lukea tästä klikkaamalla.

Blogin kirjoittaja Jarno kertoi kuinka hernekeiton myyjät olivat pyöritelleet silmiään kun hän pyysi keittoonsa sinappia.

Enkö vain käynyt seuraavana päivänä minäkin markkinoilla (josta kuva) ja kun vähän huikoi, päätin maistaa hernaria. Pyysin myös sinappia. Täti totesi aivan pokkana Selbstverständlich! eli luonnollisesti! ja töräytti keltaista sinappia keskelle keittoa.

Mutta sitten pokka petti ja täti kysyi että onko minulla aviomies. Nauroin, että ei sentään, mutta olen kyllä suomalainen minäkin. Täti sanoi että kun täällä oli eilen sellainen mies pyytämässä sitä sinappia. Juu, sillä minäkin tänne löysin. Ja hyvää oli keitto!
Olin tänään Suomikantiksessa, eli suomalaisten (entisten) opiskelijoiden ja muiden kaljanjuojien kuukausittaisessa kantapöydässä Molly Malonessa. Kerroin ilosanomaa eteenpäin, että nyt kuulkaa löytyy erinomaista hernekeittoa lähimailta. Ja että kannattaa pyytää sitä sinappia. :)

Tag 17 - asia josta vihaat että sinulta kysytään

Tunnustusten sarja jatkuu.

Saksalaisilla on melko hyvä tietämys siitä että sauna ja Suomi kuuluvat yhteen. Saunat ovat jokseenkin suosittuja kylpylöiden, kuntoilulaitosten ja hotellien yhteydessä, ja joissain paikoissa jopa on erikseen Finnische Sauna (jopa die Kelosauna) jossa lienee kuumempaa kuin höyrysaunassa. Kuulemma kovasti on erilaisia sääntöjä kuinka kauan saunassa kuuluu olla ja mitä tehdä.

Mutta mistä en pidä lainkaan, on se kun kysytään että kai nyt sitten täällä käyt ehdottomasti ja useasti saunassa. Vink vink! Miksi menisin? Tämä kuva selittää suhtautumistani asiaan (ainakin joillekin).

Siis oikeasti, ei hyvää päivää. Kuva on otettu täältä.

Saahan sitä erilaisia saunoja olla, mutta tuo ei vaan todellakaan ole minua varten. Kuvassa vielä virheellisesti saunojilla on pyyhkeet, kyllä ne saksalaiset oikeasti ovat ihan alasti kaikkine karvoineen sekassaunomassa. Feministi raivoistuu myös kuvakielestä: näin saadaan ukot maksamaan 28 euroa kolmen tunnin lipusta ruokkimalla mielikuvaa valtaistuimella istuvasta alfauroksesta naisten ympäröimänä. Vähemmästäkin nuttura tutisee.

Minun sauna on oma, yksityinen, naisten vuoro uimahallissa, kaveriporukan laulava hikinen yo-kylän sauna, tyttöporukan hiirisauna. Hiihtolenkin jälkeen tai lauantai-iltana, olut kädessä. Maltan kyllä odottaa seuraavaa matkaa Suomeen, samaa kun ei täällä kuitenkaan saa.

Aion kyllä testata Müller'sches Volksbadin sen kauniin jugend-interiöörin takia, ja ahtautua naistenvuorolle saunaan joku tiistai-ilta, vaikka se onkin tuhottoman kallista.

Aiheesta kirjoitti HS:n kolumnisti osuvasti taanoin. Lue tästä.

Ja joko saa kirjoittaa joulupukille? Minä tahtoisin nähdä dokumentin Miesten vuoro. DVD englanninkielisellä tekstityksellä olisi kiva.

Tag 12 lempivaatekappale

Olin eilen shoppaamassa koko iltapäivän. En ollutkaan pitkään aikaan viettänyt aikaa kaupungilla, ja oli ihan ostettavaakin.

Vaate-, kenkä- ja kaikki muutkin kaupat löytyvät näppärimmin keskustan kävelykadulta, jos turistilaumat eivät haittaa. Samat Zarat ja Espritit löytyvät myös Schwabingista, pari metropysäkkiä pohjoiseen, Giselastrassen ja Münchener Freiheitin tienoilla. Siellä shoppailun lomassa on mukavampi myös istahtaa katukahvilaan tai ravintolaan, joita jälkimmäisiä taas keskustan kävelykadulla ei oikeastaan ole.

Munkkilassa on myös pari kolme ostoskeskusta. joihin pääsee hyvin julkisillakin, mutta en ole itse vielä käynyt. Olympia-Einkaufszentrumilla on oma metroasema, Riem Arcadeniin pääsee metrolla ja bussilla (lue: autolla) ja Neuperlachissakin näyttäisi olevan joku.

Minä suuntasin jännempiin suuntiin. Ensin pyörin Lehelin eteläpäässä Gärtnerplazilta eri suuntaan lähtevillä kaduilla, sitten Sendlinger Torin lähellä ja viimeiseksi suuntasin luottokenkäkauppaan Sonnenstrassella. Lehelissä on pikkuputiikkeja sekä todella jänniä antiikkikauppoja. Jos tarvitset aitoa puhkaa, 20-luvun mekkoa tai hattua Ascottin, suuntaa tuonne.

Minun tämänpäiväisessä saaliissa on kaksi vahvaa ehdokkia lempivaatekappaleeksi. Antiikkivaatekaupasta löysin 60-luvulla tehdyn pikkumustan, joka istuu kuin hanska. Niin kaunis! Harmi kun nykyisellä omistajalla on melkoinen olutvatsa.. (vrt edelliset kirjoitukset ja FB;n kuvat). Siitä huolimatta, aivan järkyttävän hyvä löytö. Toinen vahva ehdokki on outletin aletangosta napattu vanhan roosan tai lilan värinen silkkimekko, ovh 169, hintalapussa 60, sain sen 20 eurolla.

Vanha rakkaus on pac-lite goretex takki, vanha, kivan vihreä, menee pieneen tilaan, ei paina mitään, pelastaa tilanteessa kuin tilanteessa. Nykyisin vain ei enää kestä kokopäiväistä sadetta. Tosikäyttöön onkin jo hankittu uusi, mutta vanha kulkee käsilaukussa edelleen.

Tag 9 - jokin, jota odotat todella kovasti

Tällä hetkellä tavallaan odotan Oktoberfestiä, mutta en voi sanoa että sitä nyt todella kovasti odottaisi. Lähinnä pelonsekaisin tuntein, silloin nimittäin kaupunki on aivan piukassa turisteista, Haubtbahnhofin ja Theresienwiesenin lähimaillakaan ei voi kuvitella ajavansa pyörällä siinä lasimurskassa, ja sitten kun sinne itse pääsee juhlimaan, täytyy kuitenkin käydä töissäkin ja voivoi, se on sitten rankkaa se.

Mutta siitä myöhemmin.

Mitä oikeasti aina joka vuosi kovasti odotan, on joulu. Tai oikeastaan joulun odottamisen aika. On se itse joulukin ihanaa, mutta joulun fiilistely kestää paljon pidempään. Ensimmäiset lumihiutaleet, jouluvalot, joulun tunnelma. Se kaikki romanttinen puoli joulusta, ei supermarkettien kirkuvaa joulua.

Munkkilassa on tunnelmalliset joulumarkkinat myös, niinkuin liki joka kaupungissa - täällä linkkisivu joulumarkkinoihin.

Glüchwein tuoksuu, keskusta on täynnä kojuja ja ihmisiä ja hyvällä tuurilla on luntakin. Viereinen kuva on Marienplatzilta, eli keskustasta, otettu täältä.  Olin yhtenä vuotena täällä käymässä joulun alla, ja oli oikein mukavaa. Olen sanonut muutamalle teistä lukijoistakin että jos ette pääse kesällä tai Oktoberfestien aikaan tänne, on joulumarkkinat myös hyvä vaihtoehto.

Tässä linkkejä vielä yksittäisiin joulumarkkinasivuihin, nämä on kaikki Münchenissä.

Weihnachtsmarkt auf der Praterinsel
Schwabinger Weihnachtsmarkt
Bogenhausener Weihnachtszauberwald 2010
Tollwood Winterfestival 2010
Die größte Feuerzangenbowle der Welt in München
Frühstückstreff München im Augustiner Bürgerheim
Frühstückstreff München im Löwe am Markt
CVJM-Weihnachtsmarkt in München

Tag 6: joku, joka tekee sinut todella onnelliseksi

Tämä vaikuttaa kovin henkilökohtaiselta ja herttasarjan osaston kysymykseltä. Ehkä en nyt osaa ajatella kuin romanttisesti, ja sori vaan, ei tipu tietoja tähän foorumiin siltä saralta.

Mutta onnelliseksi tekee toki moni ihminen! Esimerkiksi kun joku ystävä on käynyt kommentoimassa tänne blogiin jotain, tai facebookiin, sillä nämä sähköiset ystävyyden jatkeet ovat täällä etäällä arvossaan. Onnelliseksi tekee myös lähisukulaiset, jotka ovat oppineet käyttämään Skypeä kiitettävästi!

Täällä onnelliseksi tekeviä ihmisiä ovat ainakin pyöräilyporukan kaverit. Viime viikonloppuna pyöräilimme ensin lauantaina Chiemseelle ja sunnuntaina järven ympäri.

Onnelliseksi tekee myös Suomi-kaupan Pekka. Kauppa löytyy aivan Viktualienmarktin vierestä osoitteesta Dreifaltigkeitsplatz 3. FinnLivingistä löytyy salmiakkia pahimpaan hätään, sekä marimekkoa ja muuta kivaa. Aah.

Tag 5 - jotakin, joka saa sinut hymyilemään

Joka työpäivä kuljen tämän patsaan ohi. Aamulla ei vielä useinkaan hymyilytä, mutta illalla kotiin polkaistessa usein aurinko kimmeltää kultaisesta siivekkäästä somasti ja kaupunki, joki ja puisto näyttää niin kauniilta.

Friedensengel eli rauhanenkeli on ollut paikallaan vuodesta 1899. On muuten harvinaisen huono Wiki-sivu tuo linkki tuossa. Huh.

Tag 3 - kolme konserttia, joissa olisit halunnut/haluaisit käydä

1) U2 Helsingissä

(kuva otettu täältä)

Tai U2 Münchenissä 15.9. Olympiastadionilla. Nyt pitäisi päättää, tutulla olisi yksi ylimääräinen lippu. Näin 360 tourin viime elokuussa Wembleyllä (maaahtavaa!) mutta en nyt oikein tiedä haluanko tuhlata jenini taas, ja vielä istumapaikkaan. Tiedä minkälaisia rockpoliiseja nämä ovat, jos siellä ei voikaan riehua? Jos en lippua osta, tiedän olevani huonolla tuulella koko päivän. Jaa ja meillä taitaakin olla labrailtapäivä juuri silloin.

2) Ruisrock 2010 kun Don Huonot kokosivat rivinsä yhteen ja esittivät Kissa-ihmisen Paulan kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=wTi9C0jkYFE

3)  Hyvät reivit. Esim Näsinneulassa vuonna miekka ja keppi. Tai jotkut ravit täällä. Tai edes ilta diskossa. Hitsi, en ole vieläkään päätynyt täällä  mihinkään "yökerhoon" kun ystäväni ovat lähinnä kapakka-ihmisiä. Jopa minun kadulla lienee joku tanssilattia. Munkkilan yökerhomekka on Kultfabrikin alue, jossa yhdellä sisäänpääsymaksulla käsittääkseni pääsee useampaan paikkaan. Ehkä joskus. Nyt on muutenkin enempi penkeillä heilumisen ja humppa-schlagerin sesonki. (vrt. edellinen kirjoitus Wiesn-hitit). Huomenna muuten lähden pyöräretkelle, ja tarkoitus on päätyä mm. Ayingiin juomaan Ayingeriä, sekä Rosenheimin Herbsfesteille, jotka kuuleman mukaan ovat jopa riehakkaammat olutfestit kuin Oktoberfest. Että näin!

Linkkejä matkailijoille

Gruppe Schmidt saapuu vierailulle. Jee!! Tässä hyödyllisiä linkkejä ja joitain vastauksia matkailijoille. Tervetuloa muutkin!

Miten pääsee kaupunkiin?

Lentokentältä seurataan S-opasteita S- eli paikallisjunalle. Ennen junaraiteille laskeutumista kannattaa hankkia lippu, niitä saa punakylkisistä lippuautomaateista.

Lippuvaihtoehtoja on useita. Lentokenttä on kuitenkin uloimmalla renkaalla, joten kuuluu ostaa joko Gesamtnetz- kerta- tai päivälippu. Tai Streifenkarte, joka leimataan 8:n kohdalta. Jos oli liian monimutkaista, mene lippuluukulle jonottamaan kymmenen muun turistin kanssa. Tai tilaa lentokenttänouto allekirjoittaneelta, tai enolta, jos se sattuu olemaan kaupungissa (kiitos eno viimeisestä!).

Lippu on leimattava ennen junaan astumista, joko ylhäällä tai laiturilla olevaan siniseen pömpeliin.

Tästä löydät S ja U -junien kartan. Junia kulkee. Jos tulet minun luokse, ota S8 Ostbahnhofille, jossa vaihto U4 tai U5:een.

Miten siellä liikahtaa paikasta toiseen?

No niillä S tai U junilla. Tällä sivulla voi etsiä aikataulut.
Myös ratikat kulkevat, tosin juuri nyt minun ohi menevät on korvattu busseilla korjausten vuoksi. Myös busseja kulkee. Helpoiten löydät paikasta toiseen tuon aikatauluhaun kautta, siinä voi osoitteella tai kartalta osoittaa paikat ja ohjeet tulevat tarvittaessa kartan kanssa. Tältä sivulta löytyy kaikki mitä tarvitset tietää paikallisliikenteestä.

Jos kaipaa kauemmalle, pääsee paikallisjunilla porukalla vaikka minne.
Bayern ticket on 28 euroa, ja sillä matkustaa 5 hlö koko päivän

Mitäs sitten tehtäisiin?

Kesällä mennään ulos oluelle. Tässä kaupungin beergartenit lueteltuna.

Kaupungin tapahtumakalenteri on joskus hyödyllinen, minusta hieman sekava.


Onks siellä kylmäkin?

parhaimpia säälinkkejä
http://wetterstationen.meteomedia.de/messnetz/
valitse München tai mihin oletkaan suuntaamassa

Missä nukutaan?

Oikeastaan yhtä henkilöä suuremmat ryhmät joudun ohjaamaan hotelliin, sillä köppöseni on kovin pieni. Sopivia hotelleja kannattaa hakea vaikkapa täältä, sieltä hankin kaikki reissujeni hotellit. Karttahaku on melko näppärä, ja muiden matkailijoiden kommentit. Itse olen ollut muutamissa työpaikan lähihotelleissa aikanaan, ja parissa perushotlassa rautatieaseman lähellä, mutta en nyt oikein osaa suositella mitään. Kannattaa katsoa kartasta että vieressä on S tai U asema, tai ratikka, muulla ei ole niin väliä. Rautatieaseman eteläpuoli on hotellikortteli, hieman epäviihtyisä ja epäilyttävän, geneerisen kaupungin näköinen, mutta siellä ne halvimmat hotellit on. Jotkut ovat kehuneet Jägeriä. Lähinurkilla olevista hotelleista ei ole vielä kokemuksia. Laitan tänne kun kuulen.


Tämän jälkeen on minun vuoro kysyä:
Koskas tulet käymään?
Tervetuloa!

Lange Schlange

Tämän sanan opin eilen Biergartenissa. Mein Gott, wie lange Schlange! voi siis tarjoittaa joko pitkää käärmettä tai jonoa. Jälkimmäinen kiemurteli juomatiskille.

Tällä on +32,7 C, sisällä ja ulkona, ja aivo sulaa, mutta ei valiteta. Se on kesä ny.

Bild des Tages

Meniköhän tuokaan oikein. No, päivän kuva on lähitienoilta, sähkökaappia koristaa kantaaottava teos.

Vaativille floristeille

Kiertelin tässä joku aika sitten taas Viktualienmarktilla, eli kaupungin suurimmalla ruoka- ja kukkatorilla. Sain kaksi kertaa hieraista silmiäni erään kukkakaupan kohdalla. Kyllä, se on raparperi, ja kyllä, se maksaa 10 euroa. Muuten hinnat ovat melko kohdallaan, mutta tällaisista ylellisyystuotteista kuten raparperinkukka tai pajunkissat saa maksaa maltaita.

Enpä olisi itse tosin älynnyt laittaa isoa raparperiroikaletta maljakkoon. Siitä sitten kokeilemaan!

Tämän oluen haluaisit juoda. Osa 2

Seuraavana esittelyvuorossa on ajankohtainen olut. Tämä paikallinen vihertävälogoinen ölppä on joka teinin kausiasuste. Näitä haetaan paikallisesta T-kaupasta ja painutaan kavereiden kanssa nurmikentille. Myös muut julkijuopottelijat kulkevat tämä Helles kädessään.

Kysyin työkavereilta onko suosioon joku erityinen syy. Itse veikkasin hintaa, mutta kaveri sanoi nauraen, että eikun koska se on niin hyvää ja erinomaista.

Tästä oluesta meinasi tulla "Tämän oluen haluaisin juoda"; yksi yksilö on jo pitkään odottanut sopivia kelejä jääkaapissa. Sitten muistin, että näitähän vissiin nautittiin taannoin eräissä opiskelijabilessä jonne kavereiden kanssa päädyttiin. Oli muistaakseni hyvää, ja ainakin taatusti edukasta.

Augustinerbräu München Lagerbier Hell. Laadukasta pussikaljaolutta jo vuodesta 1328. Onnittelut kaikille valkolakki päässä tänä yönä pussikaljoitteleville!