Tämä vaikuttaa kovin henkilökohtaiselta ja herttasarjan osaston kysymykseltä. Ehkä en nyt osaa ajatella kuin romanttisesti, ja sori vaan, ei tipu tietoja tähän foorumiin siltä saralta.
Mutta onnelliseksi tekee toki moni ihminen! Esimerkiksi kun joku ystävä on käynyt kommentoimassa tänne blogiin jotain, tai facebookiin, sillä nämä sähköiset ystävyyden jatkeet ovat täällä etäällä arvossaan. Onnelliseksi tekee myös lähisukulaiset, jotka ovat oppineet käyttämään Skypeä kiitettävästi!
Täällä onnelliseksi tekeviä ihmisiä ovat ainakin pyöräilyporukan kaverit. Viime viikonloppuna pyöräilimme ensin lauantaina Chiemseelle ja sunnuntaina järven ympäri.
Onnelliseksi tekee myös Suomi-kaupan Pekka. Kauppa löytyy aivan Viktualienmarktin vierestä osoitteesta Dreifaltigkeitsplatz 3. FinnLivingistä löytyy salmiakkia pahimpaan hätään, sekä marimekkoa ja muuta kivaa. Aah.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteydet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteydet. Näytä kaikki tekstit
maanantai 6. syyskuuta 2010
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Liveyhteyksiä
No niin, tässä kävi vähän niinkuin arvelinkin. Kun sain uuden (toimivan) työläppärin sekä kotiin netin toimimaan, niin sen sijaan että bloggailisin joka päivä, olenkin jättänyt blogin päivittämisen nyt yli viikoksi. Sen sijaan olen päivittänyt kuulumisia skypeyhteyksillä.
Varsinkin näin aluksi näyttää siltä että skypettely on niin kivaa, että siinä hupenee helposti tunti jos toinenkin per sessio. Viime viikolla testasimme ensin vanhan koneen kautta yksipuolisia kuva- ja ääniyhteyksiä Suomesta, kun minun vanhan koneen mikki ei toiminut, eikä kuvaakaan välity ilman kameraa. Lievästi vammaista vastata toisen höpöttelyyn näpyttämällä, mutta periaatteessa toimii niinkin. Seuraavaksi olin yhteydessä puhekiellossa olevaan sukulaiseen, joten näpyttely olikin oiva kommunikointimuoto.
Mutta sitten sain uuden työkoneen, joka sivumennen sanoen ei todellakaan voita vuoden muotoilupalkintoa, ja nyt toimii kaikenlaiset kuva- ja ääniyhteydet. Ja mm. vihdoin myös Last FM, jota voi luukuttaa töissä ainakin näin iltaisin. (En ole vielä tottunut siihen että omassa työhuoneessa voi toki tehdä mitä lystää (varsinkin jos laittaa oven kiinni). Pari kollegaa mm. estottomasti sauhuttelee ovensa takana, vaikka se on tietysti kovasti kiellettyä.) Koneen Windows saatiin viimein vaihdettua englanniksi, ja toivon mukaan pian myös office löytyy muulla kuin saksan kielellä, niin ei tarvitse kielikylpeä tässäkään kohtaa.
Kummipojan kanssa on ollut kovin sympaattista olla kuvayhteydessä. Skypellä kun voi hassutella hauskoilla hymiöillä (heidy), liian nopeilla liikkeillä, tai vaikka kumartumalla kameraan päin: "oota, mä tuun sinne käymään". Vielä ei olla saatu materiansiirrintä toimimaan, mutta hauskalta se näyttää. Samoin voi tarkistaa onko hampaat pesty. Näyttäisi olevan ainakin kaakaot juotu reippaasti. Myös ukki on ilostuttanut minua ja harvahammasta kameransa Frankenstein-asetuksilla, joita minä en tietenkään tajunnu vitsiksi heti.
Skype-ylistykseni jatkuu. Näin ystäväni uuden perheenjäsenen, ja perheeni pääsivät tutustumaan köppöseen kiertokäynnillä. "Kävin" myös veljen kotona ihmettelemässä lumikasoja ja kaadettuja puita. Lisäksi olen pitänyt pari työpalaveria skypen kautta, näppärää kun voi jakaa näytön helposti. Kyllä voi yksi ohjelma tehdä monta ihmistä iloiseksi. Kiitos T ja kumppanit!
Mitäs muuta olen ehtinyt? Pyhän Patrikin päivänä nostin tumman tuopin läheisten terveydeksi, lauantaina kuuntelin torvisoittoa keväisessä puistossa ja vietin iltapäivän keski-ikäisesti Ikeassa, työpäivinä työnarkomaniaa ja vapaapäivinä vapaata. Niin, ja kävin kieriskelemässä vain lievästi pölyisellä jumppasalin lattialla, osasin tehdä plieen sekä kierähtää olkapään yli ilmentäen sisäisiä tuntoja = modernissa tanssissa. Jee!
Nyt äkkiä kotiin, tänään tulee sunnuntaihesari! Tuplajee!
Varsinkin näin aluksi näyttää siltä että skypettely on niin kivaa, että siinä hupenee helposti tunti jos toinenkin per sessio. Viime viikolla testasimme ensin vanhan koneen kautta yksipuolisia kuva- ja ääniyhteyksiä Suomesta, kun minun vanhan koneen mikki ei toiminut, eikä kuvaakaan välity ilman kameraa. Lievästi vammaista vastata toisen höpöttelyyn näpyttämällä, mutta periaatteessa toimii niinkin. Seuraavaksi olin yhteydessä puhekiellossa olevaan sukulaiseen, joten näpyttely olikin oiva kommunikointimuoto.
Mutta sitten sain uuden työkoneen, joka sivumennen sanoen ei todellakaan voita vuoden muotoilupalkintoa, ja nyt toimii kaikenlaiset kuva- ja ääniyhteydet. Ja mm. vihdoin myös Last FM, jota voi luukuttaa töissä ainakin näin iltaisin. (En ole vielä tottunut siihen että omassa työhuoneessa voi toki tehdä mitä lystää (varsinkin jos laittaa oven kiinni). Pari kollegaa mm. estottomasti sauhuttelee ovensa takana, vaikka se on tietysti kovasti kiellettyä.) Koneen Windows saatiin viimein vaihdettua englanniksi, ja toivon mukaan pian myös office löytyy muulla kuin saksan kielellä, niin ei tarvitse kielikylpeä tässäkään kohtaa.
Kummipojan kanssa on ollut kovin sympaattista olla kuvayhteydessä. Skypellä kun voi hassutella hauskoilla hymiöillä (heidy), liian nopeilla liikkeillä, tai vaikka kumartumalla kameraan päin: "oota, mä tuun sinne käymään". Vielä ei olla saatu materiansiirrintä toimimaan, mutta hauskalta se näyttää. Samoin voi tarkistaa onko hampaat pesty. Näyttäisi olevan ainakin kaakaot juotu reippaasti. Myös ukki on ilostuttanut minua ja harvahammasta kameransa Frankenstein-asetuksilla, joita minä en tietenkään tajunnu vitsiksi heti.
Skype-ylistykseni jatkuu. Näin ystäväni uuden perheenjäsenen, ja perheeni pääsivät tutustumaan köppöseen kiertokäynnillä. "Kävin" myös veljen kotona ihmettelemässä lumikasoja ja kaadettuja puita. Lisäksi olen pitänyt pari työpalaveria skypen kautta, näppärää kun voi jakaa näytön helposti. Kyllä voi yksi ohjelma tehdä monta ihmistä iloiseksi. Kiitos T ja kumppanit!
Mitäs muuta olen ehtinyt? Pyhän Patrikin päivänä nostin tumman tuopin läheisten terveydeksi, lauantaina kuuntelin torvisoittoa keväisessä puistossa ja vietin iltapäivän keski-ikäisesti Ikeassa, työpäivinä työnarkomaniaa ja vapaapäivinä vapaata. Niin, ja kävin kieriskelemässä vain lievästi pölyisellä jumppasalin lattialla, osasin tehdä plieen sekä kierähtää olkapään yli ilmentäen sisäisiä tuntoja = modernissa tanssissa. Jee!
Nyt äkkiä kotiin, tänään tulee sunnuntaihesari! Tuplajee!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)