maanantai 3. toukokuuta 2010

Kolehmainenweg

Kävin sunnuntaina kävelyllä Olympiapuistossa. Sadesäällä oli kovin rauhallista.








Heti metrosta astuessa tulee vastaan Kolehmainenweg. Hyvä Hannes! Kolehmainenwegillä oli tasaisin välimatkoin opaskylttejä oikeaoppiseen sauvakävelytekniikkaan.

Puiston paraatipaikalla löytyi myös Lasse Virenin, Pekka Vasalan ja muiden kultamitalistien nimet.













Jos kohta suomalaiset muistavat Münchenin Virenin voitokkaasta kaatumisesta, maailma muistaa Münchenin vuoden 1972 olympialaiset murheellisemmasta tapahtumasta. Josta viereinen muistomerkki.





Itse olympiavuoret ovat valtava toisen maailmansodan muistomerkki. Suuret kukkulat ovat maisemoitua pirstaleiksi pommitettua entistä kaupunkia. Kovin on kaunis kasa, ja ei mikään kovin pieni. Kuvassa takaosalla näkyy alkupäätä.





Raunioiden päältä oli komea näkymä kaupunkiin. Tai tällä säällä hieman apea.







Surkean kurainen oli myös keskiaika. Mutta niin se käy, kylmä tuli varmasti monta kertaa tuohon aikaan. Näiltä markkinoilta mukaan lähti paahdettuja manteleita, joiden voimin jaksoin harhailla kaupungin läpi kotiin.

2 kommenttia:

S kirjoitti...

En nyt pääse yli siitä, että luen tuon otsikon koko ajan "Kohle-maine-weg", eli jotakin hiileen/tuhkaan liittyvää. Siksi en meinannut tajuta ollenkaan, kun aloit tekstissä puhua Hannes Kolehmaisesta.

Voihan kielellinen aivopieru!

I kirjoitti...

:D