On taas se aika vuodesta

On taas se aika vuodesta kun:
(havaintoja viimeisen kolmen viikon ajalta)

- Peipot ja citytintit laulavat kilpaa
- Talvitakit on aamulla sopivia ja päivällä liian kuumia, kevättakit vielä laatikossa mutta se ei haittaa kun t-paidallakin pärjää
- Suosikkivihanneskauppias kojuineen on palannut josta johtuen saksan kielen käyttö tuplaantuu
- Viikonlopun voi viettää lähiseuduilla sekä hiihdellen että pyöräillen
- Lohtusyömiskausi päättyy ja tekee tilaa Biergartenkaudelle
- Harmittaa ja himottaa: olisi vaan pitänyt ostaa se maastopyörä marraskuussa.
- Parsakojut ilmaantuvat peltojen varsille
- Kun menee puistoon makoilemaan lukemaan dekkaria niin ensin kannattaa varmistaa että huovan alle ei jää menneen talven oudolta haisevia jätöksiä
- Miettii että joko nyt olisi korkea aika tilata Putzfrau pesemään ylisuuret ikkunat
- Kaupat pursuavat toinen toistaan ihanimmista pääsiäispupu-suklaista
- "Valon sätehet niinkuin va-sa-mat, valonaaarkoja siiilmiii-äää koohtaa"
- Lumikellot, sinivuokot ja käenkaalit kukkivat ja magnolioissa on suuuuret nuput
- Lederhosenit ja dirndit kuuluvat jälleen katukuvaan (Starkbierfest käynnissä)
- Kevät yllättää

Se on muuten jo kolmas kevät täällä.



Krookuksia Westbadin nurmikolla. Taustalla epämääräisiä pyhän Patrikin päivän juoksijoita.

Kukkivat magnoliat

Edellisen postauksen magnoliat näkyivät blogissa minulle eilen, vaan eivätpä näy enää. Laitan uudestaan.

Suojaisessa ja aurinkoisessa paikassa magnolia kukkii jo.

Testasin picasan Blog this -toimintoa. Idean sain S:n blogista, jossa toiminto ei siis yhtäkkiä enää toiminut.
Ja mitä tekee empiiristen tieteiden harrastaja? Yrittää itse. Tässä tulos.

Kevät etenee

Työmatkalta 25.3.

sama paikka reilu viikko myöhemmin 7.4.

2.4. villi vihreys ja yli +20C

Maximilliansbrügge. Huomaa lentävät fönniäiset

Node ja picnic Isarin rannalla illansuussa (2.4. klo 19:30)

2.4. vaahterat puskivat kukat päivässä

7.4. Isarin aamuaurinko

Vaahtera

7.4. matkalla töihin

Hyvää huomenta! (tai aamupäivää)

Työmatkalla sinertää

Perjantaina hierasin silmiäni; mitä sinistä tuolla Friedensengelin juurella sinertää? Pysähtdyin ottamaan kuvaa ja totesin kännykän kuolleen. Työpäivä oli lyhyt, livahdan perjantaisin joogaan, ja kun paikalla oli se aivan kauhea sijainen, livahdin sieltäkin aika liukkaasti. Torikierroksen jälkeen kävin kotona ja nappasin kameran mukaan.

Täällä on ollut lämmintä mutta vettä ei ole satanut kuin joskus Tammikuussa, yhden päivän noin viikko sitten ja tänään sunnuntaina. Puut ja pensaatkin ovat olleet vain nupuilla, mutta tänään illansuussa näin jo paljon hiirenkorvia. Kevät tulee, ei voi sanoa kohisten, mutta tulee.

Selvää sinistä patsaan juurella. Työreitiltä.

Ei sinivuokkoja sentään, mutta kaunista on.

Niin että mikähän sipulikasvi tämä on?

Pienen pienet hiirenkorvat sittenkin.

Lauantaina kävin käppästelemässä lähivuorilla, ja siellä näin aivan ihanan paljon valkovuokkoja, sinivuokkoja ja kevätesikoita!

Olet saanut e-kortin!

Lämpimät ystävänpäiväterveiset keväisestä (v 2.0) Munkkilasta!
En ole juuri muuta ehtinyt työkiireiltäni kirjoittamaan kuin säiden vaihtelut. Laskujeni mukaan nyt on kolmas lämmin kausi pakkasten ja lumen jälkeen menossa. Ei sentään kolmas kevät, sillä ennen joulua ei lenseää ilmaa voi mitenkään kutsua kevääksi.

Toinen kerta, eli ensimmäinen kevät sentään salli terassioluet ja nyt tällä lämpöjaksolla on kukkia jo noussut puistoihin ja puutarhoihin.

Myös ensimmäiset pensaat kukkivat komeasti, mutta niistä en ottanut kuvaa etteivät herkimmät saa oireita. Siis siitä kuvasta.

Saahan nähdä kuinka monta kevättä tänä vuonna saadaan.

 Paljon lämpimiä ajatuksia sinne huippukylmään ja -lumiseen siper.. Suomeen!

Ulos sukset survaiskaa!

Munkkilassa leijailee lumihiutaleita ja lämpötilat ovat vihdoin taas miinuksella. Vaan lunta on vasta kilometrien päässä ja oikeastaan vasta kilometrien korkeudessakin.

Tästä kartasta näkyy lähiteinoiden ladut, ja tälle sivulle on kerätty kaikki mahdollinen info latu- ja lumitilanteista.

En nyt huomenna suuntaakaan etelään, vaan lähdemme Toytownin porukalla kohti Baijerin Metsää, eli kansallispuistoa Bayerische Wald Tsekin rajalla. Maisemat näyttävät tutuilta.

Otsikko on Suksimiesten laulusta. Lapsena ei varmaankaan laulettu koko laulua.

Jag bor här i nähe

Kielipäästä päivää.

Puhuin tänään ruotsia samaan kahvilanpöytään sattuneen turistin kanssa. Olipa melkoista sekakieltä. Ihmeen hyvin tuli selvitettyä suositeltavat baijerilaisravintolat ja näkemisen arvoiset paikat. Mutta saksa meinasi väkisin puskea pintaan, oli sana sitten samanlainen (kuten otsikon nära - nähe, tosin rakenne taisi sekottua saksan kanssa) tai ihan eri kuuloinen (kanske - vielleicht). Turismo osasi kuitenkin jonkinverran saksaa itsekin ja kommunikointi onnistui vain vähän kompuroiden. Mutta hyvä että en sortunut englantiin, vaikka ruotsi on pahassa syväruosteessa. Tokko koskaan kovin rullaavaa ollutkaan. Englanti taas alkaa vaikuttamaan jo suomeenkin, varsinkin väsyneenä.

Mutta koska saksa tosiaan "kuplii pinnan alla", päätin taas tarttua niskasta ja käyttää tovin kielen opiskeluun. Mitäpä sitä muutakaan sadepäivänä. Es nieselt.

Riikan lentokentältä löysin viimein etsimäni yksinkertaista saksaa viljelevän aikakausilehden, Deutsch perfect -aviisin. Tänään sen avasin, ja kuinka ollakkaan, sehän on aivan täysipainoinen kielikurssi. Tekstejä on kolmessa vaikeusluokassa, sanastoa selvitetty sivun reunassa, harjoituksia löytyy lehdestä ja netistä, missä voi myös kuunnella tekstejä.

Nettisivulla on hurjasti muutakin materiaalia, ja siellä voi myös tehdä pienen testin mille tasolle kuuluu. Sain 9 oikein (veikattua) kahdestakymmenestä. Alimmalla A2 tasolla mennään, mutta eipä niitä opintojakaan ole sen pidemmälle tehty. Mutta ihan hyvin, passiivinen kielitaitoni on varmasti parantunutkin. Töissä vaan en kyllä puhu saksaa kuin hyvät huomenet ja kiitokset.

Talouteni saksankielinen kirjallisuus on melko suppeaa, ja käsittää kuvan opusten lisäksi Ikean sekä Karen katalogit (linkki kannattaa tsekata!) ja yhden opperakäsikirjan. Keskenjäänyt saksan jatkokurssin kirja on saanut maata rauhassa kirjapinossa. Sen sijaan mainio 101 prepositiota auf deutsch sekä Sujuvaa matkaa saksaksi on moneen kertaan avattu.

Ehdottomasti eniten olen lukenut kuvan Mit Bahn und Bus in die Münchener Berge -opasta, jossa on nelisenkymmentä reittiä karttoineen lähiseuduilta. Kaikkiin pääsee julkisilla, osa päiväretkiä, ja mukana on muutama kahden päivän retkikin. Tänään investoin kokonaiset 5 euroa alppikukkaoppaaseen. Sieltä löytyi ainakin Trollius europaeus (rauhoitettu), eli kotoinen kullero, joka on täällä peikkokukka. Muut kukat täytyy varmistaa lapin kukkaoppaasta, samoja lajeja tai rinnakkaislajeja löytyy.

Mutta nyt pitäisi vaan sitten lähteä sinne vuorille! Näillä keleillä en kyllä lähde minnekään. Tai ehkä lähireiteille kuntoa kohottamaan, kuvan kolmannen oppaan karttojen kanssa.

Metsässä tuoksuu sipuli

Jo pääsiäisen yhdistetyllä luostari & geokätköilyretkellä nuuhkimme frau Mausin kanssa metsäilmaa ja tunnistimme vienon sipulintuoksun. Pienet Bärlauchit siellä puskivat pintaan.

Nyt Englisher Gartenin läpi pyöräillessä sipulin tuoksu huumaa. Karhunlaukka täyttää liki koko metsänpohjan. Lehdet näyttävät kielon lehdiltä, mutta ovat isompia.

Karhunlaukka on villi sipuli, ja sitä käytetään ruuanlaittoon, varsinkin näin keväällä. Karhut ja muut talvesta selviytyneet pitävät tästä vitamiinipommista.

Kasvia tavataan Suomessakin, Ahvenanmaalla ja Lounaissuomessa, mutta se on rauhoitettu.

Lisää tietoa löytyy vaikkapa täältä.

Bongaus

Lintukirjani on jäänyt avaamattoman muuttolaatikon kätköihin. (Köppösen sisustuksesta uupuu vielä kirjahylly tai vastaava.)

Mitä ovat seuraavat otukset? Tunnistin ne linnuiksi, ja kahdesta tirpasta on melko varmaa tietoa. Laita kommenttiraidalle veikkausrivi tai vahva tieto.

Kuvilla ei ihan voiteta vuoden luontokuva-palkintoa. Kännykkäkamera on kiva mutta tärähtää helposti. (Selityksen makua.)

Lintu 1

Lintu 2 ja 3
Lintu 4

Lintu 5


Lintu 6, bongattu Isarin rannalta maaliskuussa









Lintu 7








Nopein oikea suora voittaa! Jotain!