Tämän(kin) oluen haluaisit juoda. Osa 4

Celebrator - parasta bockia ikinä.

Ayingerin Celebrator on kerta kaikkiaan parasta tuplabockia mitä rahalla saa. Pehmeä, voimakas, tumma, suklainen, ei maistu alkoholi, ryhdikäs, oluelta maistuva erikoisvahva dobbelbock. Namnam.

Ihastuin jopa siinä määrin, että nyt kännykkääni koristaa soma kännykkäkoru; kuvassakin näkyvä pieni muovivuohi.

Tämän oluen haluaisit juoda, osa 3

Maximator

Maailman vanhimman panimon tittelillä mainostaa itseään ainakin Münchenin vanhin panimo Augustiner. Aiemmin tässä sarjassa on esitelty Augustinerin klassikko, joka käteen sopiva pussikalja-Helles.
Tässä kuvassa on panimon sesonkituote, vahva olut nimeltä Maximator. Nyt kun on Starkbierin aika.

Starkbierit ovat dobbelbock-oluita ja niitä näin pääsiäisen alla munkit ovat panneet. Nykyään se pistää juhlaväen päät sekaisin, vahvuutta kun riittää 7,5%. Tämä kaadettiin puutynnyristä Augustinerkellerissä, joka muuten on vallan mainio Biergarten melko keskustassa,  Hackerbrüggen aseman vieressä. Augustinerillä on sen seitsemäntoista ravintolaa keskustassa ja ulkopuolella, tunnetuin niistä kävelykadulla sijaitseva Augustiner Grossgaststätten.

Niin ja hyvänen aika jaarittelut sikseen, asiaan. Olut oli melko ok, aika vahva ja öö.. happamahko, ja ja, no, alas meni ihan hyvin juu. Ei parasta mutta ei huonointakaan strarkkia.

Kyläilijöitä ja öisiä salakuvia

Jäsen S napapiiriltä oli tässä taannoin kylässä pitkän viikonlopun, mukanaan pikku-S, ikää 4kk. Vierailu sujui oikein mukavasti.

Liikuimme julkisilla, ja vaunujen kanssa liikkuessa tuli tutustuttua S-ja U-juna-asemien hisseihin. Niitä kun ei normaalisti käytä, niin olivat välillä vähän piilossa. Ostbahnhoffilla ei U-maanalaiseen mennessä sattunut hissi silmään, ja kun liukuportaatkin oli rikki päästiin kantohommiin. Muuten liikkuminen oli yllättävän helppoa.

Kävimme pyörähtämässä ruuhkaisella Tollwood-talvimarkkinoilla. Voisin postata siitä ihan erikseen, mutta täältä löytyy tietoa mitä kaikkea tapahtumaa siellä on, koko joulukuun ajan. Tänä viikonloppuna olisi näemmä suomalaista uutta sirkustaidetta tarjolla.

Sunnuntaina teimme pyöräretken yhdessä Toytownin sunnuntaipyöräilijöiden kanssa. Keli oli raikas ja luntakin vähän maassa, mutta pidimme ensimmäisen tauon jo noin 6km pyöräilyn jälkeen ja lounasta nautittiin hartaasti. Kilometrejä kertyi silti todellisesta sunnuntaipyöräilystä 32, jotka pikku-S taittoi villaan kääriytyneenä turvakaukalossaan pyöräkärryssä. Avulias pyöräilytuttavani lainasi S:lle pyörää ja kärryä, rahtasi ne mukanaan ynnä vaimonsa sekä kaksi nuorinta lastaan sekä pari tandemia. Tämän miehen autotallista löytyy siis useammallekin tulevalle vieraalle lainapyörä jos tarvitaan.

Maanantaina minun piti mennä töihin, ja S&S kiersivät joulumarkkinoita. Alunperin tarkoitus olisi ollut käydä myös museossa, mutta maanantaisin moni museo on kiinni. No, markkinoilla, kirjakaupassa ja urheilukaupoissa vierähti aika hyvin ja liityin vielä iltapäivällä seuraan. Illallista söimme jo edellisten lapsivieraiden kanssa testaamassani mainiossa olutravintolassa, Schneider-Weissen Weisses Bräuhausissa Talissa. Alkoholiton vehnäolut oli hyvin maittavaa ja makkaralautanen runsas.

 Ja mitä ihania tuliaisia Suomesta sainkaan! Päivän Hesari ja Tusari, pari Annaa ja Imagea sekä iik ääk, 7 päivää. Jos tulee liian kova ikävä Suomeen, niin pieni selailu jälkimmäistä riittää taas palauttamaan realiteetit kohdalleen. :) Voihan öiset salakuvat sentään.

Tag 8 - lempihedelmä

On tietysti banaani sivumakuna Weißbierissä. Ha!

Sarjassamme Tämän oluen haluaisit juoda on vuorossa  Erdinger Urweisse. Maistamistani vehnäoluista ehkä vähiten banaania sisältänyt janojuoma. Urweisse on kuulemma paljon parempaa kuin perus Erdinger Weisse, joka on eräänkin ystäväni mielestä kauheaa kuraa. Makuasioita.

Fanisivulta voi tilata vaikka Erdinger-juoksupuvun ja pyörälaukut! Alkoholfrei tietysti.. vielleicht..

Tag 3 - kolme konserttia, joissa olisit halunnut/haluaisit käydä

1) U2 Helsingissä

(kuva otettu täältä)

Tai U2 Münchenissä 15.9. Olympiastadionilla. Nyt pitäisi päättää, tutulla olisi yksi ylimääräinen lippu. Näin 360 tourin viime elokuussa Wembleyllä (maaahtavaa!) mutta en nyt oikein tiedä haluanko tuhlata jenini taas, ja vielä istumapaikkaan. Tiedä minkälaisia rockpoliiseja nämä ovat, jos siellä ei voikaan riehua? Jos en lippua osta, tiedän olevani huonolla tuulella koko päivän. Jaa ja meillä taitaakin olla labrailtapäivä juuri silloin.

2) Ruisrock 2010 kun Don Huonot kokosivat rivinsä yhteen ja esittivät Kissa-ihmisen Paulan kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=wTi9C0jkYFE

3)  Hyvät reivit. Esim Näsinneulassa vuonna miekka ja keppi. Tai jotkut ravit täällä. Tai edes ilta diskossa. Hitsi, en ole vieläkään päätynyt täällä  mihinkään "yökerhoon" kun ystäväni ovat lähinnä kapakka-ihmisiä. Jopa minun kadulla lienee joku tanssilattia. Munkkilan yökerhomekka on Kultfabrikin alue, jossa yhdellä sisäänpääsymaksulla käsittääkseni pääsee useampaan paikkaan. Ehkä joskus. Nyt on muutenkin enempi penkeillä heilumisen ja humppa-schlagerin sesonki. (vrt. edellinen kirjoitus Wiesn-hitit). Huomenna muuten lähden pyöräretkelle, ja tarkoitus on päätyä mm. Ayingiin juomaan Ayingeriä, sekä Rosenheimin Herbsfesteille, jotka kuuleman mukaan ovat jopa riehakkaammat olutfestit kuin Oktoberfest. Että näin!

Sunnuntain pyöräretket

Heipä vaan taas hei. On korkea aika kertoa lyhyesti uudesta harrastuksesta ja yhteisöstä jonka olen löytänyt sunnuntaipäivieni ratoksi.

Olen aiemmin kertonut suomalaiset saksassa -sivustossa. No, tokihan muillakin on vastaavaa. Englantia äidinkielenään puhuvilla on Toytown Germany. Tämä sivusto on täynnä paitsi keskustelua, myös tapahtumia, joita väki järjestää ja joihin voi liittyä. Sunnuntaisin voi kokoontua vaikkapa anarkistiselta kuulostavaan ompeluseuraan tai lähteä pyöräretkelle. Harmillista, että jälkimmäisestä ei useinkaan ehdi tuohon ensimmäiseen..

Sunnuntaiajelun suunnittelija laittaa sivuille kokoontumispaikan ja ajan, sekä summittaisen kartan mihin on tarkoitus suunnata. Reissuun ilmoittaudutaan ja sitten ei tarvitse kuin huolehtia itsensä ja varusteensa tapaamispaikkaan.

Olen ollut nyt neljänä sunnuntaina mukana. Kolmena on suunnattu Munkkilan ulkopuolelle, eli hypätty pyörien kanssa paikallisjunaan, ja joko tultu junalla takaisin kaupunkiin tai poljettu.

Että nautin maisemista ja maalaistunnelmasta! Reitit menevät rauhallisia maalaisteitä ja polkuja pitkin, eivätkä kaikki välttämättä ole merkittyjä pyöräreittejä. Viitseliäin reissun suunnittelija oli käynyt edellispäivänä kahdesti reitin läpi pyörällä, eikä kokonaismatka ole aivan lyhyt. Päivän aikana kilometrejä kertyy 50-60, mutta tahti on reippaan rauhallinen ja sitten on niitä pysähdyksiä.

Ensin pysähdytään toiselle aamupalalle reilun tunnin, parin sätkyttämisen jälkeen, sitten taas 15km päästä odottaa lounaspaikka, ja vielä mahdollisesti kaffepysäkki tai uinti. Ja toki kun Baijerissa ollaan, pitstoppi ajoittuu Biergarteneihin. Mikä onkaan Biergarten suomeksi? Terde? Olutpuutarha? No tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

Juomaksi tilataan joko Apfelschorlea (omenamehua ja kivennäisvettä), pyöräilijöiden juomaa Radleria (olutta ja spritea = aivan kuin simaa) tai sitten vaan reilusti Helles tai Weissbier, eli perinteistä oltta (jälkimmäinen on vehnäolutta). Myös snapsikierros oli taannoisella, kosteaksi muodostuneella turneella. Mutta pois juopottelu tästä porukasta, olut on kuitenkin helteellä parempi juoma kuin pelkkä vesi ... ehkä..

Porukka on oikein mukavaa. Aina on mukana uusia, joten klikkejä ei ilmeisesti muodostu ja keskustelu on... no, yleistä, ainakin jos satut olemaan britti, irlantilainen tai amerikoista. Luulin aina, että osaan kelvollisesti englantia, mutta natiivien kanssa ei vaan tahdo aina pysyä perässä, ja oma tuottaminen vie persoonasta puolet pois. Surkeaa!

Viime sunnuntaina kierrettiin Ammerseen lähistöllä ja ensi sunnuntaina hypätään BOBiin kohti etelää, jos sää sallii. Jos tulee kissoja ja karvaisia mummoja taivaalta, suunniteltu matka peruuntuu ja sen sijaan poljetaan sateessa lähireittejä.

Reipashenkistä on todellakin herätä sunnuntaiaamuna jo kahdeksalta jotta ehtii junaan. Varsinkin tällainen aamuvirkku kun on. Mutta kyllä on kannattanut!

Tämän oluen haluaisit juoda. Osa 2

Seuraavana esittelyvuorossa on ajankohtainen olut. Tämä paikallinen vihertävälogoinen ölppä on joka teinin kausiasuste. Näitä haetaan paikallisesta T-kaupasta ja painutaan kavereiden kanssa nurmikentille. Myös muut julkijuopottelijat kulkevat tämä Helles kädessään.

Kysyin työkavereilta onko suosioon joku erityinen syy. Itse veikkasin hintaa, mutta kaveri sanoi nauraen, että eikun koska se on niin hyvää ja erinomaista.

Tästä oluesta meinasi tulla "Tämän oluen haluaisin juoda"; yksi yksilö on jo pitkään odottanut sopivia kelejä jääkaapissa. Sitten muistin, että näitähän vissiin nautittiin taannoin eräissä opiskelijabilessä jonne kavereiden kanssa päädyttiin. Oli muistaakseni hyvää, ja ainakin taatusti edukasta.

Augustinerbräu München Lagerbier Hell. Laadukasta pussikaljaolutta jo vuodesta 1328. Onnittelut kaikille valkolakki päässä tänä yönä pussikaljoitteleville!

Tämän oluen haluaisit juoda. Osa 1

Kyllä vaan! Tästä alkaa odotettu sarja: Tämän oluen haluaisit juoda. Esittelen mielivaltaisessa järjestyksessä vastaantulleita oluita, täysin subjektiivisesti ja vailla mitään lajikohtaista terminologiaa. Peruskriteerinä voin pitää ainakin näin alkuun sitä, että olen oluen nauttinut ja kuva löytyy.

Aloitetaan pääsiäisenä nautitusta oluesta. Kuten aiemmin mainitsin, pyrimme pääsiäisenä Frau Mausin kanssa luostariin, mistä onkin pitänyt jo raportoida aikaisemmin. Paikka oli kaunis, olut hyvää, turisteja kohtuullisesti. Kaikkina muina päivinä paitsi pitkäperjantaina panimoon olisi päässyt tutustumaankin. Lisätietoja täältä.

Ensin S8:lla Herrshingiin. Siitä vaikkapa tämän, öö, selkeähkön kartan avulla pyökkimetsään. Kartta löytyy rautatieasemalta, ja hyvällä tuurilla paikalle sattuu myös kylässä asuva suomalaispariskunta neuvomaan.

Noin tunnin haikki pikkuteillä, poluilla ja pyökkimetsässä kirvoittaa kivasti janon.

Luostari häämöttää. Barokkikirkko oli kauneimpia koskaan näkemiäni, hyvin vaalean heleä ja muhkea koristeluiltaan. Mutta asiaan!

Tässä se on. Andechsen Spezial Hell. Nautinto ruumiille ja sielulle.

Maistuis varmaan sullekin!

On on!

Olen löytänyt uuden harrastuksen! Olin lauantaina Hash runissa, mikälie onkaan suomeksi, no, siis sellaisessa, öö, urheilu-oluenjuontijutskassa. Ehkä.

Hash -juoksuja järjestävät paikalliset Hash House Harriers -klubit, tai laumat / kennelit kuten ne itseään kutsuvat (pack/kennel). Munkkilan H3 järjestää lenkkejä joka toinen lauantai, sekä lisäksi täydenkuun aikaan. Kotisivut täältä.

H3 on mottonsa mukaan "drinking club with running problem". Ensin jahdataan jänistä porukalla, ja sen jälkeen keräännytään nautiskelemaan olutta ja laulamaan. Kuulostaa aivan minulle ominaiselta toiminnalta!

Tämän kansainvälisen harrastuksen aloittivat joukko brittejä nykyisessä Malesiassa jo ennen sotia. Nykyään tätä hupia voi harrastaa ympäri maailman. Pelin ensimmäinen sääntö on että pelissä ei ole sääntöä. Kaikenlainen turhanpäiväisyys kuten oma nimi ja työ unohdetaan. Ringissä eli juoksentelun jälkeisessä kerääntymisessä ei saa sanoa "think". Niin, ja kieli on englanti, eli onhan niitä sääntöjä.

Jänistä jahdataan seuraamalla jäniksen jättämiä merkkejä maassa. Jos jänis on "elävä" eli oikea edellä juokseva, porukan tavoitteena on saada jänis kiinni. Usein reitti on kuitenkin ennalta merkitty, ja tavoitteena on "vain" löytää oikea reitti.

Tänä lauantaina merkkeinä toimivat jauhojäljet. Jänikset jättävät jauhomerkkejä oikealle reitille (niitä saa kätevästi pölläytettyä juomapullosta). Risteyskohdissa reitti on joko merkitty, tai oikea reitti pitää etsiä ja sen merkkinä on ympyrä. Jänis harhauttaa merkkaamalla umpikujat yhdellä, tai kahdella merkillä ja sen jälkeen X:llä merkiksi että reitti ei ole oikea ja pitää palata takaisin. Tällaisia umpikujia voi olla useampi. Yhden reitin =polun tai tien varrelta löytyy kuitenkin jossain vaiheessa kolmas merkki, jolloin viesitään toisille huutamalla "on on!" ja matka jatkuu. Laiska odottelee ympyrän luona kunnes innokkaimmat ovat harhailleet ja löytäneet oikean reitin. Huonokuntoinen saapuu paikalle vasta kun reitti on löydetty, mutta pysyy kuitenkin porukassa mukana.

Matkan varrella voi olla laulutaukopaikkoja ja usein DS eli juomapysäkki. Koko matka on 5-10km, ja kävelijöillä voi olla lyhyempi reitti. Tämänkertainen reitti kiersi Aun kaupunginosasta Isarin rannalle ja yli Glockenbachvierteliin ja takaisin, kaupungin kaduilla, takapihoilla ja puistoissa raikui "ooon -oon" huudot.

Lisätietoa H3:sta löytyy täältä.

Laulut, samoin kuin pseudonyymit ovat härskejä, loukkaavia tai muuten vain kamal(an hauskoja). Jos tiedätte Yogi karhun, tai Karhumetsän, niin juurikin sitä. Mutta jopa tällainen vanha huumorintajuton niuho oli ihan jees, sillä muuten vanhat tai nuoremmat äijät eivät irstailleet. Monday is a wa*kin' day!

Lopuksi siis keräännyttiin ympyrään juomaan sitä kaljaa ja kiittämään juoksun järjestäjiä, rankaisemaan huonosti käyttäytyneitä, toivottamaan uudet neitsyet tervetulleeksi, ym ym. kertakaikkiaan hilpeässä hengessä. Ringin ja juoksun tapahtumat kirjataan nettiin, niitä voi sieltä jälkikäteen naureskella. Lähes yhtä hauskaa kuin eräänkin maailman parhaan viiteryhmän juomanlaskijoiden bileiden muistiinpanot. Arvatkaapa muuten mikä laulu raikui? Hehee.

Tämän jälkeen mentiin syömään vapaassa muodostelmassa. Ilta jatkui vielä toiseen baariin, kuulemaan jotain jonkun tuttua bändiä. Harvoin olen ollut baarissa lenkkareissa, ilman suihkua, mutta olikos se ennenkään haitannut. Vaihtopaidan ja -housut olin sentään älynnyt ottaa mukaan.

Lajia voi harrastaa ainakin Helsingissä. Turussakin on ollut, en tiedä onko enää. Jutun hauskuus tietysti riippuu kulloisestakin porukasta, mutta voin suositella. Tai tulkaa tänne kokeilemaan! Oktoberfestien aikaan on tiedossa mega-HHH-run, kolmipäivänen super-eventti. Ilmoittauduin jo! Eli tiedoksi vain, 24.-26.9. viikonloppuna jos mielii tänne niin tervetuloa, olen juoksemassa/hoipertelemassa tämän porukan kanssa. Parasta tulla itsekin mukaan.