Kaikkialla Globetrotterissa

Isartorin kupeeseen on keväällä avattu  ulkoilmaihmisen shoppailutaivas: Globetrotterin liike. Globetrotter on saksalainen ulkoiluliikeketju, jolla on myös hyvä nettikauppa.

Alakerran altaassa voi testata kanootit.



Ylimmässä kerroksessa voi lapset päästää hyppimään seinille (siis sisäpuolella, ei pudotusta vesialtaaseen..)



Tavaroiden esillepano oli onnistunutta

Valtavan kokoisesta kaupasta löytyy melko kattavasti kaikki retkeily- ja urheiluvarusteet mitä ihminen kaipaa. Paikalla oli myös osaavaa ja opastavaa henkilökuntaa, keittimiä oli esillä ja niitä sai testailla, karttoja ja matkakirjoja pienen kirjakaupan verran, Fiskarsin vesurit ja halkomakirveet hyvässä järjestyksessä.

Kaupassa on myös kylmähuone, sekä sadehuone jossa voit testata vaatteiden ominaisuudet.
Bongasin itselleni uuden tuotemerkin vaateosastolta nimeltään Kaikkialla. Viikinkikypärä viittasi skandeihin. Nimestä taas ajattelin että totta, kaikki = alla, nerokasta!

Etsin kotona netistä tietoa. Kaikkialla on kahdeksan eurooppalaisen ulkoiluvaate- yms valmistajan yhteinen merkki. Kertoivat ihan sivuillaan että vaikka "Kaikkialla" on Suomea, ei merkillä ole sinänsä yhteyttä Suomeen tai pohjolaan. Paitsi että nimen tarkoitus sopii ulkoiluvaatteisiin mainiosti.

Kaikkialla -tuotteet on nimetty Ikea-tyyliin; tiedättehän, BEKVÄM-sohva ja niin edelleen, käyttämällä suomalaisia etu- ja paikannimiä. Voit seuraavalla retkellä pukea yllesi Liisa -paidan, Heta takin ja Lotta -housut ja pakata kantamuksesi Esko -reppuun.

Yhtään suomalaista ei tekijätiimissä taatusti ole, eikä suotta jaksettu ketään suomalaista asialla vaivata. Iisakista on tullut Lisakki ja Istosta Isko (molemmat housuja). Mitäs pienistä. Kiinnostavaa minkälaiset nimet ilmeisesti taipuvat yleiseurooppalaisen suuhun parhaiten (tai heidän mielestään parhaiten).

Illan tullen kääriydytään Koli -comfortiin ja levitetään Kevo-makuualusta Etanan pohjalle. Vai takaisiko makeammat unet sittenkin Karhu?

Suomulle maja rauhaisin

No mitkäs ne nämä ovat?

Suomupohjathan ne.

Ällistys oli melkoinen kun katsastimme jäsen S:n kanssa Munkkilan toiseksi suurimman urheiluliikkeen hiihtovarustevalikoiman.

Siis nyt puhutaan ainoasta oikeasta hiihdosta, eli maastohiihdosta, jota täällä Nordic Ski:ksi  tai Langlaufiksi kutsutaan.

Perinteisen eli Classic tyylin suksia oli rivissä kaikilta isoilta merkeiltä, mutta mitämitä. Kaikissa suomut pitoalueella. Kaikissa.

Nämähän ei siis ole niitä nanosuksia, joista kouhkataan, ne käsittääkseni näyttävät sileiltä pohjasta. Nämä ovat ihan peruskamaa mitä lasten suksissa on totuttu näkemään. Ja hassun pyöreät päistään, Voi hyvänen aika.

Olin viime sunnuntaina Lenggriesissä hiihtämässä ulkomaalaisporukalla, mukana useita jotka olivat suksilla ensimmäistä kertaa. Aloitteleville latujen tallaajille tuollainen luistamaton ja taatusti pitävä suksi on tietysti paikallaan. Muutaman kerran hiihtäneille kavereille yritin opettaa potkua ja liukua, mutta nollakelillä ei kovin hurjaa luistoa noilla varmaankaan voi saada. Jäisellä kelillä rohisevat.

Omat sukset ovat vielä Suomessa, joten vuokrasin luistelusukset (17€). Suksien kunnosta kertoo se, että ensimmäisen kilometrin jälkeen pystyin varsin vaivatta demoamaan perinteisen potkua tasaisella, ja vitosen kohdalla luistelu-uran päätyttyä olikin ihan melko luontevaa vaihtaa pertsaan. Takalenkiltä palattua vedin kiukulla vielä luistelua ja totesin että se ei kyllä silti taida olla mun laji. Pertsa on parasta.

Lengrries on siitä kiva paikka että sinne pääsee helposti junalla. Latuja kiertää laaksossa ja niitä oli jo auki, vaikka lunta oli vain 15cm. Seudun latukartat ja avoimet ladut löytyvät tältä sivulta (kartat ensimmäisessä pdf:ssä).

Nyt fööni-ilmiö ja vesisade on sulattanut kaikki lumet parissa päivässä. Eilen Münchenissä oli parhaimmillaan +14. Huomenna pitäisi taas saada lunta, josko taas pääsisi rauhaisaan joulutunnelmaan näistä keväisistä lukemista.

Tag 12 lempivaatekappale

Olin eilen shoppaamassa koko iltapäivän. En ollutkaan pitkään aikaan viettänyt aikaa kaupungilla, ja oli ihan ostettavaakin.

Vaate-, kenkä- ja kaikki muutkin kaupat löytyvät näppärimmin keskustan kävelykadulta, jos turistilaumat eivät haittaa. Samat Zarat ja Espritit löytyvät myös Schwabingista, pari metropysäkkiä pohjoiseen, Giselastrassen ja Münchener Freiheitin tienoilla. Siellä shoppailun lomassa on mukavampi myös istahtaa katukahvilaan tai ravintolaan, joita jälkimmäisiä taas keskustan kävelykadulla ei oikeastaan ole.

Munkkilassa on myös pari kolme ostoskeskusta. joihin pääsee hyvin julkisillakin, mutta en ole itse vielä käynyt. Olympia-Einkaufszentrumilla on oma metroasema, Riem Arcadeniin pääsee metrolla ja bussilla (lue: autolla) ja Neuperlachissakin näyttäisi olevan joku.

Minä suuntasin jännempiin suuntiin. Ensin pyörin Lehelin eteläpäässä Gärtnerplazilta eri suuntaan lähtevillä kaduilla, sitten Sendlinger Torin lähellä ja viimeiseksi suuntasin luottokenkäkauppaan Sonnenstrassella. Lehelissä on pikkuputiikkeja sekä todella jänniä antiikkikauppoja. Jos tarvitset aitoa puhkaa, 20-luvun mekkoa tai hattua Ascottin, suuntaa tuonne.

Minun tämänpäiväisessä saaliissa on kaksi vahvaa ehdokkia lempivaatekappaleeksi. Antiikkivaatekaupasta löysin 60-luvulla tehdyn pikkumustan, joka istuu kuin hanska. Niin kaunis! Harmi kun nykyisellä omistajalla on melkoinen olutvatsa.. (vrt edelliset kirjoitukset ja FB;n kuvat). Siitä huolimatta, aivan järkyttävän hyvä löytö. Toinen vahva ehdokki on outletin aletangosta napattu vanhan roosan tai lilan värinen silkkimekko, ovh 169, hintalapussa 60, sain sen 20 eurolla.

Vanha rakkaus on pac-lite goretex takki, vanha, kivan vihreä, menee pieneen tilaan, ei paina mitään, pelastaa tilanteessa kuin tilanteessa. Nykyisin vain ei enää kestä kokopäiväistä sadetta. Tosikäyttöön onkin jo hankittu uusi, mutta vanha kulkee käsilaukussa edelleen.