Tag 20 - esineitä/asioita joita sängyssäsi on

Aaahaahaaa.. tämä lista eikun parantaa kuin sika juoksua.

Mutta kuulkaas! Minulla on tähän oikein kuvamateriaalia.

Vuokrasin asunnon kalustettuna. Diiliin kuuluu jumalattoman painava ja kehno sänky, joka lienee joskus ollut jollakin mekanismilla johonkin suuntaan liikkuva.
Ihmettelin aluksi että onpa kamalan pehmeä. Ehkä kolmannen kerran reunalle istahtaessa sänky meni kuopalle.

Syy löytyi patjan alta. Edellinen vuokralainen oli irroitellut pohjalaudat irti nauhakiinnityksistä. Sillä konstilla saa toki sängystä pehmeämmän, mutta joka suuntaan liikkuvat laudat eivät pysy ohuilla reunakannattimillaan.

Oli melkoinen homma pujotella kaikki ahtaisiin koloihinsa nauhan sisään, tuhersin sitä yhden iltapäivän. Sänky on edelleen liian pehmeä, pitää hirveää meteliä ja laudat paukahtelevat pois reunoiltaan. Laiska kun olen, en ole jaksanut vuokraemännältä vaatia uutta sänkyä tilalle.

Saksassa kun ostaa sängyn, pitää rungon lisäksi ostaa paitsi patja, myös tuo säleikkö, Lattenroste. Esimerkkejä vaikkapa täältä.

Liveyhteyksiä

No niin, tässä kävi vähän niinkuin arvelinkin. Kun sain uuden (toimivan) työläppärin sekä kotiin netin toimimaan, niin sen sijaan että bloggailisin joka päivä, olenkin jättänyt blogin päivittämisen nyt yli viikoksi. Sen sijaan olen päivittänyt kuulumisia skypeyhteyksillä.

Varsinkin näin aluksi näyttää siltä että skypettely on niin kivaa, että siinä hupenee helposti tunti jos toinenkin per sessio. Viime viikolla testasimme ensin vanhan koneen kautta yksipuolisia kuva- ja ääniyhteyksiä Suomesta, kun minun vanhan koneen mikki ei toiminut, eikä kuvaakaan välity ilman kameraa. Lievästi vammaista vastata toisen höpöttelyyn näpyttämällä, mutta periaatteessa toimii niinkin. Seuraavaksi olin yhteydessä puhekiellossa olevaan sukulaiseen, joten näpyttely olikin oiva kommunikointimuoto.

Mutta sitten sain uuden työkoneen, joka sivumennen sanoen ei todellakaan voita vuoden muotoilupalkintoa, ja nyt toimii kaikenlaiset kuva- ja ääniyhteydet. Ja mm. vihdoin myös Last FM, jota voi luukuttaa töissä ainakin näin iltaisin. (En ole vielä tottunut siihen että omassa työhuoneessa voi toki tehdä mitä lystää (varsinkin jos laittaa oven kiinni). Pari kollegaa mm. estottomasti sauhuttelee ovensa takana, vaikka se on tietysti kovasti kiellettyä.) Koneen Windows saatiin viimein vaihdettua englanniksi, ja toivon mukaan pian myös office löytyy muulla kuin saksan kielellä, niin ei tarvitse kielikylpeä tässäkään kohtaa.

Kummipojan kanssa on ollut kovin sympaattista olla kuvayhteydessä. Skypellä kun voi hassutella hauskoilla hymiöillä (heidy), liian nopeilla liikkeillä, tai vaikka kumartumalla kameraan päin: "oota, mä tuun sinne käymään". Vielä ei olla saatu materiansiirrintä toimimaan, mutta hauskalta se näyttää. Samoin voi tarkistaa onko hampaat pesty. Näyttäisi olevan ainakin kaakaot juotu reippaasti. Myös ukki on ilostuttanut minua ja harvahammasta kameransa Frankenstein-asetuksilla, joita minä en tietenkään tajunnu vitsiksi heti.


Skype-ylistykseni jatkuu. Näin ystäväni uuden perheenjäsenen, ja perheeni pääsivät tutustumaan köppöseen kiertokäynnillä. "Kävin" myös veljen kotona ihmettelemässä lumikasoja ja kaadettuja puita. Lisäksi olen pitänyt pari työpalaveria skypen kautta, näppärää kun voi jakaa näytön helposti. Kyllä voi yksi ohjelma tehdä monta ihmistä iloiseksi. Kiitos T ja kumppanit!

Mitäs muuta olen ehtinyt? Pyhän Patrikin päivänä nostin tumman tuopin läheisten terveydeksi, lauantaina kuuntelin torvisoittoa keväisessä puistossa ja vietin iltapäivän keski-ikäisesti Ikeassa, työpäivinä työnarkomaniaa ja vapaapäivinä vapaata. Niin, ja kävin kieriskelemässä vain lievästi pölyisellä jumppasalin lattialla, osasin tehdä plieen sekä kierähtää olkapään yli ilmentäen sisäisiä tuntoja = modernissa tanssissa. Jee!

Nyt äkkiä kotiin, tänään tulee sunnuntaihesari! Tuplajee!

Voihan köppö

Pääsin eilen ensimmäistä kertaa uuteen asuntooni. Edellinen asukas oli perjantaisen muuttonsa jälkeen jättänyt isot tuuletusikkunat auki vaikka tiesi että tulen vasta torstaina. Patterit sentään oli nollilla, tarkka mies siinä suhteessa. Asunnossa oli kohtuullisen raikas keli, mutta muuta raikkautta ei sitten nimeksikään. Vanha tupakanhaju asuu ilmeisesti antiikkisissa huonekaluissa, ja selittää sen miksi asukas harrasti aromitikkuja, sekä keittiön kaappiin jääneet pari pullollista tekstiilien hajunpoistaja-ainetta. Aion roudata ensi tilassa huonekalut varastoon, ja ottaa sieltä pari tavallista tuolia tilalle. Kävin myös ostamassa dm:stä melkoisen arsenalin puhdistusmyrkkyjä sekä muita raikastajia. Pienessäkin kaupassa on melkoiset valikoimat tupakanhajua poistavia kynttilöitä, aromisuihkeita ja -tikkuja kaikilla mahdollisilla tuoksuilla. Onneksi en ole kovin allerginen millekään, vielä.

Aatelinimen omaava entinen asukas ei myöskään ollut ollut turhan tarkka siivoamisessa. Kaikkia pintoja peitti pöly (joka tosin on voinut kertyä viikon tuuletuksen takiakin) ja lattia näytti siltä ettei sitä oltu pesty edes jouluksi. Lisäksi kaikki ovenkarmit, keittiön ovet ja huonekalut oli täynnä likaa, kuraa ja muuta tunnistamatonta. Kylppäristä oli siivottu ehkä vain allas ja amme, muuten kösmää joka puolella. Parhaimmillaan harmaan kerroksen alta paljastui toinen kerros kuviollista kuraa. Luonnollisesti myös maalipinnat ovat täynnään elämisen jälkiä. Olisikohan sittenkin kannattanut valita uusi, kalustamaton asunto?

Otin kuvat kaikesta ja selvitin työkavereilta samantien että mitenkäs se laki täällä menikään. Siinä toisessa, melkein minulle päätyneessä asunnossa olisi pitänyt maalata seinät poismuuttaessa, mutta tästä tiesin että tämän asunnon suhteen sitä pykälää ei ole. Kaverit selvitti että laki on viimeaikoina muuttunut, ja poismuuttavalta ei vaadita täysputsia, vaan kohtuullinen siivous. Olihan se tyyppi selvästi kuitenkin imuroinut ja pyyhkäissyt keittiön tason.

Voivoi. No, ei tässä mitään, olisinhan siivonnut asunnon joka tapauksessa kokonaan. Jännä juttu, voin ihan hyvin oikaista lehmänkakkaiselle vuoripolulle tai laittaa teltan kuraan, mutta toisten ihmisten lika on liikaa.

Köppö on muuten (tietääkseni) karjalainen nimitys sille ylitse tursuavalle kaapille,varastolle tai huoneelle, missä on kaikki tavarat sekaisin, mistä ei löydä mitään, ja missä juuri se etsimäsi tavara on. Perheessämme käytetään nimitystä myös opiskelijaboksista ja ristin tämän asuntoni köppöseksi, koska se on pieni ja näytti pittoreskin romanttiselta. Tod.

Kotona taas

..Täällä villissä maas. Ei tämä kyllä vielä kodilta tunnu, mutta outoa oli suomenkin kodissa laatikoiden ja sekasorron keskellä. Olen siis välitilassa. Tämä viisaus ylittää jo tämänhetkisen kapasiteettini, edellinen yö meni matkustaessa ja nyt uni maistuu. Gute Nacht. 

Traumwohnung = trauma-asunto?

Asunnon etsintä on ainakin tältä erää päättynyt. Muutan maaliskuun alussa pikkuruiseen keskusta-kaksioon, kävelymatkan päähän työpaikalta. En oikein tiedä mitä ajatella, ei se aivan unelma-asunto ole, mutta tulipa otettua. Kuinka tähän oikein päädyttiin?

Tammikuun puolella kun olin täällä käymässä, surffasin vimmatusti asuntosivuilla ja yritin sopia tapaamisia. Munkkilassa asuntomarkkinat ovat aivan muuta kuin muualla saksassa - täällä on voimassa viidakon lait ja vuokraaja saa vikistä ja toivoa parasta. Täkäläiset hinnat ovat kuulemma 15% muuta saksaa kalliimmat, mutta eivät toisaalta kovin paljoa mielestäni eroa Helsingin hinnoista -sikäli kun niistä mitään tiedän. Joka tapauksessa, kysyntää on paljon ja asuntoihin on kymmeniä hakijoita. Tästä syystä täkäläiset neuvoivat että jos joku läheskään hyvä löytyy, kannattaa heti esittää valtavan kiinnostunutta ja sitten vaikka perua myöhemmin, jos niin hyvä tuuri käy että onnistuu saamaan asunnon. Lisäksi, suuri osa asunnoista on firmojen välittämiä - ja vuokralainen maksaa välityspalkkion, joka on noin 2,5 x kuukauden (kylmä)vuokra. (Vuokra ilmoitetaan "kylmänä" tai "kuumana" tai vain kylmä+sivukulut ja lämmityskustannukset pitää arpoa itse). Nykyään kun käytännössä kaikki asunnot ovat netissä, joista vuokralainen saa itse etsiä sopivat ja yrittää saada firman edustajat kiinni (ei, sähköpostitiedusteluihin heillä ei ole aikaa tai tarvetta vastata) puhelimitse, saksaksi, tuntuu parin tonnin välityspalkkio hieman kohtuuttomalta.

No, yhtä asuntoa (ei keittiökalusteita) tsekatessa välittäjä iski käteen tiedon naapurustossa olevasta asunnosta. Se oli jo valmiiksi yli budjetin, mutta ai että oli ihana! Iso, vanhassa talossa, kävelymatka töistä, melko hyvällä paikalla, korkeat huoneet, vierashuone, oikea keittiö (joka olisi pitänyt lunastaa edelliseltä omistajalta vajaalla tonnilla) ja siis aivan tosi jees. Paitsi että ehkä hieman liian iso ja kallis yhdelle ihmiselle. Monien vaiheiden jälkeen tarina päättyi siihen että kun välittäjä viimein kykeni antamaan arvion lämmityskustannuksista, totesin, että en missään nimessä maksa niin paljoa asunnosta ja sanoin että en ole kiinnostunut ja sain melkoiset huudot ammattimieheltä. Voi voi. Mahtaa silläkin ukolla olla hertzschlaagi lähellä, jos työstään tuollaista ressiä ottaa. Kannattaisi kiemurtelematta vaan antaa asiakkaalle ne tiedot heti, sanoo suomalainen tähän asiaan.

Tämän insidensiin jälkeen totesin että katsotaanpa seuraavaksi niitä provisionfrei-asuntoja sitten. Jotkut yksityiset vuokraavat asuntojaan suoraan ilman kelmi-välikäsiä ja lisäksi on sivustoja, joihin pienellä maksulla liittymällä voi löytää näitä välityspalkkio-vapaita asuntoja. Lisäksi myös monet etsivät "nachmieteriä" eli seuraavaa vuokralaista, sillä tavoin pääsee asunnostaan eroon normaalia kolmen kuukauden irtisanomisaikaa nopeammin.

Kävin sitten tällä viikolla paria tällaista katsomassa, ja ihastuin yhteen. Täytyy toivoa, että intuitio on oikeassa, sillä järkiperusteet menevät kyllä ihan fifty-sixty. Huoneet ovat korkeampia kuin leveämpiä, ja käytännössä siinä on vain keittiö, makuuhuone ja kylppäri. Lupaa huonoa ensi kesän festarivieraille, sanon vaan. Mutta asunnosta sitten myöhemmin lisää. Olen tyytyväinen, kun aikaa ja energiaa vienyt etsintä on päättynyt.

Asuntola-elämää

Helmikuussa alkaneen työsopimukseen ei kuulunut työsuhde-asuntoa, -autoa, -puhelinta, tai juuri muitakaan etuja, mutta kansainvälisten vierailijoiden büroo järjesti sentään valikoiman sopivia asuntoja ensihätään. Sain peruutuspaikan vierastalosta kuukaudeksi, ja tämä vaihtoehto onkin osoittautunut onnistuneeksi. Talossa asuu nelisenkymmentä professoria tai tohtoria, kuukaudesta pariin vuoteen, perheineen tai ilman. Huoneistoja on kadun varrella olevassa talossa, sekä sisäpihan talossa, minulla jälkimmäisessä, joka on kovin rauhallinen. Huoneisto on täysin kalustettu, telkkairikin löytyy, ja kellarissa on pesutilat. Myös yhteistiloissa löytyy, päivisin kotirouvat harrastavat pilatesta, pianonsoittoa, kirjojen lukua, kuntopyöräilyä, lastenhoitoa ja työssäkäyvät yrittävät ehtiä ennen kauppojen sulkeutumista reissuiltaan kotinurkille ja voivat ehkä viikonloppuna hyötyä yhteistiloista.

Maan tavan mukaan ovikellossa on tietysti titteli, minulla tosin virheellisesti Dr. L(etunimi ja sukunimi, en laita oikeaa nimeäni tänne blogiin lainkaan). Onhan se iso I ja pieni l niin kovin saman näköisiä. Töissä olen tietysti Frau Dr. L tai kun puhuvat minusta, olen "die I(etunimi)".

Eilen asuntolassa vietettiin lukukauden päätösjuhlaa. Asukkaita oli pyydetty tuomaan alku-, pää- tai jälkiruokaa omasta maasta, joita sitten yhdessä nautittiin. Olin napannut lentokentältä paketin reissumiestä mukaan ja heittänyt pakkaseen, ja valmistin siitä voin, lohen ja joidenkin rehujen kanssa ruis-savulohi alkupalasnäksit. Lisäksi laitoin tervaleijona-mix-pussin (myös heräteostos lentokentältä) jakoon. Yritin vilkuilla kuinka moni sylki tervalta maistuvat makeiset lautasliinaan ;) Heh. Tosin australialais-saksalaisen pariskunnan teinipojat olivat ennenkin maistaneet salmiakkia, ja taisin saada heistä kaverit tällä peliliikkeellä. Illan ohjelmaan kuului ruokailun lisäksi musiikkia ja tanssia. Musiikista vastasi useampaan otteeseen esiintyneet asukkaat. Toinen esitti omia (omalaatuisia) kitarasovituksia balkanilaisista kappaleista sekä O fortunasta. Ja pokka pitää. Toinen soitti kauniisti flygeliä. Ruokailun lopuksi tanssinopettaja Liettuasta johdatti joukot piiritansseihin. Se oli yllättävän hauskaa. Bulgarialainen tanssikin oli, mutta sieltä helpommasta ja hitaammasta päästä. Tutustuin muutamiin ihmisiin, ja pakotin itseni puhumaan jonkun verran saksaa. vaikka se vaikeaa olikin. Pakko löytää aikaa senkin harjoittamiseen.

Asuntolassa pitäisi toimia netti, vaan enpä saanut sitä toimimaan. Yhteyttä varten piti asentaa paikallisen laskentakeskuksen tarjoama ohjelma, ja kuinka ollakkaan, se ei sujunut aivan ongelmitta. Nyt ohjelma buuttaa koneen kun yritän syöttää salasanaa. Voivoi! Loggaan nyt viereisessä kahvilassa, kahvin ja muffinssin hinnalla. Pitää tässä muutenkin hankkia "surffi-tikku" tai muu netti, ja kännykkä, mutta siitä sitten tuonnempana blogissa, ehkä.