No niin, sain käsiini koko listan ja pitihän arvata että tämä "35 days" on joku teinijuttu, että pääsee kunnolla avautumaan. No, ken leikkiin ryhtyy. Käännän kysymyksen kuitenkin tähän Munkkilassa oloon.
Juuri nyt haluaisin elämältäni jonkinlaista varmuutta, olla tyytyväinen, asettua olemaan tähän epävarmuuteen. Minulta kysytään että mitä aiot tehdä seuraavaksi. Mistä sitä voi tietää? Vastahan tänne tulin. Olen ainakin seuraavat puolitoistavuotta täällä, luutavasti pidempään. Ehkä haluaisinkin tietää mitä teen seuraavaksi.
Kempparit asuvat jatkuvasti matkapussissaan, valmiina lähtöön.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutto. Näytä kaikki tekstit
lauantai 11. syyskuuta 2010
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Luottoa löytyy
Eilen saapui muuttokuorma. Kyllä nyt kelpaa juoda aamukaffet omasta mukista, omalla pressokeittimellä tehtynä. Ihana kahvin haju peittää muut tunkkaisuudet alleen.
Muuton kanssa kävi melkoinen pulla, tai munkki, sain nimittäin tavaroilleni kuljetuksen murto-osan hinnalla verrattuna muuttofirmoihin tai omaan kyytiin. Jo aiemmin mainostamani suomalaiset.de -sivusto tarjosi avun. Sivuilla ilmoitteli suomalaismies P pakettiautokyydistä Munkkilaan. Otin yhteyttä ja sovimme asiasta. P haki laatikot ja pyörän Turusta, ja ihanan avulias ystävä J avasi oven ja kantoi kamat kyytiin. Laiva ei juuttunut jäihin, eivätkä tavarat särkyneet, eikä pakettiautoa varastettu. Sunnuntaina P ja vaimonsa parkkasivat pakun oven eteen ja tapasin miehen ensi kertaa.
On se hyvä, että joihinkin asioihin voi vielä luottaa. Annoin omaisuuteni yksityiselle random-miehelle tapaamatta. Eihän tavaroilla juurikaan mitään arvoa ollut, muuta kuin minulle, mutta kyynisempi ei uskaltaisi luottaa ihmiseen.
Kuten esimerkiksi Debitel-mobiilifirma. Puljun liittymiä saa edukkaasti, mukaan saa puhelimen maksamatta mitään ja kouraan vielä jokusen gutscheinin, eli lahjakortinkin, ja puhelin toimii saman tien. Paitsi, että ulkomaalaisiin puhelinnumeroihin ja joihinkin palvelunumeroihin ei voi soittaa ennen ensimmäisen laskun maksamista. Tämä selvisi minulle, kun kävin taas valittamassa asiasta S-kaupassa. Kyseisen firman, jonka asiakas nyt siis olen seuraavat pari vuotta, mainio (maksullinen!) asiakaspalvelu oli ihan öönä eikä osannut auttaa. S-kaupan siis sanotaan nyt suoraan, Saturnin, turkkilaismyyjä oli kovasti pahoillaan, että meitä ulkomaalaisia tällälailla syrjitään. Nimittäin, rajoite koskee vain ulkolaisen passin omistajia. Koska toki oletusarvoisesti ulkomaalainen (ei saksalainen) soittaa kirgistaniaan ja muihin kiintoisiin paikkoihin ja häipyy uuden kapulan kanssa kuin pieru saharaan.
Eipä mitään, maksan laskuni ja soittelen teille sitten joskus kun se onnistuu. Paitsi että en aio soittaa saksan numerosta, sillä se maksaa 99 senttiä minuutti (viikonloppuisin 69) ja Elisan kapulasta sentään vain 52 senttiä. Vastaanottaminen maksaa vain 23, eli jos on asiaa, niin kilauta vanhaan numeroon. Puhelin ei tosin aina ole mukana. Ja torstaina asennetaan netti kotiin (jei!) ja myöhemmin kotinumerokin, siitä soittaminen on sikahalpaa.
Muuton kanssa kävi melkoinen pulla, tai munkki, sain nimittäin tavaroilleni kuljetuksen murto-osan hinnalla verrattuna muuttofirmoihin tai omaan kyytiin. Jo aiemmin mainostamani suomalaiset.de -sivusto tarjosi avun. Sivuilla ilmoitteli suomalaismies P pakettiautokyydistä Munkkilaan. Otin yhteyttä ja sovimme asiasta. P haki laatikot ja pyörän Turusta, ja ihanan avulias ystävä J avasi oven ja kantoi kamat kyytiin. Laiva ei juuttunut jäihin, eivätkä tavarat särkyneet, eikä pakettiautoa varastettu. Sunnuntaina P ja vaimonsa parkkasivat pakun oven eteen ja tapasin miehen ensi kertaa.
On se hyvä, että joihinkin asioihin voi vielä luottaa. Annoin omaisuuteni yksityiselle random-miehelle tapaamatta. Eihän tavaroilla juurikaan mitään arvoa ollut, muuta kuin minulle, mutta kyynisempi ei uskaltaisi luottaa ihmiseen.
Kuten esimerkiksi Debitel-mobiilifirma. Puljun liittymiä saa edukkaasti, mukaan saa puhelimen maksamatta mitään ja kouraan vielä jokusen gutscheinin, eli lahjakortinkin, ja puhelin toimii saman tien. Paitsi, että ulkomaalaisiin puhelinnumeroihin ja joihinkin palvelunumeroihin ei voi soittaa ennen ensimmäisen laskun maksamista. Tämä selvisi minulle, kun kävin taas valittamassa asiasta S-kaupassa. Kyseisen firman, jonka asiakas nyt siis olen seuraavat pari vuotta, mainio (maksullinen!) asiakaspalvelu oli ihan öönä eikä osannut auttaa. S-kaupan siis sanotaan nyt suoraan, Saturnin, turkkilaismyyjä oli kovasti pahoillaan, että meitä ulkomaalaisia tällälailla syrjitään. Nimittäin, rajoite koskee vain ulkolaisen passin omistajia. Koska toki oletusarvoisesti ulkomaalainen (ei saksalainen) soittaa kirgistaniaan ja muihin kiintoisiin paikkoihin ja häipyy uuden kapulan kanssa kuin pieru saharaan.
Eipä mitään, maksan laskuni ja soittelen teille sitten joskus kun se onnistuu. Paitsi että en aio soittaa saksan numerosta, sillä se maksaa 99 senttiä minuutti (viikonloppuisin 69) ja Elisan kapulasta sentään vain 52 senttiä. Vastaanottaminen maksaa vain 23, eli jos on asiaa, niin kilauta vanhaan numeroon. Puhelin ei tosin aina ole mukana. Ja torstaina asennetaan netti kotiin (jei!) ja myöhemmin kotinumerokin, siitä soittaminen on sikahalpaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)