Helmikuussa alkaneen työsopimukseen ei kuulunut työsuhde-asuntoa, -autoa, -puhelinta, tai juuri muitakaan etuja, mutta kansainvälisten vierailijoiden büroo järjesti sentään valikoiman sopivia asuntoja ensihätään. Sain peruutuspaikan vierastalosta kuukaudeksi, ja tämä vaihtoehto onkin osoittautunut onnistuneeksi. Talossa asuu nelisenkymmentä professoria tai tohtoria, kuukaudesta pariin vuoteen, perheineen tai ilman. Huoneistoja on kadun varrella olevassa talossa, sekä sisäpihan talossa, minulla jälkimmäisessä, joka on kovin rauhallinen. Huoneisto on täysin kalustettu, telkkairikin löytyy, ja kellarissa on pesutilat. Myös yhteistiloissa löytyy, päivisin kotirouvat harrastavat pilatesta, pianonsoittoa, kirjojen lukua, kuntopyöräilyä, lastenhoitoa ja työssäkäyvät yrittävät ehtiä ennen kauppojen sulkeutumista reissuiltaan kotinurkille ja voivat ehkä viikonloppuna hyötyä yhteistiloista.
Maan tavan mukaan ovikellossa on tietysti titteli, minulla tosin virheellisesti Dr. L(etunimi ja sukunimi, en laita oikeaa nimeäni tänne blogiin lainkaan). Onhan se iso I ja pieni l niin kovin saman näköisiä. Töissä olen tietysti Frau Dr. L tai kun puhuvat minusta, olen "die I(etunimi)".
Eilen asuntolassa vietettiin lukukauden päätösjuhlaa. Asukkaita oli pyydetty tuomaan alku-, pää- tai jälkiruokaa omasta maasta, joita sitten yhdessä nautittiin. Olin napannut lentokentältä paketin reissumiestä mukaan ja heittänyt pakkaseen, ja valmistin siitä voin, lohen ja joidenkin rehujen kanssa ruis-savulohi alkupalasnäksit. Lisäksi laitoin tervaleijona-mix-pussin (myös heräteostos lentokentältä) jakoon. Yritin vilkuilla kuinka moni sylki tervalta maistuvat makeiset lautasliinaan ;) Heh. Tosin australialais-saksalaisen pariskunnan teinipojat olivat ennenkin maistaneet salmiakkia, ja taisin saada heistä kaverit tällä peliliikkeellä. Illan ohjelmaan kuului ruokailun lisäksi musiikkia ja tanssia. Musiikista vastasi useampaan otteeseen esiintyneet asukkaat. Toinen esitti omia (omalaatuisia) kitarasovituksia balkanilaisista kappaleista sekä O fortunasta. Ja pokka pitää. Toinen soitti kauniisti flygeliä. Ruokailun lopuksi tanssinopettaja Liettuasta johdatti joukot piiritansseihin. Se oli yllättävän hauskaa. Bulgarialainen tanssikin oli, mutta sieltä helpommasta ja hitaammasta päästä. Tutustuin muutamiin ihmisiin, ja pakotin itseni puhumaan jonkun verran saksaa. vaikka se vaikeaa olikin. Pakko löytää aikaa senkin harjoittamiseen.
Asuntolassa pitäisi toimia netti, vaan enpä saanut sitä toimimaan. Yhteyttä varten piti asentaa paikallisen laskentakeskuksen tarjoama ohjelma, ja kuinka ollakkaan, se ei sujunut aivan ongelmitta. Nyt ohjelma buuttaa koneen kun yritän syöttää salasanaa. Voivoi! Loggaan nyt viereisessä kahvilassa, kahvin ja muffinssin hinnalla. Pitää tässä muutenkin hankkia "surffi-tikku" tai muu netti, ja kännykkä, mutta siitä sitten tuonnempana blogissa, ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti