Kuinka sattuikaan, että juuri tänään suosikkikirjani tekijä sattuu olemaan kaupungissa. Nimittäin Sofi Oksanen, jonka saksaksi käännetty Puhdistus, Fegefeuer, on kirjailijatapaamisen aiheena ja kirjalilija on itse paikalla. Tietoja tapahtumasta täällä. Liput arvatenkin saksankieliseen tapahtumaan maksavat 10 euroa.
Vaikka minun onkin vaikea sanoa, mikä olisi ehdottomasti suosikkikirjani, tämä kirja kuuluu kuitenkin kärkeen. Kirja on yksinkertiaisesti nerokas. Kauhea, avartava, mieleenjäävä. Lukukokemus oli erikoinen, välillä sivuja oli pakko harppoa, ja kauhulla odottaa mitä seuraavaksi tulee. Lopusta en muista juuri muuta kuin että haukoin henkeäni viimeisen sanan kohdalla. Alku ja loppu nivoutui yhteen. Saksankielisen laitoksen kansi antaa vihjeen mitä tarkoitan. Tarina kummittelee edelleen mielessä. Tarina on paitsi erinomaisesti kerrottu, sen teemat ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Olen antanut jo parille ystävälleni täällä kirjan englanninkielisen laitoksen (Purge) lahjaksi. Olen kirjasta keskustellessa kertonut, miltä minusta, suomalaisesta, on tuntunut lukiessani kirjaa. En voinut olla kauhulla ajattelematta että onneksi Suomen kävi toisin. Ja onneksi nyky-Viro toipuu. Mutta kuinka noin kauheista asioista kansakunta, tai yksittäinen ihminen voi toipua?
Fegefeuer on muuten suomeksi kiirastuli.
3 kommenttia:
Erittäin samaa mieltä Puhdistuksesta! Se on loistava, toistaiseksi ehkä ainoa kirja, joka on todella tehnyt vaikutuksen ja vielä hyvin monella tavalla ja tasolla. Minusta kirjan kielessä muuten kuplii pinnan alla myös viro, vaikka kirja onkin loistavaa suomea.
Saksankielinen nimi antaa tavallaan taas uuden näkökulman kirjaan ja suomenkieliseen nimeenkin.
Enempää hehkuttelematta,
Väikis
ps. Olen kovasti mielissäni seurannut näitä sun "numeropäivityksiä".
Samoin on Puhdistus omalla Suurten Lukukokemusten listallani.
Kirja kolahti jopa niin kovaa, että olen ottanut lähes henkilökohtaisena loukkauksena, jos joku ei ole kirjasta tykännyt - mikä tietysti on aivan naurettavaa. Isosiskoni ilmoitti, että kirja oli niin tylsä, että hän ei jaksanut lukea sitä loppuun. Siis täh!!?
Sitä olen kyllä jälkikäteen tuumannut, että eihän kirjan tarina sinällään ole poikkeuksellinen kauhea, tällaisia teemoja kyllä on kirjallisuudessa käsitelty. Mutta Oksanen on minusta vain ällistyttävän taitava kertoja ja suomen kielen suvereeni käyttäjä. Enkä voi mitenkään käsittää, miten jokseenkin minun ikäiseni ihminen on voinut osata koota tuollaisen kokonaisuuden. Taustatyön määrä menee yli ymmärrykseni.
Mä seuraan kanssa innolla näitä 35 Tage -juttuja! Kiva kun saat liitettyä asiat jotenkin Saksaan. Blogimaailmassa tällaiset napakat lyhyet postaukset säännölliseen tahtiin toimii tietysti tosi hyvin.
Minä pidin myös Puhdistuksesta erittäin paljon. Kieli on kaunista ja tarina koukuttava - siinä on ikäänkuin monta kerrosta, jotka kuoriutuvat auki yksi kerrallaan. Kuin sipuli - samalla itkettäen. Varmaan samantyyppisiä ihmiskohtaloita löytyy Suomenkin historiasta esim. vuoden 1918 tapahtumista. Puhumattakaan siitä, mitä maailman eri kolkissa tänäkin päivänä edelleen tapahtuu.
Lähetä kommentti