keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Oktoberfest on täällä

Blogi jäi tauolle Oktoberfestien ja muiden rientojen takia. Harmi sinänsä katkaista hyvin alkanut 35 Tage -tunnustusten putki, mutta kyllä se vielä pian jatkuu.

Maailman suurin kansanjuhla on alkanut. Noin 7 miljoonaa kävijää, joista järkyttävä määrä hulluja australialaisia, äänekkäitä amerikkalaisia ja juovuksissa olevia brittejä. "Italialaisviikonloppu" on vasta tulossa. Moni turisti yrittää sulautua nahkahousuissaan tai baijerilaismekossaan joukkoon, mutta yleensä heidät tunnistaa hölmöstä hatusta.

Oktoberfest on huvipuisto lapsille ja aikuisille. Sisäänpääsymaksua ei ole, ranneketta ei tarvitse ostaa, mutta kieputtimiin toki täytyy maksaa erikseen. Perus vatkaus maksaa keskimäärin 3,50 ja suureen maailmanpyörään pääsee 6 eurolla.

Koko valtava alue on täynnä kojuja, tivolimeininkiä ja niin, tietysti niitä suuria oluttelttoja. Ja kaikki teltat täynnä iloisia, juhlivia ihmisiä.

Olut maksaa rutkasti enemmän kuin missään muualla kaupungissa, litran tuopista maksetaan tipin kanssa 10€, sillä tarjoilijaa kannattaa tipata reilusti jotta saa hyvää ja nopeaa palvelua tungoksesta huolimatta.

Mutta olut on vahvaa, erityisesti Oktoberfestiä varten valmistettua. Heikompi siirtyy ensimmäisen litran jälkeen suosiolla Radleriin.

Aivan mielettömän hienoja valokuvia löytyy tästä klikkaamalla.

torstai 16. syyskuuta 2010

Tag 16 - jokin asia jonka tekemistä olet siirtänyt

No onko tätä edes vaikea arvata mitähän olen siirtänyt eteenpäin? Yllätys yllätys. Hammaslääkärikäyntiä. Tai ylipäätään mitään lääkärikäyntiä. En edes tiedä missä on lähin lääkäri jos flunssa iskee. Kop kop, olen ollut kummasti terveenä. Reitti sairaalaan on kyllä tiedossa, hehe.

Saksassa ei ole terveyskeskuksia, vaan yksityisiä lääkärivastaanottoja löytyy milloin mistäkin rappukäytävästä ja potilaat saavat mennä minne haluavat, tosin riippuen siitä mihin sairasvakuutuskassaan kuuluvat ja mikä korvataan. Minulle ei sovi tällainen valinnan vapaus lainkaan, sehän tarkoittaa sitä että pitäisi itse olla aktiivinen ja haeskella lekuri. Missä on perusterkkari! Tai joku Mehiläinen! Muutosvastarintaa!

Saksan sosiaaliturva ja sairasvakuutussysteemi on muutenkin mielestäni aivan aus dem Akkordeon vaikka en ihan osaakaan selittää miksi. Siinäkin ilmeisesti vanhaa kekkoslovakialaista ahdistaa valinnan mahdollisuus. Mitä jos olenkin valinnut itselleni ihan väärän kassan? Pääsisikö jossain muualla halvemmalla? Kattaako tämä nyt sitten fysioterapian ja mitämitä?

Lisäksi vielä ketuttaa se että tämähän on kallista, palkasta kun otetaan verot (perheettömällä liki yhtä korkeat kuin Suomessa) ja vielä sairasvakuutusmaksut niin eipä sillä sitten käydäkään Venetsiassa joka viikonloppu vaikka olisi kuinka lähellä. Grr.

Monet kehuvat että tämähän on hienoa, saa vaikka mitkä hoidot ilmaiseksi (paitsi hammashoidoissa) (ja paitsi riippuen siitä kassasta) ja voi valita kenellä käy. Mutta entä jos ei tarvitse sitä lääkäriä? Maksan ihan turhaan. Pitää siis ryhdistäytyä ja ruveta käyttämään palveluita koko rahalla. Harmi kun hammaslääkärikäynnit on niin ikäviä ajatuksenakin, en mielelläni kyllä siellä huvin vuoksi ravaisi.

Kassaan piti liittyä siinä rytäkässä kun tänne muutin ja kirjoitin työsopimuksen. Sopimusta ei voi kirjoittaa ilman että ilmoittaa mihin kassaan aikoo liittyä. Vaikka tiesin tästä asiasta etukäteen, en sitten jaksanut ottaa selvää sen tarkemmin vaan liityin yleisimpään systeemiin, AOK:n. Veikkasin että sieltä voisi jopa saada englanninkielistä palvelua. Pääsivu ei kyllä lupaa hyvää, kaikki saksaksi. No mitäs läksit, saksassa yllättäin käytetään enimmäkseen saksan kieltä.

No nyt kuulkaa on ongelma. Tiedän että tuolta sivuilta voi hienon hakukoneen avulla etsiä itselleen sopivan lääkärin vaikka postinumeron ja kielitaidon perusteella. No nytpä en löydä sitä hakukonetta. Voisi kuvitella että Arznavigatoriin olisi linkki etusivulla mutta ei. Mainos on. Ja kahlatessa kaiken maailman hampaiden puhdistusohjeet ja Nordic Walking in Wasserburg sivut menee hermo kertakaikkiaan.

Kävin viimeiseksi vielä Suomessa asuessa hammaslääkärillä, ja olen antanut itselleni luvan odottaa ainakin puoli vuotta ennenkuin menen täällä. Mutta hetkinen, puoli vuotta meni jo aikaa sitten.. voi elämä. Se on nyt tehtävä. Aion niellä ylpeyteni ja pyytää kaveria apuun etsinnässä.

Olen melko varma, että kaikki sujuu kuin tanssi ja ihmettelen tätä tunteiden mylläkkää myöhemmin. Kunhan vain nyt ensin saan itsestäni irti hoitaa tämä asia.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Tag 15 - elokuva joka sai sinut itkemään

No niitä on tietysti monta, mutta tämä on yksi parhaista.

Love Actually

"Whenever I get gloomy with the state of the world, I think about the arrivals gate at Heathrow Airport. General opinion's starting to make out that we live in a world of hatred and greed, but I don't see that. It seems to me that love is everywhere. Often, it's not particularly dignified or newsworthy, but it's always there - fathers and sons, mothers and daughters, husbands and wives, boyfriends, girlfriends, old friends. When the planes hit the Twin Towers, as far as I know, none of the phone calls from the people on board were messages of hate or revenge - they were all messages of love. If you look for it, I've got a sneaking suspicion... love actually is all around."

tiistai 14. syyskuuta 2010

Tag 14 - suosikkikirjasi

Kuinka sattuikaan, että juuri tänään suosikkikirjani tekijä sattuu olemaan kaupungissa. Nimittäin Sofi Oksanen, jonka saksaksi käännetty Puhdistus, Fegefeuer, on kirjailijatapaamisen aiheena ja kirjalilija on itse paikalla. Tietoja tapahtumasta täällä. Liput arvatenkin saksankieliseen tapahtumaan maksavat 10 euroa.


Vaikka minun onkin vaikea sanoa, mikä olisi ehdottomasti suosikkikirjani, tämä kirja kuuluu kuitenkin kärkeen. Kirja on yksinkertiaisesti nerokas. Kauhea, avartava, mieleenjäävä. Lukukokemus oli erikoinen, välillä sivuja oli pakko harppoa, ja kauhulla odottaa mitä seuraavaksi tulee. Lopusta en muista juuri muuta kuin että haukoin henkeäni viimeisen sanan kohdalla. Alku ja loppu nivoutui yhteen. Saksankielisen laitoksen kansi antaa vihjeen mitä tarkoitan. Tarina kummittelee edelleen mielessä.


Tarina on paitsi erinomaisesti kerrottu, sen teemat ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Olen antanut jo parille ystävälleni täällä kirjan englanninkielisen laitoksen (Purge) lahjaksi. Olen kirjasta keskustellessa kertonut, miltä minusta, suomalaisesta, on tuntunut lukiessani kirjaa. En voinut olla kauhulla ajattelematta että onneksi Suomen kävi toisin.  Ja onneksi nyky-Viro toipuu. Mutta kuinka noin kauheista asioista kansakunta, tai yksittäinen ihminen voi toipua?

Fegefeuer on muuten suomeksi kiirastuli.




maanantai 13. syyskuuta 2010

Tag 13 - kappale joka kuvaa sinun tämän hetkisiä tunteitasi

Tämä aivan mahtava korvamato on soinut päässäni eilisillasta lähtien. Soitetaan usein olutfesteillä, ja sitten pogoillaan penkeillä. Melko haastavaa, että ei tipahda!

Katsotaanpa saanko linkin toimimaan. Klikkaa tästä.

Bändi on saksalainen, biisi jostain viime vuosituhannelta.

Döön-dö-dö-dö-dö-dö-döddödöön- dö-dö-dö-dö-dö-döddödöön- dö-dö-dö-dö-dö-döddödöön! Ha!

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Tag 12 lempivaatekappale

Olin eilen shoppaamassa koko iltapäivän. En ollutkaan pitkään aikaan viettänyt aikaa kaupungilla, ja oli ihan ostettavaakin.

Vaate-, kenkä- ja kaikki muutkin kaupat löytyvät näppärimmin keskustan kävelykadulta, jos turistilaumat eivät haittaa. Samat Zarat ja Espritit löytyvät myös Schwabingista, pari metropysäkkiä pohjoiseen, Giselastrassen ja Münchener Freiheitin tienoilla. Siellä shoppailun lomassa on mukavampi myös istahtaa katukahvilaan tai ravintolaan, joita jälkimmäisiä taas keskustan kävelykadulla ei oikeastaan ole.

Munkkilassa on myös pari kolme ostoskeskusta. joihin pääsee hyvin julkisillakin, mutta en ole itse vielä käynyt. Olympia-Einkaufszentrumilla on oma metroasema, Riem Arcadeniin pääsee metrolla ja bussilla (lue: autolla) ja Neuperlachissakin näyttäisi olevan joku.

Minä suuntasin jännempiin suuntiin. Ensin pyörin Lehelin eteläpäässä Gärtnerplazilta eri suuntaan lähtevillä kaduilla, sitten Sendlinger Torin lähellä ja viimeiseksi suuntasin luottokenkäkauppaan Sonnenstrassella. Lehelissä on pikkuputiikkeja sekä todella jänniä antiikkikauppoja. Jos tarvitset aitoa puhkaa, 20-luvun mekkoa tai hattua Ascottin, suuntaa tuonne.

Minun tämänpäiväisessä saaliissa on kaksi vahvaa ehdokkia lempivaatekappaleeksi. Antiikkivaatekaupasta löysin 60-luvulla tehdyn pikkumustan, joka istuu kuin hanska. Niin kaunis! Harmi kun nykyisellä omistajalla on melkoinen olutvatsa.. (vrt edelliset kirjoitukset ja FB;n kuvat). Siitä huolimatta, aivan järkyttävän hyvä löytö. Toinen vahva ehdokki on outletin aletangosta napattu vanhan roosan tai lilan värinen silkkimekko, ovh 169, hintalapussa 60, sain sen 20 eurolla.

Vanha rakkaus on pac-lite goretex takki, vanha, kivan vihreä, menee pieneen tilaan, ei paina mitään, pelastaa tilanteessa kuin tilanteessa. Nykyisin vain ei enää kestä kokopäiväistä sadetta. Tosikäyttöön onkin jo hankittu uusi, mutta vanha kulkee käsilaukussa edelleen.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Tag 11 - jokin kirja. jonka aiot lukea ensi kuussa

Se on nyt sillälailla, että Frau Dr:n on tosiaan jatkettava Saksan opintojaan. A1-tasolla ei pitkälle pääse. Passiivinen kielitaitoni on kohentunut kyllä, pystyin toissapäivänä seuraamaan sujuvasti työkavereiden keskustelua täydellisen munasalaatin metsästyksestä. Siinä kuulema ei ole kertojan mukaan parsaa. Tajusin vasta nyt että totta tosiaan, minun melko useinkin syömässäni munasalaatissa on parsaa, ja se on mielestäni silti oikein hyvää, mutta koska aktiivinen kielitaitoni on jäässä, en sanonut mitään. Kuukausia sitten on menty jo ohi siitä vaiheesta että kaverit jaksaisivat alvariinsa puhua englantia kun ollaan isolla porukalla lounaalla. Mikäs siinä, minä kuuntelen sujuvasti.

Mutta niistä opinnoista. Työnantaja tarjoaa mahdollisuutta ilmaisiin kursseihin. Aloitan joko online-kurssin tai yritän löytää itselleni ja aikatauluhin sopivan ryhmän. Mieluiten valitsisin jälkimmäisen, sosiaalinen paine ja aikataulupakko on paras motiivi.

Kirja jonka aion lukea ensi kuussa on saksan A2 tason alkeiskurssi. Näin on. Jawohl.

Tag 10 -jotain jota haluat elämältäsi

No niin, sain käsiini koko listan ja pitihän arvata että tämä "35 days" on joku teinijuttu, että pääsee kunnolla avautumaan. No, ken leikkiin ryhtyy. Käännän kysymyksen kuitenkin tähän Munkkilassa oloon.

Juuri nyt haluaisin elämältäni jonkinlaista varmuutta, olla tyytyväinen, asettua olemaan tähän epävarmuuteen. Minulta kysytään että mitä aiot tehdä seuraavaksi. Mistä sitä voi tietää? Vastahan tänne tulin. Olen ainakin seuraavat puolitoistavuotta täällä, luutavasti pidempään. Ehkä haluaisinkin tietää mitä teen seuraavaksi.

Kempparit asuvat jatkuvasti matkapussissaan, valmiina lähtöön.

torstai 9. syyskuuta 2010

Tag 9 - jokin, jota odotat todella kovasti

Tällä hetkellä tavallaan odotan Oktoberfestiä, mutta en voi sanoa että sitä nyt todella kovasti odottaisi. Lähinnä pelonsekaisin tuntein, silloin nimittäin kaupunki on aivan piukassa turisteista, Haubtbahnhofin ja Theresienwiesenin lähimaillakaan ei voi kuvitella ajavansa pyörällä siinä lasimurskassa, ja sitten kun sinne itse pääsee juhlimaan, täytyy kuitenkin käydä töissäkin ja voivoi, se on sitten rankkaa se.

Mutta siitä myöhemmin.

Mitä oikeasti aina joka vuosi kovasti odotan, on joulu. Tai oikeastaan joulun odottamisen aika. On se itse joulukin ihanaa, mutta joulun fiilistely kestää paljon pidempään. Ensimmäiset lumihiutaleet, jouluvalot, joulun tunnelma. Se kaikki romanttinen puoli joulusta, ei supermarkettien kirkuvaa joulua.

Munkkilassa on tunnelmalliset joulumarkkinat myös, niinkuin liki joka kaupungissa - täällä linkkisivu joulumarkkinoihin.

Glüchwein tuoksuu, keskusta on täynnä kojuja ja ihmisiä ja hyvällä tuurilla on luntakin. Viereinen kuva on Marienplatzilta, eli keskustasta, otettu täältä.  Olin yhtenä vuotena täällä käymässä joulun alla, ja oli oikein mukavaa. Olen sanonut muutamalle teistä lukijoistakin että jos ette pääse kesällä tai Oktoberfestien aikaan tänne, on joulumarkkinat myös hyvä vaihtoehto.

Tässä linkkejä vielä yksittäisiin joulumarkkinasivuihin, nämä on kaikki Münchenissä.

Weihnachtsmarkt auf der Praterinsel

Schwabinger Weihnachtsmarkt

Bogenhausener Weihnachtszauberwald 2010

Tollwood Winterfestival 2010

Die größte Feuerzangenbowle der Welt in München

Frühstückstreff München im Augustiner Bürgerheim

Frühstückstreff München im Löwe am Markt

CVJM-Weihnachtsmarkt in München

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Tag 8 - lempihedelmä

On tietysti banaani sivumakuna Weißbierissä. Ha!

Sarjassamme Tämän oluen haluaisit juoda on vuorossa  Erdinger Urweisse. Maistamistani vehnäoluista ehkä vähiten banaania sisältänyt janojuoma. Urweisse on kuulemma paljon parempaa kuin perus Erdinger Weisse, joka on eräänkin ystäväni mielestä kauheaa kuraa. Makuasioita.

Fanisivulta voi tilata vaikka Erdinger-juoksupuvun ja pyörälaukut! Alkoholfrei tietysti.. vielleicht..

tiistai 7. syyskuuta 2010

Tag 7: jotakin, joka kiihottaa sinua

Nuoret miehet Lederhoseneissaan. Olen oikeassa paikassa. Hihii! Kymmenen yötä Oktoberfestin alkuun! Lisäksi nyt on meneillään aiemmin mainittu Rosenheimin Herbsfest, sekä Freising Volksfest, johon ehkä suuntaan huomenna pikapäin.

Pahus kun en löytänyt kuvaa takaapäin..

maanantai 6. syyskuuta 2010

Tag 6: joku, joka tekee sinut todella onnelliseksi

Tämä vaikuttaa kovin henkilökohtaiselta ja herttasarjan osaston kysymykseltä. Ehkä en nyt osaa ajatella kuin romanttisesti, ja sori vaan, ei tipu tietoja tähän foorumiin siltä saralta.

Mutta onnelliseksi tekee toki moni ihminen! Esimerkiksi kun joku ystävä on käynyt kommentoimassa tänne blogiin jotain, tai facebookiin, sillä nämä sähköiset ystävyyden jatkeet ovat täällä etäällä arvossaan. Onnelliseksi tekee myös lähisukulaiset, jotka ovat oppineet käyttämään Skypeä kiitettävästi!

Täällä onnelliseksi tekeviä ihmisiä ovat ainakin pyöräilyporukan kaverit. Viime viikonloppuna pyöräilimme ensin lauantaina Chiemseelle ja sunnuntaina järven ympäri.

Onnelliseksi tekee myös Suomi-kaupan Pekka. Kauppa löytyy aivan Viktualienmarktin vierestä osoitteesta Dreifaltigkeitsplatz 3. FinnLivingistä löytyy salmiakkia pahimpaan hätään, sekä marimekkoa ja muuta kivaa. Aah.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Tag 5 - jotakin, joka saa sinut hymyilemään


Joka työpäivä kuljen tämän patsaan ohi. Aamulla ei vielä useinkaan hymyilytä, mutta illalla kotiin polkaistessa usein aurinko kimmeltää kultaisesta siivekkäästä somasti ja kaupunki, joki ja puisto näyttää niin kauniilta.

Friedensengel eli rauhanenkeli on ollut paikallaan vuodesta 1899. On muuten harvinaisen huono Wiki-sivu tuo linkki tuossa. Huh.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Tag 4 - neljä hetkeä, jotka muuttivat elämääsi

No huh huh. Mitäs tästä kertoisi. Jospa rajaan tätä niihin asioihin, joiden avulla päädyin tänne tekemään sitä mitä teen.

1) Pomojen (nykyisen ja entisen) loistava idea kongressissa X vuonna 2006 tehdä pikku yhteistyöprojekti. Pomo kysyi haluaisinko lähteä Munkkilaan, ja minä että mikä ettei. Parissa viikossa polkaisimme kuviot pystyyn. Sen hetkiset kontaktit ovat täältä jo ehtineet vuosia sitten lähtemään muualle, mutta minä palasin useampaan kertaan jatkamaan projekteja ja julkaisujakin on tullut.

2) Kongressi Nizzassa 2008, taisi olla welcome-pirskeiden jälkeen kun lähdimme porukalla yhille ja nykyinen pomo kinkesi mukaan ja tarjosi koko porukalle. Oluen juonnin lomassa pomo uteli mitä aion tehdä väitöskirjan jälkeen ja teki tarjouksen jolle oli vaikea sanoa ei. Yksi amerikkalainen myöhemmin sanoi luulleensa minua professoriksi, kun minulla on kuulemma sellainen "aura". No niinpä, kyllä ne amerikkalaiset ovat taitavia kehuissaan. Suomalainen olisi sanonut että mitä hullua noin suoraan saksalaisen isopomon kanssa juttelet, siitä mitään hyvää seuraa. Oli muuten sivumennen sanoen ehkä paras kongressi ikinä, eikä se Nizza myöskään hassumpi ollut..

3) Kekritulet syksyllä 2008 kummitädin luona, sukulaisten kanssa. Loikkasin kekrinuotion yli ja päätin että eteenpäin on mentävä. Juttelin myös vanhempien kanssa, joiden mielestä on parempi että lähden Saksaan kuin merten taakse, jos jonnekin on lähdettävä.

4) Väitös joulukuussa 2009. Kiitos vielä vastaväittäjälle ja kaikille mukana olleille. Oli helpottavaa valmistautua väitökseen kun seuraava kuvio oli jo tiedossa.

Tämä kirjoitus tulee ajastuksella, olen pyöräretkellä viikonlopun. :)

perjantai 3. syyskuuta 2010

Tag 3 - kolme konserttia, joissa olisit halunnut/haluaisit käydä

1) U2 Helsingissä

(kuva otettu täältä)

Tai U2 Münchenissä 15.9. Olympiastadionilla. Nyt pitäisi päättää, tutulla olisi yksi ylimääräinen lippu. Näin 360 tourin viime elokuussa Wembleyllä (maaahtavaa!) mutta en nyt oikein tiedä haluanko tuhlata jenini taas, ja vielä istumapaikkaan. Tiedä minkälaisia rockpoliiseja nämä ovat, jos siellä ei voikaan riehua? Jos en lippua osta, tiedän olevani huonolla tuulella koko päivän. Jaa ja meillä taitaakin olla labrailtapäivä juuri silloin.

2) Ruisrock 2010 kun Don Huonot kokosivat rivinsä yhteen ja esittivät Kissa-ihmisen Paulan kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=wTi9C0jkYFE

3)  Hyvät reivit. Esim Näsinneulassa vuonna miekka ja keppi. Tai jotkut ravit täällä. Tai edes ilta diskossa. Hitsi, en ole vieläkään päätynyt täällä  mihinkään "yökerhoon" kun ystäväni ovat lähinnä kapakka-ihmisiä. Jopa minun kadulla lienee joku tanssilattia. Munkkilan yökerhomekka on Kultfabrikin alue, jossa yhdellä sisäänpääsymaksulla käsittääkseni pääsee useampaan paikkaan. Ehkä joskus. Nyt on muutenkin enempi penkeillä heilumisen ja humppa-schlagerin sesonki. (vrt. edellinen kirjoitus Wiesn-hitit). Huomenna muuten lähden pyöräretkelle, ja tarkoitus on päätyä mm. Ayingiin juomaan Ayinger, sekä Rosenheimin Herbsfesteille, jotka kuuleman mukaan ovat jopa riehakkaammat olutfestit kuin Oktoberfest. Että näin!

torstai 2. syyskuuta 2010

Tag 2: mitä mieltä olet Jumalasta ja uskonnosta?

Tämä kysymys tuli vastaan palatessani ystävän ja hänen poikaystävänsä kanssa Erdingin Sinnflut -festareilta. Pikkutunneilla nuokuimme väsyneinä parin Erdingerin jälkeen  junassa matkalla takaisin Müncheniin ja ajauduin ajattelematta keskustelemaan tämän poikaystävän kanssa asiasta kaverin nukkuessa.

Ei hyvä. Vaikka katsantokantani on liberaali ja keskusteleva, ei turhaan erilaisissa oppaissa varoitella aloittamasta keskustelua tuntemattomien kanssa uskonnosta tai politiikasta.

Harmi sinänsä, sillä mielelläni kyllä kaikista asioista keskustelen, mutta keskustelukumppanilta vaadittaisiin silloin myös kovin objektiivista otetta asiaan. Ehkä eri kulttuureista tulevilta voi olla joskus vaikeuksia löytää yhteistä keskustelupintaa. Mielestäni uskonnoista pitäisi voida keskustella ilman suurempia tunteita, mutta toisen uskoa tai sen puutetta ei pitäisi mennä arvostelemaan, kun liikutaan kovin henkilökohtaisissa asioissa.

Baijeri on enimmäkseen katolinen, tosin ei se täällä Munkkilassa tunnu, muuten kuin juhlapyhien ts. lomapäivien määrässä. Pohjois-Saksa on enemmän protestanttinen, mutta yleisesti tuntuu koko Saksa olevan kovin maallistunut ja harvempi kuuluu kirkkoon.

Ja sitten eritysen keskellä suuta saa kieli olla saksalaisten kanssa kaikista esoteerisistä ryhmistä ja homeopatiasta puhuessa.. viisain välttää aiheen kokonaan. Itseäni kyllä kovasti huvitti puhelinluettelosta löytynyt homeopatinen hätänumero. Ehkäpä en olekaan niin kovin liberaali.

Ja vielä loppukevennys: viereinen kuva on niiltä Erdingin festeiltä, jossa esiintyneellä hilpeällä pumpulla oli mm. aivan mahtava pikku-piano, kurttu ja melodika arsenaalissaan. Mini-pianon päällä on tietysti mini-kokoinen Beethovenin patsas (kuvassa pieni valkoinen piste). Söpöä!

Niin, olen sitä mieltä että se on vuori, johon kukin kiipeää omalla tyylillään.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

35 Tage - Tag 01 jokin asia/ihminen/esine johon uskoit lapsena

Iidiksen blogin innoittamana aloitan myös sarjan 35 Tage (35 days), vaikka en vielä tiedäkään mihin se johtaa. Koitan löytää jotain Saksaan tai täällä asumisen liittyvää asiaa. Ei silti, ettäkö omat aiheet olisi jo kaluttu, mutta ehkäpä saan motivoitua itseni kirjoittamaan enemmän.

Uskoin lapsena Nukkumattiin ja unihiekkaan. Jos en halunnut mennä vielä nukkumaan, piti silmät peittää ennen kuin Nukkumatti viskasi kimmeltelevät hiekat.

Nukkumatti ajoi usein Trabantilla ja oli muutenkin kovin leimallisesti itä-saksalainen hahmo. Tai itäblokkinen ainakin. Noin vuosi sitten Turussa yliopiston saksan kielen alkeiskurssilla koin jälleen itseni kovin vanhaksi, kun liki kukaan kurssilainen ei tuntenut Nukkumattia (Sandmännchen), saati ollut syntynyt kun Berliinin muuri murtui. Opettajan kanssa sitten muisteltiin mitä lauluja silloin laulettiin.

Kuva otettu Nukkumatin saksankielisiltä kotisivuilta. Siinähän on myös toinen suosikki-hahmo, Miska-karhu, Moskovan olympialaisten maskotti. Veljellä oli oma Miska, jolta sai turkin ainakin osittain pois ja alta paljastui punavalkoraidallinen uimapuku. Missähän nalle nyt on? Ja kävikö joku siellä olympialaisissa vai mistä se karhu tuli?

Wiesn - hitit

Oktoberfesteillä (=Wiesn) oluen juomista tahdittaa baijerilainen torvisoittobändi. Musiikki vaihtelee perinteisestä torvihumpasta humpalla maustettuihin rokkiklassikoihin, väki laulaa mukana ja tanssii tuoleilla. (Pöydille ei sovi nousta)

Yleensä illan aikana lauletaan ainakin yli kolmekymmentä kertaa Ein Prosit! eli suomeksi Kippis! joka on yleisin juomalaulu. Sanat menevät näin:

Ein Prosit, ein Prosit, Der Gemütlichkeit, 
Ein Prosit, ein Prosit, Der Gemütlichkeit!

sen jälkeen lasketaan baijeriksi:

OANS ZWOA DREI! G'SUFFA!

jälkimmäisellä kippistellään ja sitten kumotaan juomaa suuhun.

Video esim täältä, josta saa vähän esimakua mitä se sitten on kun muutama tuhat ihmistä on hyvällä tuulella.

Muitakin lauluja lauletaan. Täältä löytyy hyvä kokoelma lauluja mp3:na, tosin aika huonoina äänitiedostoina. Oma suosikkini on lasso-laulu, eli Cowboy und Indianer. Tässä videossa elastinen miekkonen näyttää mallia laululeikkiin. Hmm.. ihan kuin sama tyyppi olisi ollut taannoin myös Dachaun olutfesteillä (kuva vieressä) heilumassa tämän..

Täällä laulunsanoja ja käännöksiä muihin hitteihin. Ja eikun opettelemaan!

Komm hol das Lasso raus,  
wir spielen Cowboy und Indianer !  
Wir reiten um die Wette,  
ohne Rast und ohne Ziel;  
hast Du mich umzingelt,  
werd' ich mich ergeben,  
stell' mich an den Marterpfahl, 
komm hol das Lasso raus,
so wie beim ersten Mal