Luottoa löytyy

Eilen saapui muuttokuorma. Kyllä nyt kelpaa juoda aamukaffet omasta mukista, omalla pressokeittimellä tehtynä. Ihana kahvin haju peittää muut tunkkaisuudet alleen.

Muuton kanssa kävi melkoinen pulla, tai munkki, sain nimittäin tavaroilleni kuljetuksen murto-osan hinnalla verrattuna muuttofirmoihin tai omaan kyytiin. Jo aiemmin mainostamani suomalaiset.de -sivusto tarjosi avun. Sivuilla ilmoitteli suomalaismies P pakettiautokyydistä Munkkilaan. Otin yhteyttä ja sovimme asiasta. P haki laatikot ja pyörän Turusta, ja ihanan avulias ystävä J avasi oven ja kantoi kamat kyytiin. Laiva ei juuttunut jäihin, eivätkä tavarat särkyneet, eikä pakettiautoa varastettu. Sunnuntaina P ja vaimonsa parkkasivat pakun oven eteen ja tapasin miehen ensi kertaa.

On se hyvä, että joihinkin asioihin voi vielä luottaa. Annoin omaisuuteni yksityiselle random-miehelle tapaamatta. Eihän tavaroilla juurikaan mitään arvoa ollut, muuta kuin minulle, mutta kyynisempi ei uskaltaisi luottaa ihmiseen.

Kuten esimerkiksi Debitel-mobiilifirma. Puljun liittymiä saa edukkaasti, mukaan saa puhelimen maksamatta mitään ja kouraan vielä jokusen gutscheinin, eli lahjakortinkin, ja puhelin toimii saman tien. Paitsi, että ulkomaalaisiin puhelinnumeroihin ja joihinkin palvelunumeroihin ei voi soittaa ennen ensimmäisen laskun maksamista. Tämä selvisi minulle, kun kävin taas valittamassa asiasta S-kaupassa. Kyseisen firman, jonka asiakas nyt siis olen seuraavat pari vuotta, mainio (maksullinen!) asiakaspalvelu oli ihan öönä eikä osannut auttaa. S-kaupan siis sanotaan nyt suoraan, Saturnin, turkkilaismyyjä oli kovasti pahoillaan, että meitä ulkomaalaisia tällälailla syrjitään. Nimittäin, rajoite koskee vain ulkolaisen passin omistajia. Koska toki oletusarvoisesti ulkomaalainen (ei saksalainen) soittaa kirgistaniaan ja muihin kiintoisiin paikkoihin ja häipyy uuden kapulan kanssa kuin pieru saharaan.

Eipä mitään, maksan laskuni ja soittelen teille sitten joskus kun se onnistuu. Paitsi että en aio soittaa saksan numerosta, sillä se maksaa 99 senttiä minuutti (viikonloppuisin 69) ja Elisan kapulasta sentään vain 52 senttiä. Vastaanottaminen maksaa vain 23, eli jos on asiaa, niin kilauta vanhaan numeroon. Puhelin ei tosin aina ole mukana. Ja torstaina asennetaan netti kotiin (jei!) ja myöhemmin kotinumerokin, siitä soittaminen on sikahalpaa.

Fööni-ilmiö kohtaa vertigon

Tänään olisin voinut nähdä alpit työpaikan katolta, ellen olisi laakso-ihminen. Työkaverit intoutuivat kirkkaasta säästä ja lounaan jälkeisten, puiston penkillä nautittujen jäätelöiden jälkeen kipusimme katolle. (Kyllä, tänään oli lämmintä ja ihanaa, ja kevään ensimmäinen ulkojäätelö on nautittu.) Minä myös, mutta ylemmälle tasolle kiivetessä tuli tutina. Portaiden vieressä ei ollut kaidetta, ja vaikka katto oli loiva, en kyennyt etenemään ylemmäs. Käännyin takaisin vielä kun olin toimintakykyinen. En siis nähnyt vilausta alpeista. Vertigo saattaa vaikeuttaa tulevan kesän vaellusreissuja. Harmi sinänsä, koska maisemista kyllä nautin. Laittaisin tähän pari kuvaakin katolta, jäätelöistä ja omista jaloista ritilärappusilla (hätäpäissäni olin ottanut mahti-otoksen), mutta ei, en voi, sillä Ovi ei toimi. Tai kapula.

Kirkkaan sään aiheutti Föhn-ilmiö, tai toisinpäin. Kun tuuli käy etelästä ja ilma kuivuu alppien yllä, jää jäljelle alppien pohjoispuolelle kuivaa lämmintä ilmaa. Asia on selvitetty esimerkiksi tällä sivulla. Joka tapauksessa, ilma on kirkas, ja on lämmintä, ja vuoret näkyvät. Vuoret eivät siis tosiaankaan aina tänne näy, vaikka postikorteissa niin näyttäisikin. Monet paikalliset höpisevät Föhn-päänsärystä. Suomalainen kyllä ryntää ensimmäisen keväisen ilman koittaessa terassille, josta usein voi seurata päänsärkyäkin, että lieneekö tässä syy. Itse en ole ehtinyt a) terassille b) kauppaan c) S-kauppaan kapulaa säätämään, vaan nökötän töissä kun sain nakkia.

Munkkila-blogi hiljenee muutamaksi päiväksi muuttojärjestelyjen takia. Luulin meneväni omalle lomalle, mutta matkasta tuleekin nyt yhdistetty muutto- & työmatka. Mutta onneksi on aina aikaa myös laululle! ;) Näkemisiin!

testing - testing

Yhteyksissä piisaa. Nyt testailen bloggausta uudesta lelusta eli kapulasta tai handystä niinkuin täällä päin sanotaan. Toistaiseksi toimii. Hieman vielä ihmetyttää alkukankeudet nettiyhteyden muodostamisessa ja sisäinen pessimisti ei jaksa uskoa että kaikki on asennettu oikein. Kuun lopussa selviää onko laskussa tosiaan flat rate vaan löytyykö lisäekstrasäännönpoikkeuksia.  Muutenkin tuntuu että älykkään puhelimen ostossa pitäisi olla joku älykkyysosamäärärajoite. Tai ainakin varoitus käytöstä alhaisen verensokerin aikana. Mikä ihme esimerkiksi on WAP Jamba? Ja miten tällä vaihdetaan riviä? On mullakin ongelmat. Jos opaskoira on kuulolla, tarjoan kaljat 'hands-on' -kurssista.

Alpit korkattu

Frau Maus saapui pohjoisista valtioista viikonlopuksi vierailulle. Oli lystiä! Sunnuntain sääkartta näytti lupaavammalta kuin lauantain, joten käytimme frau Mausin kanssa lauantain shoppailuun. Koko päivän kierros oli kannattava: tuloksena oli uusi nokialainen ilman kuluja, kotipuhelin, nettiliittymä ja vielä väliaikainen surffitikku, edullisin kuukausihinnoin sekä kaupanpäälle huomattavalla summalla lahjakortteja erääseen S:llä alkavaan kodinkone-ja mediajättiin. Onnistuneita kauppoja juhlittiin perinneherkku schweinshaxella, joka ei todellakaan ole prinsessojen ruokaa.

Sunnuntai-aamuksi hankimme liput Garmisch-expressiin Zugspitselle eli yhdistetyn junalipun ja päivälipun rinteeseen saksan korkeimman huipun tienoille. Saimme seuraksemme uuden ystävämme P:n, joka osoitti kiitettävää partiohenkeä lähtiessään kahden tuntemattoman fraun kanssa rinteeseen. Juna starttasi munkkilan Hbf:ltä aamuseitsemältä ja saapui tuntia myöhemmin Garmishiin. Tutkittuamme aikatauluja totesimme, että aikaisen paluun (frau Mausin lento pohjoiseen) takia emme ehtisi juurikaan hiihtää. Juna Garmischin kylästä Zugspitselle on pieni vuoristovempain, joka puksuttaa ylös pariintonniin reilussa tunnissa. Hiihtokeskus jäätiköllä on varmasti hieno ja lumi erinomaista, mutta myös paluu takaisin laaksoon kestää toisen reilun tunnin. Päätimme jättää sen elämyksen toiseen kertaan ja vaihdoimme liput Hausbergin hiihtokeskukseen.



Nämä kaksi hiihtokeskusta eivät ole yhteydessä, kuten kuvastakin ehkä voi nähdä. Jos linkki ei toimi, katso sivulta löytyvä kartta.

Koska sää oli mitä parhain, oli paikka kohtuullisen täynnä väkeä. Alppilehmän hermoilla jonotimme vuokraukseen ja hisseihin, mutta maisemat, aurinko, hyvät rinteet ja hyvä seura korvasi kaiken. Kuvat puhukoot puolestaan.










Toivottavasti pääsen pian taas uudestaan. Hiihto (=laskettelu) on vähän kuin pyörällä ajo. Paitsi että nykyisillä suksilla se on vähän kuin olisi opetellut ensin pyöräilemään ja sitten vasta laittaisi apupyörät. No, olihan se silti aikalaista räpellystä vuosien tauon jälkeen, mutta valtavan kivaa!

Seuraavaksi lehmänhermoa koetellaan tänä iltana S-nimisessä kaupassa, sillä ne tikut ja muut netit eivät tietenkään toimi toivotulla tavalla..