Kurkut pannassa

Olin reippaat 11 päivää Suomessa juhlimassa sekä symposiumissa, eli työmatkalla. Menomatkaa varjosti tuhkapilvi, paluuta EHEC-kohu. Tuhka ehti haitata pohjois-Saksan kenttiä päivän, mutta bakteeriepidemian lähde pysyy edelleen piilossa.

Ensin epäiltiin kurkkuja, sitten luomutilan ituja, mutta viimeisin tieto kertoo ettei iduista saatukaan pöpöä eristettyä ja metsästys syyllisestä jatkuu. Sillävälin ihmiset välttävät kategorisesti kaiken vihreän ja tuoreen syöntiä ja viljelijät parkuvat EUlta apua tappioihin. Rahallinen tappio se kun pääsee tiedoitusvälineissä aina inhimillisen edelle; 22 (vai 23?) ihmistä on jo menettänyt henkensä. Siihen nähden Japanin atomivoimalaonnettomuuden jälkiseuraukset saksalaisten voimaloiden alasajoineen ovat melko epäsuhdassa (ja muutenkin aivan älytöntä) jos minulta kysytään. Mutta takaisin mikrobiologiaan.

Tänään ruokalassa ei ollut tarjolla ensimmäistäkään vihreää evästä. Salaattipöydässä oli vain turvalliset baijerilainen makkarasalaatti (ei sis. salaattia), sillirullat, sekä erilaiset säilykkeistä valmistetut parsa-maissi-papu -sekoitukset. Edes omenoita ei ollut tarjolla, mutta olisiko se ollut sattuma sittenkin. Lisukkeena oli sentään kypsytettyä kesäkurpitsaa. Ja tämä on sentään eteläsaksaa, muutamakin sata kilometriä on välimatkaa eikä täällä ole sairastuneita löytynyt.

Sattuneesta syystä jäi viime viikolla tiedotusvälineiden seuraaminen tavallista vähäisemmälle huomiolle, mutta siinäkin vähässä mitä näin, oli mielestäni puutteita ja tietoa niukasti. Ei ihme, että jäi saksalaiskollegalta (suomalaiset) kurkkusiipaleet lautaselle turkulaisessa ravintolassa. Itse söin toki ahneena kaikki.

Mielenkiinnolla siirrynkin tästä ruokakauppaan. Näinköhän siellä ammottaa tyhjyytään laarit vai ovatko hinnat tippuneet? Ainakin alkuperämaata varmaan syynätään. Vaan mitäs pannaan julistetaan kun ei ole tietoa?

Finnmarkin leipää

Heehehee. Taas löytyi yksi versio ruisleivästä. Ei tietenkään täysruista vaan kokolailla sekaversio, mutta aika hyvä yritys silti. Bio-leipääkin vielä.

Ensin huvituin tuosta norjalaisesta ö:stä Suomi-leivässä. Vähän samaa markkinamiesten meininkiä kuin Häagen-Dazs ja Napapijri. Hyvältä näyttää. Mutta voihan se tietysti olla Norjan Finnmarkin leipää..

Vuosittainen terveysraportti

Töissä oli vuosittaisen terveystarkastuksen aika. Olin aivan varma että saksalainen ruokavalio on vähintään nostanut paitsi painoa myös verenpainetta. Kesällä varsinkin tuli juotua tuoppeja eikä aina jaksanut suolarakeita Brezenien päältä pois rapistella. Lisäksi ruokalan lounaat ovat aivan yli-suolaisia, joskus jopa niin että ruoka jäi syömättä.

Ja kuinka kävi? Ensinnäkin, painoa ei mitattu, vaan kysyttiin. Verinäyte otettiin ilman vaatimusta paastosta. Verenpaineen lääkäri mittasi pikapäin kuuntelemalla. Oli kuulemma kovin alhainen, samoin lepopulssi. Olenko entinen urheilija? (Heh, päällepäin vissiin näkyy että preesens ei ole oikea aikamuoto..)

Veriarvot oli normaalit lukuunottamatta paria punasoluarvoa, jotka tosin eivät olleet kovasti paljon viitearvojen yläpuolella. Jos tilanne jatkuu, voi olla kyse tiettyjen B-vitamiinien puutteesta.

Jäin miettimään miten ruokavalio ja elämäntapani ovat Saksassa asumisen myötä muuttuneet. No, ulkona tulee syötyä huomattavasti useammin ja ruokajuomana on usein olut tai viini. Oluella käyn varmaankin useammin, mikä kerääntyy sinne missä sukulaisillakin.

Ainoat selkeät erot ovat se että en syö maksalaatikkoa kerran kaksi kuussa, en juo maitoa ruuan kanssa, enkä syö ruisleipää. Ja aivan oikein, maksa ja maitotuotteet ovat näiden (mahdollisesti) puuttuvien vitamiinien lähde.

Ruisleipää en syö, koska en ole kovin ihastunut saksalaisesta versiosta. Kokojyväleipää saa lähinnä kuvan mukaisissa pakkauksissa, jossa leipä näyttää kokoon puristetulta panimoteollisuuden ylijäämätuotteelta tai korkkimaton palaselta. Eikä makukaan mieltä ylennä. Kuvan leipä muuten sisältää pellavansiementä. On varmaan mahdottoman terveellistä.

Niinpä roudasin taas ruisleipää Helsinki-Vantaan Stokkalta, josta saa näppärästi tuoreet leivät, salmiakit ja muumikirjat mukaan eikä kallisarvoista Suomenvierailuaikaa tarvitse käyttää Prismassa. Ja tilasin ruuaksi lempiherkkuani maksalaatikkoa (Saarioisten, rusinoilla) ja vetäsin ruisleivän päälle punajuurisalaattia. 

Sillä uhallakin että veriarvojen muutos luultavasti johtui hetkellisestä nestetasapainon häiriöstä, aion panostaa terveyteen ja vaihtaa suodattamattomaan olueen, sillä hiivahan on mainio B-vitamiinilähde. Prost!

Piimää voihiutaleilla

Kaupan maitohyllyssä löytyy kaikenlaisia jänniä tuotteita, joihin olen terveellä varovaisuudella aloittanut tutustumaan vasta näin vuoden täällä oleiltuani. Niin, huomaamatta tuli vuosipäivä täyteen. Työkaverit onnittelivat ja halasivat, mistä lie moinen hellämielisyys.

No siis niihin maitotuotteisiin. Ostin joskus viimeviikolla rahkaa, joka oli oikein hyvää ananaksen kanssa. Se oli tällaista kevyttä jugurttiin sekoitettua rahkaa. Rahkoja eli Quark ja Topfen löytyy kerman ja sokerin ja kaikkien mahdollisten mausteiden kanssa, ja yleisimmissä on rasvaa noin 14% eli vähän tuhdimpaa kuin olen tottunut. En ole maistanut.

Ja nyt oli jugurtti-rahkahylly tyhjä joten rohkaisin mieleni ja ostin Buttermilchiä jota toki kyllä tajusin että nyt ei olla enää rahkaosastolla, mutta maistetaan. Olen juonut maustettuja Buttermilchejä kuten kuvassa, ja ne ovat maistuneet lähinnä samalta kuin juotavat jugurtit.

Hyvänen aika, sehän on piimää! Kai se piimä on englanniksi buttermilk, mutta ei ole mun tajuntaan vielä iskeytynyt tämä yhteys. Täältä löytyy myös tuotetta nimeltä Kefir, jonka tunnistin piimäksi ja osasin välttää. Jostain syystä ei ole koskenut piimään ehkä koskaan. Joskus yrittänyt, mutta ei.

Ehkä se Kefir sipulikirkkokuvineen viittaa siihen happamampaan ja paksuun piimään mitä Suomesta saa. Buttermilch oli lopulta ihan melkein juotavaa, tosin liian piimää silti mun makuun. Lusikoin sitä sitkeästi ananaksen kanssa, koska olin päättänyt himoita juuri ananasrahkaa tänään. Laiha lohtu, sananmukaisesti.

Ylimmäinen kuva ja linkit viittaavat paikallismeijerin sivuille. Berchtesgadener Land on etelä-Baijerissa ja meijerinsä tuotteet ovat aika hyvin edustettuna ainakin täällä Münchenissä. Vihreä purkki on tae onnellisten alppilehmien maidosta. Lisäksi eläinlääkäriystäväni tiesi kertoa, että paitsi että maito on oikeasti paikallista (Saksaan kuulemma rahdataan maitoa jopa Kiinasta), meijeri maksaa myös tuottajalle jos ei reilua hintaa niin ainakin sovitun.

Nyt kun smurffailin noilla sivuilla, huomasin että tuota voimaitoa saa näemmä kahtaa laatua. Toisessa on, nam nam!, oikein hienoja voihiutaleita seassa. Ei nyt ihan pysty ymmärtämään että miten siinä voi silti olla alle 1% rasvaa. En uskaltanut katsoa kumpaa tuli ostettua.

Saisinko sinappia, kiitos.

Pari päivää sitten oli seuraamassani blogissa "Saksan Savossa" vinkki joulumarkkinoista Haidhausenissa, eli lähinurkilla. Jutun voi lukea tästä klikkaamalla.

Blogin kirjoittaja Jarno kertoi kuinka hernekeiton myyjät olivat pyöritelleet silmiään kun hän pyysi keittoonsa sinappia.

Enkö vain käynyt seuraavana päivänä minäkin markkinoilla (josta kuva) ja kun vähän huikoi, päätin maistaa hernaria. Pyysin myös sinappia. Täti totesi aivan pokkana Selbstverständlich! eli luonnollisesti! ja töräytti keltaista sinappia keskelle keittoa.

Mutta sitten pokka petti ja täti kysyi että onko minulla aviomies. Nauroin, että ei sentään, mutta olen kyllä suomalainen minäkin. Täti sanoi että kun täällä oli eilen sellainen mies pyytämässä sitä sinappia. Juu, sillä minäkin tänne löysin. Ja hyvää oli keitto!
Olin tänään Suomikantiksessa, eli suomalaisten (entisten) opiskelijoiden ja muiden kaljanjuojien kuukausittaisessa kantapöydässä Molly Malonessa. Kerroin ilosanomaa eteenpäin, että nyt kuulkaa löytyy erinomaista hernekeittoa lähimailta. Ja että kannattaa pyytää sitä sinappia. :)

Tarjoilija, salaatissani on salaattia!

Baijerilainen keittiö on maineensa mukaisesti kovin lihapitoinen.

Kuvassa on Baijerilaisen keittiön yksi helmistä: Wurstsalat eli makkarasalaatti. Makkaraa etikkaliemessä. Herkullista!

Resepti saksaksi täältä.

Laiskaan kirjoittelutahtiin on monia huonoja tekosyitä. Olin Suomessa käymässä ja jotenkin sitä ennen piti saada työasioita kuntoon. Lisäksi oli elokuussa jokuset pyöräretket ja olutfestivierailut ja kävivätpä ystävätkin täällä. Vieraiden matkakokemuksia voi lukea Lahden takana -blogista.

Nyt se on sitten elokuun viimeinen päivä. Lämpöä oli kahdeksan astetta aamulla ja vettä sataa. Lapissakin oli lämpimämpää. Brr.