Joulupuuhista parhain

Keittiön pöytä soveltui mainiosti leipomiseen

Hyvältä näyttää

Kas kun kohoavatkin kovasti..

Tässä vaiheessa ei vielä muistunut mieleen termi "koepipari".

Valmiit piparit purkissa! Viimeisestä satsista tuli jo oikein hyvä, kun siihen oli möhnääntynyt jauhojakin riittävästi.
Yhtä kaikki, joululta maistuu.

Luciajuna

Voitaisiko sopia että joulukonsertissa ei saisi uruilla - tai muutenkaan - esittää Vanhaa virttä  Taalainmaalta. Vaikka kuinka olisi ruotsalaisen kuoron konsertti. Tuli nimittäin aivan puun takaa tämä meidän suvun hautajaisvirsi. Hanat auki välittömästi. :'/

Olin siis Münchenin Svenska körenin konsertissa. En olekaan täällä ollessa juuri kuorokonserteissa käynyt, vaikka pari työkaveriakin laulaa kuorossa, ja niin, itsekin pitäisi johonkin kuoroon liittyä kun on ihan vierotusoireita. Tämä kuoro oli ihan kiva, kolmekymmenhenkinen (miehiä 7) ja nuorekas.

Konsertti alkoi raikkaasti kansanlaulusovituksella Välkom-stång Tre Lå (jotkut lukijat muistavat Student-stångin). Viulisti johdatti joukot saliin ja salin reunoille. Lupasi erittäin hyvää! Biisi on kuunneltavissa täällä.

Tämä sekä toinen Hans Kennemarkin sovittama kansanlaulu Den signande dag oli konsertin parasta antia. Myös viulisti pani muutaman taalainmaalaisen. Korukuviot on kyllä mitä parhaimmat, tykkään.

Joululauluja en kaikkia tuntenut, paitsi Oi jouluyö (Julsång) sekä First Noël (Vid Betlehem en vinternatt) jossa yleisö sai laulaa kertsissä mukana: Var glad, var glad, var glad, var glad! Kristus är född i Betlehems stad. Oli muuten vaikea olla laulamatta tuota stadia saksalaisittain Stadt.

Kuoro häipyi vaihtamaan vaatteita, ja sillävälin viulisti ja urkuri soittivat muutaman kappaleen ja minä kyynelehdin.

Ja sen jälkeen valot sammuivat ja sisään puksutti Lucia-tåg! Aidot kynttilät metallikruunussaan ja kuoron naisilla kuusenkoristehilettä päässä kuin koulun joulujuhlassa ikään. :) Taas piti vähän herkistyä ja muistella ylä-asteaikoja. Enpä muuten tiennyt että Lucia-kulkuetta sanotaan ruotsiksi junaksi. Saksaksi tietysti Luciazug.

Kuva viime vuoden konsertista, otettu täältä

Loppuun lauloivat vielä Betlehems Stjärnan. En ole koskaan oikein laulusta pitänyt, se on jotenkin jo ensi kuulemalta (laulamalta) kulunut ja banaali. Mutta eikö vaan ruojat osanneet tehdä siitä hyvän version, solisti veti järkyttävän hyvin loppuun korkeita kaaria ja kananlihalla ja kyynel silmässä olin taas.

Rankkaa aikaa tämä joulu! Onneksi on jääkaapissa purkki piparitaikinaa.. vaan missähän on kaulin? Huomenna pääsen paistopuuhiin!

Aika jännä..

Edellisen postauksen kuva on -- dägädägädää-- surffilautateline! Kuva on otettu korttelin päästä Eisbachin jokisurffauspaikasta, josta olen kirjoittanut aiemmin. Nyttemmin smurffailu on muuten sallittua, tosin omalla vastuulla. Kuva on otettu syyskuulla kaupan kulmilta, ja veikkaan että smurffi oli varmaan ottanut lautansa kainaloon kaupassa käydessään. Syyskuulla ei vielä kaupunkikuvassa lumilautoja näkynyt, nyt viime kuukauden aikana olen jonkun bongannut Garmischin suunnalla. Mutta tosiaan, tällinki toiminee varmasti oivasti myös lumilauta- tai ehkä jopa pyörätelineenä.

Hohhoijaaa, työnarkomaani ajautui taas tilanteeseen jossa tehdään 12-tuntisia päiviä ja muu aika koomataan. Tällä ja toissaviikolla teen labraa päivät ja illat ja kokoustan aamut, muun ajan kirjoitan. On joo melko kunnianhimoinen aikataulukin mutta minkäs teet, se on nyt painettava. Toistaiseksi fiiliksetkin on pysytelleet manian paremmalla puolella, eli ihan jees!


Kooma-vaiheeseen on viimeaikoina liittynyt TV-dinnerit Ylen Areenasta löytyneiden Pasila-jaksojen kanssa. En voi käsittää miten olen onnistunut vasta nyt tajuamaan sarjan nerokkuuden. Onneksi ei tarvitse töissä puhua suomea, sillä myöhäisherännäisyydessäni puhuisin tai ainakin kiroilisin kuin Repomies. Jumalauta! Aivan mahtavaa settiä. Ja takaisin uutisiin.


Munkkilassa on viime viikon lopulla avattu joulumarkkinoita - niitähän on monta eri puolilla kaupunkia. Avasin viime perjantaina kauden kavereiden kanssa. Pots of Evil on ex-pattien kokoontumisajot yhden Feuerzangenbowlea myyvän kojun tienoilla, ja kuten kuvasta voisi tarkkanäköisempi huomata, kojun nimi ei ole Pots of Evil. Minä en huomannut. No, siellä kuuli taas enemmän englantia kuin saksaa ja oli monta tuttua eri piireistä (no, samaa Toytown-piiriä se toki kyllä on). Mihinkään ei mahtunut liikkumaan, mutta onneksi sentään juomaa julmassa kupissa riitti.

Feuerzangenbowle on jonkun sortin Glühweinia eli glögiä, mutta siihen tiputetaan rommissa uitettua ja liekitettyä sokeria. Sokeripala on joko kupin reunalla liekeissä, tai sitten kojussa on suuri toppa boolimaljan yllä joka vartin välein tuikataan tuleen.

Harmi vaan kun lunta ei vielä näy. Varpaita nipistelevä kylmä keli tuo kyllä joulun tunnelmaa, niin ja se glögi tietysti.

Joulupukki matkaan jo käy

Pakkasin joululahjat rinkkaan. Eipä sitten tarvitse ottaa näemmä vaatteita tm turhaa mukaan joululomalle...

Mielestäni tänä vuonna oikein panostin pienikokoisten ja kevyiden lahjojen hankintaan. Osa lahjoista jopa odottaa Prismassa tai ovat printtausta vailla.

No, hyvä että en sentään sortunut näihin ihanuuksiin. Sulo jääkarhu ja hassut puolimetriset pähkinänsärkijät saivat jäädä kaupan ikkunaan odottamaan muita ostajia.

Olin toissaviikolla laulamassa joululauluja markkinoilla. Toytownin kuorolla ja orkesterilla oli avoin kutsu laulamaan (Christmas carolling) ja liityin pieneen joukkoon mukaan vaikken kuorolaisia tunnekaan. Yllättäin mukana oli pari tuttua hash-porukoista.

Oli ihana laulaa! Non-vista / primavistalla loikkasin sopraanoon. Tuli ihan julmetun kylmä, mutta se kuuluu asiaan. Välillä lämmiteltiin Glüweinilla.

Toytownin kuoro ei ole ainoa ex-pat kuoro, myös ruotsalaisilla on omansa. Minä vielä jahkaan kuoroon liittymistä, kun siihen pitää sitten sitoutua. Olen jo henkisesti yrittäytynyt asennoitua siihen, että maailman parhaan viiteryhmän, saati traktorienergian kaltaista joukkiota ei tule vastaan, mutta josko joku kiva kuitenkin. Mieluiten saksankielinen, niin saisi harjoitella sitäkin.

Vielä päivä töitä ja sitten Suomeen! Ihanaa!

Hehkuviinihehkutus

´

Nyt on Glüchweinin eli hehkuviinin aika!
Joulumarkkinoiden ehdoton hitti on Glühwein -kojut, niille tullaan töiden jälkeen notkumaan ja ystäviä tapaamaan.

Juoma on paitsi lämmintä, myös melko lailla alkoholia sisältävää. Kaupasta ostamassani pullossa (1litra 1,85€) on alkoholia 10%. Kinderpunch eli lasten glögi on alkoholitonta, ja ainakin niissä paikoissa missä olen sitä maistanut, myös melko mautonta. 

Suomalaisesta glögistä poiketen tämä maistuu enemmän viiniltä ja vähemmän piparimausteilta. Röhniä ei sekaan laiteta.

Lauantaina sain tosin Bogenhausenin joulumarkkinoilla marjaisaa hehkuviiniä, joka oli oikein hyvää ja maistui .. no, glögiltä. Jotkut lorauttavat juoman sekaan (maksua vastaan) rommia tai muuta tuiketta. 

Normaalihinta mukilliselle on 3 tai 3,50 € sekä mukipantti päälle. Osa mukeista on oikeinkin hauskan näköisiä vuosikertamukeja, mitkä soveltuvat mainosti matkamuistoksi.

Kyläilijöitä ja öisiä salakuvia

Jäsen S napapiiriltä oli tässä taannoin kylässä pitkän viikonlopun, mukanaan pikku-S, ikää 4kk. Vierailu sujui oikein mukavasti.

Liikuimme julkisilla, ja vaunujen kanssa liikkuessa tuli tutustuttua S-ja U-juna-asemien hisseihin. Niitä kun ei normaalisti käytä, niin olivat välillä vähän piilossa. Ostbahnhoffilla ei U-maanalaiseen mennessä sattunut hissi silmään, ja kun liukuportaatkin oli rikki päästiin kantohommiin. Muuten liikkuminen oli yllättävän helppoa.

Kävimme pyörähtämässä ruuhkaisella Tollwood-talvimarkkinoilla. Voisin postata siitä ihan erikseen, mutta täältä löytyy tietoa mitä kaikkea tapahtumaa siellä on, koko joulukuun ajan. Tänä viikonloppuna olisi näemmä suomalaista uutta sirkustaidetta tarjolla.

Sunnuntaina teimme pyöräretken yhdessä Toytownin sunnuntaipyöräilijöiden kanssa. Keli oli raikas ja luntakin vähän maassa, mutta pidimme ensimmäisen tauon jo noin 6km pyöräilyn jälkeen ja lounasta nautittiin hartaasti. Kilometrejä kertyi silti todellisesta sunnuntaipyöräilystä 32, jotka pikku-S taittoi villaan kääriytyneenä turvakaukalossaan pyöräkärryssä. Avulias pyöräilytuttavani lainasi S:lle pyörää ja kärryä, rahtasi ne mukanaan ynnä vaimonsa sekä kaksi nuorinta lastaan sekä pari tandemia. Tämän miehen autotallista löytyy siis useammallekin tulevalle vieraalle lainapyörä jos tarvitaan.

Maanantaina minun piti mennä töihin, ja S&S kiersivät joulumarkkinoita. Alunperin tarkoitus olisi ollut käydä myös museossa, mutta maanantaisin moni museo on kiinni. No, markkinoilla, kirjakaupassa ja urheilukaupoissa vierähti aika hyvin ja liityin vielä iltapäivällä seuraan. Illallista söimme jo edellisten lapsivieraiden kanssa testaamassani mainiossa olutravintolassa, Schneider-Weissen Weisses Bräuhausissa Talissa. Alkoholiton vehnäolut oli hyvin maittavaa ja makkaralautanen runsas.

 Ja mitä ihania tuliaisia Suomesta sainkaan! Päivän Hesari ja Tusari, pari Annaa ja Imagea sekä iik ääk, 7 päivää. Jos tulee liian kova ikävä Suomeen, niin pieni selailu jälkimmäistä riittää taas palauttamaan realiteetit kohdalleen. :) Voihan öiset salakuvat sentään.

St Nikolaus ja knihti

Hyvää pyhän Nikolauksen päivää!

Joulukuun kuudes on Saksan lasten odottama päivä. Silloin saapuu St. Nikolaus, täyttää edellisenä yönä ulos jätetyn kengän namuilla, ja vierailee varsinaisena päivänä kouluissa ja päiväkodeissa.

Nikolaus tietää oletko ollut tuhma vai kiltti, ja muistuttaa että vielä on aikaa parantaa tapansa ennen joulun lapsen tuloa.

Jouluna lahjoja ei tuo joulupukki vaan joulun lapsi Christkindl tai jotenkin näin minulle saksalaiset tuttavat asiaa selvittivät.

Tuhmat lapset pelkäävät joulupukin eikun siis St. Nikolauksen knihtiä Knecht Ruprechtia, jota myös täällä päin Krampukseksi kutsutaan. Krampus on kyllä huomattavasti pelottavampi pukin pikku apuri, joka jättää vanhemmille risun jos lapset ovat olleet tuhmia. Obertsdorfissa vastaavaa virkaa toimittavat der Wilde Mann eli villit miehet.

Joulu- eikun Nikolaukseen törmäsin 5.12. junamatkalla Alpeilta takaisin Müncheniin. Kaikki matkustajat saivat Lebkuchenin eli piparin tapaisen keksin.

Villit miehet pelottelivat naisia ja lapsia Munkkilan lentokentällä viikko sitten, josta kuva. Sisäpihalla on pienet joulumarkkinat.

Tämäkin St Nikolaus - Sinterklaas - Santa Claus -metamorfoosi oli minulle tuntematon. Martti Lutheria saadaan kiittää tästäkin että joulua vietetään siinä muodossa kun nyt sen tunnemme.

Niin ja tietenkin: hyvää itsenäisyyspäivää!

Talvi tuli

Reilu viikko sitten näytti työmatkalla tältä. Miehenkokoiset lehtikasat kutsuivat hyppimään.

Ja seuraavana aamuna 26.11. tuli lumi. Viime viikonloppuna käytiin vielä pyöräretkellä kun lunta ei ollut tuota paria senttiä enempää. Sunnuntai-iltana alkoi lumisade, ja viikolla lunta saatiin lisää. Nyt sitä on noin 15 senttiä.

Töissä meni puuhat pipariksi kun lumipyryn takia TNT ei suostunut vaarallisten aineiden tiekuljetukseen. Siis kuivajää oli tämä vaarallinen aine. Hohhoijaa. Ja sitä lunta tuli ehkä vajaa 10senttiä. Maa ihan sekaisin.

Täällä on talvirengaskielto, joka käsittääksen astui voimaan juurikin tuolloin 26.11. kun lumikin tuli. Lähikadut on kuitenkin täynnä hangessa uinuvia autoja, jotta joko niissä ei ole talvirenkaita tai sitten ihmisiä ei kiinnosta talviautoilu. Valtavan liukasta täällä kaupungissa teillä ei ole, koska suolaa kylvetään reilulla kouralla.

Mutta joulumarkkinoille lumiset maisemat sopivat mitä parhaimmin!

Nyt pilkotaa aurinko vähän pilvien välissä joten ulos mars!

Saisinko sinappia, kiitos.

Pari päivää sitten oli seuraamassani blogissa "Saksan Savossa" vinkki joulumarkkinoista Haidhausenissa, eli lähinurkilla. Jutun voi lukea tästä klikkaamalla.

Blogin kirjoittaja Jarno kertoi kuinka hernekeiton myyjät olivat pyöritelleet silmiään kun hän pyysi keittoonsa sinappia.

Enkö vain käynyt seuraavana päivänä minäkin markkinoilla (josta kuva) ja kun vähän huikoi, päätin maistaa hernaria. Pyysin myös sinappia. Täti totesi aivan pokkana Selbstverständlich! eli luonnollisesti! ja töräytti keltaista sinappia keskelle keittoa.

Mutta sitten pokka petti ja täti kysyi että onko minulla aviomies. Nauroin, että ei sentään, mutta olen kyllä suomalainen minäkin. Täti sanoi että kun täällä oli eilen sellainen mies pyytämässä sitä sinappia. Juu, sillä minäkin tänne löysin. Ja hyvää oli keitto!
Olin tänään Suomikantiksessa, eli suomalaisten (entisten) opiskelijoiden ja muiden kaljanjuojien kuukausittaisessa kantapöydässä Molly Malonessa. Kerroin ilosanomaa eteenpäin, että nyt kuulkaa löytyy erinomaista hernekeittoa lähimailta. Ja että kannattaa pyytää sitä sinappia. :)