Olin siis Münchenin Svenska körenin konsertissa. En olekaan täällä ollessa juuri kuorokonserteissa käynyt, vaikka pari työkaveriakin laulaa kuorossa, ja niin, itsekin pitäisi johonkin kuoroon liittyä kun on ihan vierotusoireita. Tämä kuoro oli ihan kiva, kolmekymmenhenkinen (miehiä 7) ja nuorekas.
Konsertti alkoi raikkaasti kansanlaulusovituksella Välkom-stång Tre Lå (jotkut lukijat muistavat Student-stångin). Viulisti johdatti joukot saliin ja salin reunoille. Lupasi erittäin hyvää! Biisi on kuunneltavissa täällä.
Tämä sekä toinen Hans Kennemarkin sovittama kansanlaulu Den signande dag oli konsertin parasta antia. Myös viulisti pani muutaman taalainmaalaisen. Korukuviot on kyllä mitä parhaimmat, tykkään.
Joululauluja en kaikkia tuntenut, paitsi Oi jouluyö (Julsång) sekä First Noël (Vid Betlehem en vinternatt) jossa yleisö sai laulaa kertsissä mukana: Var glad, var glad, var glad, var glad! Kristus är född i Betlehems stad. Oli muuten vaikea olla laulamatta tuota stadia saksalaisittain Stadt.
Kuoro häipyi vaihtamaan vaatteita, ja sillävälin viulisti ja urkuri soittivat muutaman kappaleen ja minä kyynelehdin.
Ja sen jälkeen valot sammuivat ja sisään puksutti Lucia-tåg! Aidot kynttilät metallikruunussaan ja kuoron naisilla kuusenkoristehilettä päässä kuin koulun joulujuhlassa ikään. :) Taas piti vähän herkistyä ja muistella ylä-asteaikoja. Enpä muuten tiennyt että Lucia-kulkuetta sanotaan ruotsiksi junaksi. Saksaksi tietysti Luciazug.
 |
| Kuva viime vuoden konsertista, otettu täältä |
Loppuun lauloivat vielä Betlehems Stjärnan. En ole koskaan oikein laulusta pitänyt, se on jotenkin jo ensi kuulemalta (laulamalta) kulunut ja banaali. Mutta eikö vaan ruojat osanneet tehdä siitä hyvän version, solisti veti järkyttävän hyvin loppuun korkeita kaaria ja kananlihalla ja kyynel silmässä olin taas.
Rankkaa aikaa tämä joulu! Onneksi on jääkaapissa purkki piparitaikinaa.. vaan missähän on kaulin? Huomenna pääsen paistopuuhiin!
