Laskiainen - Fasching

Puvustusta Carmina Buranaan

Kippis!

Feikkitohtori

Bling-bling -RA

Alkoi tympimään tämä jatkuva muka-kiire, joten lätkäisempä tähän hätään pari blogitekstiä oikein kuvien kera. Elämä on nyt turbovaihteella, kun suoritan tässä kuussa (vihdoin!) saksan kurssia ja töitä kasaantuu. Sen lisäksi vietän ns. elämää, lähinnä viikonloppuisin kun olen ensin lauantai-aamupäivän toipunut viikosta.

Saksaa on kolme kertaa viikossa ilta viidestä kahdeksaan, mikä ei sinänsä työrytmiäni puoli yhdeksästä puoli kahdeksaan muuta, mutta työpäivät ovat (toisinaan) kiireisiä ja kielikurssilla puristetaan tietysti kaikki irti koko rahan edestä. Hyvä niin. Siitä myöhemmin.

Sen sijaan viime viikolla oli laskiais-iltapäivänä töistä puolivirallisesti vapaa ja kiiruhdimme Viktualienmarktille sitä taas kollegoiden kanssa juhlimaan. Fiilis oli jälleen kovin vappuisa, aurinko paistoi ja lämpöä ehkä reilu kymmenen astetta. Kuplivaa juotiin ja ihmeteltiin kanssaihmisten hauskoja karnevaaliasuja. Minä olin pukeutunut (jälleen) prinsessa Leiaksi, ja löysin väkijoukosta myös yhden päättömän wookien sekä stormtroopersin. Kaverikuvan paikka oli siinä.

Myös MH3-väki juhli karnevaalia. Leia hölkötteli yhdessä mm. bling-bling -miehen (kuvassa), unikeon, parin pellen (tai no, kaikkihan me aika pellejä ollaan..he) ja varkaan kanssa. Huomio oli jälleen kerran taattu.

St Nikolaus ja knihti

Hyvää pyhän Nikolauksen päivää!

Joulukuun kuudes on Saksan lasten odottama päivä. Silloin saapuu St. Nikolaus, täyttää edellisenä yönä ulos jätetyn kengän namuilla, ja vierailee varsinaisena päivänä kouluissa ja päiväkodeissa.

Nikolaus tietää oletko ollut tuhma vai kiltti, ja muistuttaa että vielä on aikaa parantaa tapansa ennen joulun lapsen tuloa.

Jouluna lahjoja ei tuo joulupukki vaan joulun lapsi Christkindl tai jotenkin näin minulle saksalaiset tuttavat asiaa selvittivät.

Tuhmat lapset pelkäävät joulupukin eikun siis St. Nikolauksen knihtiä Knecht Ruprechtia, jota myös täällä päin Krampukseksi kutsutaan. Krampus on kyllä huomattavasti pelottavampi pukin pikku apuri, joka jättää vanhemmille risun jos lapset ovat olleet tuhmia. Obertsdorfissa vastaavaa virkaa toimittavat der Wilde Mann eli villit miehet.

Joulu- eikun Nikolaukseen törmäsin 5.12. junamatkalla Alpeilta takaisin Müncheniin. Kaikki matkustajat saivat Lebkuchenin eli piparin tapaisen keksin.

Villit miehet pelottelivat naisia ja lapsia Munkkilan lentokentällä viikko sitten, josta kuva. Sisäpihalla on pienet joulumarkkinat.

Tämäkin St Nikolaus - Sinterklaas - Santa Claus -metamorfoosi oli minulle tuntematon. Martti Lutheria saadaan kiittää tästäkin että joulua vietetään siinä muodossa kun nyt sen tunnemme.

Niin ja tietenkin: hyvää itsenäisyyspäivää!

Tag 9 - jokin, jota odotat todella kovasti

Tällä hetkellä tavallaan odotan Oktoberfestiä, mutta en voi sanoa että sitä nyt todella kovasti odottaisi. Lähinnä pelonsekaisin tuntein, silloin nimittäin kaupunki on aivan piukassa turisteista, Haubtbahnhofin ja Theresienwiesenin lähimaillakaan ei voi kuvitella ajavansa pyörällä siinä lasimurskassa, ja sitten kun sinne itse pääsee juhlimaan, täytyy kuitenkin käydä töissäkin ja voivoi, se on sitten rankkaa se.

Mutta siitä myöhemmin.

Mitä oikeasti aina joka vuosi kovasti odotan, on joulu. Tai oikeastaan joulun odottamisen aika. On se itse joulukin ihanaa, mutta joulun fiilistely kestää paljon pidempään. Ensimmäiset lumihiutaleet, jouluvalot, joulun tunnelma. Se kaikki romanttinen puoli joulusta, ei supermarkettien kirkuvaa joulua.

Munkkilassa on tunnelmalliset joulumarkkinat myös, niinkuin liki joka kaupungissa - täällä linkkisivu joulumarkkinoihin.

Glüchwein tuoksuu, keskusta on täynnä kojuja ja ihmisiä ja hyvällä tuurilla on luntakin. Viereinen kuva on Marienplatzilta, eli keskustasta, otettu täältä.  Olin yhtenä vuotena täällä käymässä joulun alla, ja oli oikein mukavaa. Olen sanonut muutamalle teistä lukijoistakin että jos ette pääse kesällä tai Oktoberfestien aikaan tänne, on joulumarkkinat myös hyvä vaihtoehto.

Tässä linkkejä vielä yksittäisiin joulumarkkinasivuihin, nämä on kaikki Münchenissä.

Weihnachtsmarkt auf der Praterinsel
Schwabinger Weihnachtsmarkt
Bogenhausener Weihnachtszauberwald 2010
Tollwood Winterfestival 2010
Die größte Feuerzangenbowle der Welt in München
Frühstückstreff München im Augustiner Bürgerheim
Frühstückstreff München im Löwe am Markt
CVJM-Weihnachtsmarkt in München

Tag 3 - kolme konserttia, joissa olisit halunnut/haluaisit käydä

1) U2 Helsingissä

(kuva otettu täältä)

Tai U2 Münchenissä 15.9. Olympiastadionilla. Nyt pitäisi päättää, tutulla olisi yksi ylimääräinen lippu. Näin 360 tourin viime elokuussa Wembleyllä (maaahtavaa!) mutta en nyt oikein tiedä haluanko tuhlata jenini taas, ja vielä istumapaikkaan. Tiedä minkälaisia rockpoliiseja nämä ovat, jos siellä ei voikaan riehua? Jos en lippua osta, tiedän olevani huonolla tuulella koko päivän. Jaa ja meillä taitaakin olla labrailtapäivä juuri silloin.

2) Ruisrock 2010 kun Don Huonot kokosivat rivinsä yhteen ja esittivät Kissa-ihmisen Paulan kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=wTi9C0jkYFE

3)  Hyvät reivit. Esim Näsinneulassa vuonna miekka ja keppi. Tai jotkut ravit täällä. Tai edes ilta diskossa. Hitsi, en ole vieläkään päätynyt täällä  mihinkään "yökerhoon" kun ystäväni ovat lähinnä kapakka-ihmisiä. Jopa minun kadulla lienee joku tanssilattia. Munkkilan yökerhomekka on Kultfabrikin alue, jossa yhdellä sisäänpääsymaksulla käsittääkseni pääsee useampaan paikkaan. Ehkä joskus. Nyt on muutenkin enempi penkeillä heilumisen ja humppa-schlagerin sesonki. (vrt. edellinen kirjoitus Wiesn-hitit). Huomenna muuten lähden pyöräretkelle, ja tarkoitus on päätyä mm. Ayingiin juomaan Ayingeriä, sekä Rosenheimin Herbsfesteille, jotka kuuleman mukaan ovat jopa riehakkaammat olutfestit kuin Oktoberfest. Että näin!

Daa dirndl dirndl daa

Tällä viikolla on metsästetty asua olutfesteille. Dirndl on baijerilaisnaisen kansallispuku, sama mikä stereotyyppisesti liitetään saksaan heti olutkolpakkojen (Maß) ja nahkahousujen (Lederhosen) viereen, niitä ensinmainittuja tarjoilemassa.

Niitä on kuulkaa monenlaisia. Perinteiset näyttävät tältä, teinit suosivat näitä puolireiteen ulottuvia kolttuja, ja en tiedä mitkä itävaltalaispuumat pukevat näitä ylleen. Jos raha ei ole ongelma, shoppaa vaikkapa täällä. Huh. Itse sain apua mm tästä tekstinpätkästä.

Jos epäröi mikä Dirndl -tyyppi olet, käy tekemässä testi täällä. Soveltuu A1-kielitasoisille. Jos mekko ei miellytä, voi jalkaansa pukea nahkahousut ja pienen paidan, mutta silloin on syytä olla langanlaiha, muuten menee pahasti metsään.

Dirndl on noussut uuteen suosioon viimeisen 15 vuoden aikana, kertovat paikalliset. Heidän teinivuosinaan jalkaan laitettiin Doc Martinsit, huonoimmat farkut (kun ne likastuvat kuitenkin) ja ehkä joku kiva toppi ja mentiin Wiesnille riehumaan. No, se oli 90-lukua se. Aiemmin kuitenkin lähinnä tarjoilijat sekä perinneintoilijat tai maalta tulevat pitivät pukuja, nykyään liki jokaisella müncheniläisneidolla on dirndl tai pari. Julkimotkin on bongattu mitä kummallisimmissa dirndleissa, kuten Paris -neitonen muutama vuosi sitten.

Minä ravasin kaikki ei-kalliit paikat läpi. Osassa liikkeistä jopa tarjoillaan proseccoa mekkoa sovittaville. Olin saanut ystäviltäni neuvon, että liian lyhyttä mekkoa ei kannata hankkia, siinä ajautuu helposti hankaluuksiin kun kesken penkeillä tanssin täytyy kuitenkin aina välillä kurottautua kolpakkonsa perään. Nilkkapituisia käyttävät daamit, joten polven alapuolelle olisi minun mitta.


Second-hand kaupoissa oli ai-van käsittämättömän hirveitä mutta toisaalta kiehtovan kummallisia vanhoja mekonkuvatuksia. Ei tarttunut yhtään matkaan. Kaveri löysi uuden, tai siis kierrätetyn esiliinan ja uudisti täten vanhaa mekkoaan. Esiliinakaupoilla käynti oli kovin Jane Austin -henkistä, ja hihitimme sille tovin.

Yhdessä kaupassa olin tullut sovituskopin ulkopuolelle asua mittailemaan, kun sisään marssi joukko hollantilaisteinipoikia, ja päädyin matkavideolle hurrausten saattelemana. Ei se ollut edes mitenkään erityisen paljastava kolttu. Poikaparat jos tulisitte Wiesnien aikaan. :)

Korsettimaista yläosaa on toki vaikea löytää sopivaa, ja vielä ei värikään kaikissa miellyttänyt, joten kauan siinä etsimisessä meni. Mutta nyt minulla on sievä (ja vain sopivasti siveä) mekko! Ja arvatkaa mistä. En olisi muuten ostanut, mutta järkevä müncheniläisystäväni oli sitä mieltä, että sieltä saa ihan yhtä hyviä mekkoja kuin mistä tahansa muualtakin (useampia satasia maksavat silkkimekot ovat erikseen). Kyllä, C&A:n jättimäisestä Trachten -valikoimasta. Kuva ohessa (liki sama dirndl), otettu täältä.

Kevätfestit

Octoberfestin pikkusisko Frühlingsfest vietettiin tänä vuonna 16.4.-2.5.


Kevätfestit vietetään samalla paikalla Theresienwiesenin juhlakentällä, mutta on syyskuista kansanjuhlaa huomattavasti pienempi. Viereinen kuva on täältä. Oktoberfestien aikaan koko kenttä on täynnä oluttelttoja, huvipuistolaitteita, makkara- ja pitsakojuja ja kansaa. Nyt oli toki sama meininki.



Kävin Frühlinsfesteillä työkaverini kanssa. Hän on sytyperäinen munkkilalainen, eikä ollut käynyt 15 vuoteen näillä festeillä. Pieni haastattelukierros työpaikalla kertoi samaa; osa paikallisista ei ollut koskaan käynyt näissä kemuissa. Yksi kertoi kiertävänsä teiniriehan kaukaa, toinen sanoi että oluteltoissa on ainoastaan näyttäytymisenhaluiset jupit.






Kieltämättä olutteltta (niitä oli tasan kaksi) oli vapunaattoiltana täynnä baijerilaisasuihin pynttäytyneitä neitoja ja nuoria herroja nahkahousuissaan. Mihinkään emme mahtuneet istumaan, joten meille ei tarjoiltu. Olutta ei saa teltoissa tilattua jos vain seisoskelee jossain, pitää olla paikka. Mikä tuleville oktoberfestiläisille myös tiedoksi.

Kevätsää on ollut mitä parhain, mutta eikö vain perjantai-iltana, juuri kun pääsimme juhla-alueelle, alkoi salamoida ja sataa kuin saavista. Välillä sade vähän hellitti, ja kiersimme pienen alueen. Tonttuajelu oli hurjan näköinen!








Vapunaatto on pohjois-Saksassa noitien yö, jolloin tehdään pikkutuhotöitä tai vähän isompiakin. Berliinissä tavallisesti palaa muutamakin auto ja roskis. Täällä Baijerissa tehdään pienempää jekkua, jos sitäkään. Yön rankkasateet luultavasti hillitsi noidat kun en nähnyt partavaahdolla kuorrutettuja ovikelloja tai vessapaperiin kiedottuja autoja. Työkaverit kuitenkin muistutti että pyörä kannattaa ottaa sisälle siksi yöksi.


Niin, ne Oktoberfestit ovat tänä vuonna 18.9.-4.10. Nyt on jo varmasti aivan liian myöhäistä varata pöytää, mutta voisin yrittää. Tietoa löytyy täältä. Gasthausiin mahtuu pari juhlijaa kerrallaan majoittumaan. Ilmoittautumisia otetaan vastaan!

Pääsiäistä ja aprillia!

Gasthaus Frau Dr. L vastaanottaa tänään vakiovieraansa uudistetuissa toimitiloissa. Vielä aamulla majoitustilanne oli heikohko, mutta lounastauolla patjaliikkeestä löytyi sopiva pehmike parketin ja vieraan väliin. Pääsiäistä tulee viettämään Frau Maus pohjoisista valtioista, ja se on oikein mukavaa se!

Munkkila on valmistautunut pääsiäiseen jo ainakin kuukauden ajan. Pajunkissaoksia (2,95 pari risua), narsisseja, hyasintteja (irto- ja muita versioita), tulppaaneja, suklaapupuja ja -munia sekä kaikenlaista koristekrääsää myydään joka liikkeessä. Pääsiäisruuista en ole päässyt vielä selvyyteen, tai muistakaan "oikeista" perinteistä. Lapset ilmeisesti jahtaavat pääsiäispupua sunnuntaina, ja musiikin ystävät valitsevat minä päivänä tai missä kirkossa haluavat Matteuspassionsa kuunnella. Munkkilan pääsiäismenot on koottu tälle sivulle.

Frau Mausin kanssa aiomme pyrkiä luostariin tai ainakin urheilla. Keli on muuttunut keväisestä +20C :stä keväiseen räntäsateeseen, mutta voidaan jättää se urheilu sitten vähemmälle jos on liian kurjaa ja keskittyä luostarin tuotteisiin.

Tänään pohdittiin töissä kahvikupin äärellä tosissaan uutista että Saksa aikoo alkaa perimään lähetetyistä sähköposteista sentin per meili. Joku oli käynyt jollain virallisen näköisellä verkkosivulla, että näin on. Minä en ainakaan muistanut mikä päivä tänään on.. toisaalta, uutinen oli kuulemma tullut jo eilen. Tai sitten sain annoksen Isarin turkoosia..

Frohe Ostern!

Fasching on jo täällä

Eli laskiaisen vietto alkoi jo viime sunnuntaina. Munkkila panostaa enemmän lokakuun (syyskuun) kansanjuhlaan, eikä laskiainen ole samanlainen kuukausia kestävä bakkanaali kuin Kölnissä tai muissa sen seudun kaupungeissa, näin minulle on kerrottu.

Kaupungin laskiais- eli karnevaalikulkue olikin melko vaatimaton, mutta mekkala ja meininki oli ihan riittävä. Kaikki paikalliset eivät edes tienneet, että täälläkin on kulkue. Rieha muistutti abi-ajelujen, vapun ja ehkä jossain määrin sambakarnevaalikulkueen risteytystä, tosin kukaan ei sambannut. Kolumbialaisryhmä tanssi kyllä, mutta heillä olikin villaa yllä. Oli aika raikas keli. Osa kulkuetta seuraamaan tulleista oli myös pukeunut karnevaalivarusteisiin, ja ilmeisesti bileet jatkuivatkin paikallisessa panimossa. Katsojat olivat varustautuneet skumpalla ja laskiaismunkeilla.

Seurasin kulkuetta Odeonsplatzilta Stiglmaierplatzille, jossa Löwenbräun pihalla sitten jo paistettiin härkää vartaassa. Hauskin porukka oli ehdottomasti Waldhäusles Hexen eli perinteiset noidat, jotka kiusasivat katselijoilta ja tuhrivat kasvot. Minulta vietiin hiuslenksut, mutta sain ne noidalta takaisin. Ehkä nyt ensi kesänä käärme puree tai syön ketunpissimän mustikan, ken tietää. Noidat olivatkin ainoita, jotka eivät heitelleet karkkia tai kuljettaneet mukanaan jär-kyt-tävää äänisaastetta. En ollut pitkään aikaan kuullutkaan modern talkingia ja muita kasari-ihastuksia, sekä octoberfest-klassikoita.

Katsotaanpa saanko tähän kuvia liitettyä oikeinpäin.. jännää.


Ensi viikolla laskiaista juhlitaan sitten paremmin. Esim tiistaina ei ole ryhmäpalaveria, ja kaikki lähtevät puolenpäivän jälkeen jo pois töistä. Mutta mihin? Selvitetään..

Asuntola-elämää

Helmikuussa alkaneen työsopimukseen ei kuulunut työsuhde-asuntoa, -autoa, -puhelinta, tai juuri muitakaan etuja, mutta kansainvälisten vierailijoiden büroo järjesti sentään valikoiman sopivia asuntoja ensihätään. Sain peruutuspaikan vierastalosta kuukaudeksi, ja tämä vaihtoehto onkin osoittautunut onnistuneeksi. Talossa asuu nelisenkymmentä professoria tai tohtoria, kuukaudesta pariin vuoteen, perheineen tai ilman. Huoneistoja on kadun varrella olevassa talossa, sekä sisäpihan talossa, minulla jälkimmäisessä, joka on kovin rauhallinen. Huoneisto on täysin kalustettu, telkkairikin löytyy, ja kellarissa on pesutilat. Myös yhteistiloissa löytyy, päivisin kotirouvat harrastavat pilatesta, pianonsoittoa, kirjojen lukua, kuntopyöräilyä, lastenhoitoa ja työssäkäyvät yrittävät ehtiä ennen kauppojen sulkeutumista reissuiltaan kotinurkille ja voivat ehkä viikonloppuna hyötyä yhteistiloista.

Maan tavan mukaan ovikellossa on tietysti titteli, minulla tosin virheellisesti Dr. L(etunimi ja sukunimi, en laita oikeaa nimeäni tänne blogiin lainkaan). Onhan se iso I ja pieni l niin kovin saman näköisiä. Töissä olen tietysti Frau Dr. L tai kun puhuvat minusta, olen "die I(etunimi)".

Eilen asuntolassa vietettiin lukukauden päätösjuhlaa. Asukkaita oli pyydetty tuomaan alku-, pää- tai jälkiruokaa omasta maasta, joita sitten yhdessä nautittiin. Olin napannut lentokentältä paketin reissumiestä mukaan ja heittänyt pakkaseen, ja valmistin siitä voin, lohen ja joidenkin rehujen kanssa ruis-savulohi alkupalasnäksit. Lisäksi laitoin tervaleijona-mix-pussin (myös heräteostos lentokentältä) jakoon. Yritin vilkuilla kuinka moni sylki tervalta maistuvat makeiset lautasliinaan ;) Heh. Tosin australialais-saksalaisen pariskunnan teinipojat olivat ennenkin maistaneet salmiakkia, ja taisin saada heistä kaverit tällä peliliikkeellä. Illan ohjelmaan kuului ruokailun lisäksi musiikkia ja tanssia. Musiikista vastasi useampaan otteeseen esiintyneet asukkaat. Toinen esitti omia (omalaatuisia) kitarasovituksia balkanilaisista kappaleista sekä O fortunasta. Ja pokka pitää. Toinen soitti kauniisti flygeliä. Ruokailun lopuksi tanssinopettaja Liettuasta johdatti joukot piiritansseihin. Se oli yllättävän hauskaa. Bulgarialainen tanssikin oli, mutta sieltä helpommasta ja hitaammasta päästä. Tutustuin muutamiin ihmisiin, ja pakotin itseni puhumaan jonkun verran saksaa. vaikka se vaikeaa olikin. Pakko löytää aikaa senkin harjoittamiseen.

Asuntolassa pitäisi toimia netti, vaan enpä saanut sitä toimimaan. Yhteyttä varten piti asentaa paikallisen laskentakeskuksen tarjoama ohjelma, ja kuinka ollakkaan, se ei sujunut aivan ongelmitta. Nyt ohjelma buuttaa koneen kun yritän syöttää salasanaa. Voivoi! Loggaan nyt viereisessä kahvilassa, kahvin ja muffinssin hinnalla. Pitää tässä muutenkin hankkia "surffi-tikku" tai muu netti, ja kännykkä, mutta siitä sitten tuonnempana blogissa, ehkä.