Ääni

Kävin toissapäivänä äänestämässä. Oli kamera mukana, joten napsin pari kuvaa.

Suomen kunniapääkonsuli sijaitsee Münchenissä osoitteessa Ismaninger Strasse 75. Työpaikalta poljin sinne vajaassa viidessä minuutissa. Melko näppärää.

Tässä harmaassa talossa liehuu jotain tutun näköistä:

Kyllä, Suomen lippuhan se siellä. Ovesta pyrkimässä myöhäisiä äänestäjiä. Olin toki viimetipassa liikkeellä, uurnat olivat auki kuuteen ja minä paikalla varttia vaille. Tai siis ennakkoäänestys jatkuu lauantaihin asti. Muuten kunniapääkonsulaatti on ollut suljettuna keväällä.

Äänestämisen jälkeen sai namuja! Fazermint oli herkullista mutta pahaksi onneksi punssi-konvehtikarkki oli kuivunut. Aijai! Paha enne RKP:lle sanoisin!

Eteisessä tapasin pari tuttua Suomikantiksesta. Veikkasivat että komealla kelillä kantikseen ei tulisi kovinkaan moni, ja minäkin kiiruhdin tapaamaan vanhoja työkollegoita Biergarteniin. Ovatten täällä lomalla.

Matkalla ihailin kukkivia magnolioita.

Myös rapakon takana on laulutoveri A käynyt antamassa äänensä Suomelle. A:n blogista pöllin postauksen otsikon. Kiitos!

Vapaaneidin verotusnumero

Tittelit ovat Saksassa tärkeitä.

Täyttelin netistä (ihme kyllä! Joku palvelu löytyy netistäkin! Hoo!) monen mutkan kautta löytynyttä palvelua, josta saa tietoonsa verotusnumeronsa. Olin yllättynyt että alasvetovalikossa ei ollut muita yleisiä tittelinjatkeita, kuten Prof. Dr. tai Dr. Dr. tai Prof. Dr. rer. nat. tai muita. (Ei sillä että niitä olisin tarvinnut tosin) Sen sijaan verottajaakin kiinnostaa aatelissääty.

Katsotaanpa. Paroni ja Paronitar, Vapaaherra, Vapaarouva ja Vapaa.. öö.. niin mikähän tämä Freiin on, naispuolinen kuitenin. Sitten tulee selvästi Kreivi ja Kreivitär, sekä Prinssi ja Prinsessa. Tämä on kuitenkin näinä liittotasavaltalaisaikoina ihan vaan tylsästi aakkosjärjestyksessä eikä "tärkeys" järjestyksessä.
Wikipedia auttaa tässäkin asiassa.

Wiki tietää myös kertoa että Suomen 63:sta vapaaherrallisesta suvusta on elossa 29, paroni Bo Carpelanin kuoltua. Niin se käy.

Joulupukki matkaan jo käy

Pakkasin joululahjat rinkkaan. Eipä sitten tarvitse ottaa näemmä vaatteita tm turhaa mukaan joululomalle...

Mielestäni tänä vuonna oikein panostin pienikokoisten ja kevyiden lahjojen hankintaan. Osa lahjoista jopa odottaa Prismassa tai ovat printtausta vailla.

No, hyvä että en sentään sortunut näihin ihanuuksiin. Sulo jääkarhu ja hassut puolimetriset pähkinänsärkijät saivat jäädä kaupan ikkunaan odottamaan muita ostajia.

Olin toissaviikolla laulamassa joululauluja markkinoilla. Toytownin kuorolla ja orkesterilla oli avoin kutsu laulamaan (Christmas carolling) ja liityin pieneen joukkoon mukaan vaikken kuorolaisia tunnekaan. Yllättäin mukana oli pari tuttua hash-porukoista.

Oli ihana laulaa! Non-vista / primavistalla loikkasin sopraanoon. Tuli ihan julmetun kylmä, mutta se kuuluu asiaan. Välillä lämmiteltiin Glüweinilla.

Toytownin kuoro ei ole ainoa ex-pat kuoro, myös ruotsalaisilla on omansa. Minä vielä jahkaan kuoroon liittymistä, kun siihen pitää sitten sitoutua. Olen jo henkisesti yrittäytynyt asennoitua siihen, että maailman parhaan viiteryhmän, saati traktorienergian kaltaista joukkiota ei tule vastaan, mutta josko joku kiva kuitenkin. Mieluiten saksankielinen, niin saisi harjoitella sitäkin.

Vielä päivä töitä ja sitten Suomeen! Ihanaa!

Tag 16 - jokin asia jonka tekemistä olet siirtänyt

No onko tätä edes vaikea arvata mitähän olen siirtänyt eteenpäin? Yllätys yllätys. Hammaslääkärikäyntiä. Tai ylipäätään mitään lääkärikäyntiä. En edes tiedä missä on lähin lääkäri jos flunssa iskee. Kop kop, olen ollut kummasti terveenä. Reitti sairaalaan on kyllä tiedossa, hehe.

Saksassa ei ole terveyskeskuksia, vaan yksityisiä lääkärivastaanottoja löytyy milloin mistäkin rappukäytävästä ja potilaat saavat mennä minne haluavat, tosin riippuen siitä mihin sairasvakuutuskassaan kuuluvat ja mikä korvataan. Minulle ei sovi tällainen valinnan vapaus lainkaan, sehän tarkoittaa sitä että pitäisi itse olla aktiivinen ja haeskella lekuri. Missä on perusterkkari! Tai joku Mehiläinen! Muutosvastarintaa!

Saksan sosiaaliturva ja sairasvakuutussysteemi on muutenkin mielestäni aivan aus dem Akkordeon vaikka en ihan osaakaan selittää miksi. Siinäkin ilmeisesti vanhaa kekkoslovakialaista ahdistaa valinnan mahdollisuus. Mitä jos olenkin valinnut itselleni ihan väärän kassan? Pääsisikö jossain muualla halvemmalla? Kattaako tämä nyt sitten fysioterapian ja mitämitä?

Lisäksi vielä ketuttaa se että tämähän on kallista, palkasta kun otetaan verot (perheettömällä liki yhtä korkeat kuin Suomessa) ja vielä sairasvakuutusmaksut niin eipä sillä sitten käydäkään Venetsiassa joka viikonloppu vaikka olisi kuinka lähellä. Grr.

Monet kehuvat että tämähän on hienoa, saa vaikka mitkä hoidot ilmaiseksi (paitsi hammashoidoissa) (ja paitsi riippuen siitä kassasta) ja voi valita kenellä käy. Mutta entä jos ei tarvitse sitä lääkäriä? Maksan ihan turhaan. Pitää siis ryhdistäytyä ja ruveta käyttämään palveluita koko rahalla. Harmi kun hammaslääkärikäynnit on niin ikäviä ajatuksenakin, en mielelläni kyllä siellä huvin vuoksi ravaisi.

Kassaan piti liittyä siinä rytäkässä kun tänne muutin ja kirjoitin työsopimuksen. Sopimusta ei voi kirjoittaa ilman että ilmoittaa mihin kassaan aikoo liittyä. Vaikka tiesin tästä asiasta etukäteen, en sitten jaksanut ottaa selvää sen tarkemmin vaan liityin yleisimpään systeemiin, AOK:n. Veikkasin että sieltä voisi jopa saada englanninkielistä palvelua. Pääsivu ei kyllä lupaa hyvää, kaikki saksaksi. No mitäs läksit, saksassa yllättäin käytetään enimmäkseen saksan kieltä.

No nyt kuulkaa on ongelma. Tiedän että tuolta sivuilta voi hienon hakukoneen avulla etsiä itselleen sopivan lääkärin vaikka postinumeron ja kielitaidon perusteella. No nytpä en löydä sitä hakukonetta. Voisi kuvitella että Arznavigatoriin olisi linkki etusivulla mutta ei. Mainos on. Ja kahlatessa kaiken maailman hampaiden puhdistusohjeet ja Nordic Walking in Wasserburg sivut menee hermo kertakaikkiaan.

Kävin viimeiseksi vielä Suomessa asuessa hammaslääkärillä, ja olen antanut itselleni luvan odottaa ainakin puoli vuotta ennenkuin menen täällä. Mutta hetkinen, puoli vuotta meni jo aikaa sitten.. voi elämä. Se on nyt tehtävä. Aion niellä ylpeyteni ja pyytää kaveria apuun etsinnässä.

Olen melko varma, että kaikki sujuu kuin tanssi ja ihmettelen tätä tunteiden mylläkkää myöhemmin. Kunhan vain nyt ensin saan itsestäni irti hoitaa tämä asia.

Daa dirndl dirndl daa

Tällä viikolla on metsästetty asua olutfesteille. Dirndl on baijerilaisnaisen kansallispuku, sama mikä stereotyyppisesti liitetään saksaan heti olutkolpakkojen (Maß) ja nahkahousujen (Lederhosen) viereen, niitä ensinmainittuja tarjoilemassa.

Niitä on kuulkaa monenlaisia. Perinteiset näyttävät tältä, teinit suosivat näitä puolireiteen ulottuvia kolttuja, ja en tiedä mitkä itävaltalaispuumat pukevat näitä ylleen. Jos raha ei ole ongelma, shoppaa vaikkapa täällä. Huh. Itse sain apua mm tästä tekstinpätkästä.

Jos epäröi mikä Dirndl -tyyppi olet, käy tekemässä testi täällä. Soveltuu A1-kielitasoisille. Jos mekko ei miellytä, voi jalkaansa pukea nahkahousut ja pienen paidan, mutta silloin on syytä olla langanlaiha, muuten menee pahasti metsään.

Dirndl on noussut uuteen suosioon viimeisen 15 vuoden aikana, kertovat paikalliset. Heidän teinivuosinaan jalkaan laitettiin Doc Martinsit, huonoimmat farkut (kun ne likastuvat kuitenkin) ja ehkä joku kiva toppi ja mentiin Wiesnille riehumaan. No, se oli 90-lukua se. Aiemmin kuitenkin lähinnä tarjoilijat sekä perinneintoilijat tai maalta tulevat pitivät pukuja, nykyään liki jokaisella müncheniläisneidolla on dirndl tai pari. Julkimotkin on bongattu mitä kummallisimmissa dirndleissa, kuten Paris -neitonen muutama vuosi sitten.

Minä ravasin kaikki ei-kalliit paikat läpi. Osassa liikkeistä jopa tarjoillaan proseccoa mekkoa sovittaville. Olin saanut ystäviltäni neuvon, että liian lyhyttä mekkoa ei kannata hankkia, siinä ajautuu helposti hankaluuksiin kun kesken penkeillä tanssin täytyy kuitenkin aina välillä kurottautua kolpakkonsa perään. Nilkkapituisia käyttävät daamit, joten polven alapuolelle olisi minun mitta.


Second-hand kaupoissa oli ai-van käsittämättömän hirveitä mutta toisaalta kiehtovan kummallisia vanhoja mekonkuvatuksia. Ei tarttunut yhtään matkaan. Kaveri löysi uuden, tai siis kierrätetyn esiliinan ja uudisti täten vanhaa mekkoaan. Esiliinakaupoilla käynti oli kovin Jane Austin -henkistä, ja hihitimme sille tovin.

Yhdessä kaupassa olin tullut sovituskopin ulkopuolelle asua mittailemaan, kun sisään marssi joukko hollantilaisteinipoikia, ja päädyin matkavideolle hurrausten saattelemana. Ei se ollut edes mitenkään erityisen paljastava kolttu. Poikaparat jos tulisitte Wiesnien aikaan. :)

Korsettimaista yläosaa on toki vaikea löytää sopivaa, ja vielä ei värikään kaikissa miellyttänyt, joten kauan siinä etsimisessä meni. Mutta nyt minulla on sievä (ja vain sopivasti siveä) mekko! Ja arvatkaa mistä. En olisi muuten ostanut, mutta järkevä müncheniläisystäväni oli sitä mieltä, että sieltä saa ihan yhtä hyviä mekkoja kuin mistä tahansa muualtakin (useampia satasia maksavat silkkimekot ovat erikseen). Kyllä, C&A:n jättimäisestä Trachten -valikoimasta. Kuva ohessa (liki sama dirndl), otettu täältä.

Kusti kyselee

Möö. Tänään ei tullutkaan sunnuntaihesaria. Pettymysten pettymys!

Postiluukussa oli sen sijaan vain kirje paikaliselta eläkekassalta, ja kuoressa oli jälleen osoitteen vieressä pieni kysymysmerkki. Eikö olekaan selvää että asun täällä vaikka nimikyltti on viimein kaiverrettu sekä summeriin, postilaatikkoon että ovikelloon? Osoitteessa ei muuten täällä ole mitään huoneistonumeroa, joten posti kulkee ainoastaan vain kadunnumeron ja postilaatikoiden perusteella, jotka ei ainakaan meidän talossa ole missään kerros- tai muussakaan järjestyksessä. Vai liittyyköhän tämä Kreisvervaltnungreferatista bumerangina tulleeseen osoitteenmuutokseen, johon en ole vielä ehtinyt vastata.. Vai mitähän se Kusti kyselee?

Kampaamossa

Kävin viime viikolla kampaajalla. Letti oli päässyt kasvamaan hallitsemattomasti ja olin lähdössä työreissuun joten paransin olotilaani ja kuontaloa ex tempore kampaamoreissulla.

Lähellä työpaikkaa on kampaamo joka on iltakymmeneen asti auki, eli sopii 8-8 työrytmiini ja sieltä voi hyvällä tuurilla saada ajan samantien. Aloitin keskustelun saksaksi, koska tosiaan pitäisi oppia kieltä kun kerran täällä asuu. Ehkä kolmannen lauseen jälkeen vaihdoimme englantiin ja ymmärsimme toisiamme huomattavasti paremmin.

Kaikki sujui hyvin, päähieronta pesun yhteydessä tuli tarpeeseen, sain teemukin käteeni ja hiukset lyhenivät rivakalla tahdilla, ja sitten seuraava kysymys oli kertakaikkisen vaikea ymmärtää. Minä ymmärsin sen niin, että kampaaja kysyi että haluanko lähteä märällä tukalla kotiin ja kuivata itse, jolloin hinta olisi halvempi, vai föönaako hän. Myös "wanna blow up yourself" ja sen variaatiot melkein pistivät naurattamaan, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen että en halua maksaa ekstraa. Olin tekemässä lähtöä, kun tädin piti liki kädestä pitäen näyttää, että eikun tässä olisi tämä fööni, että ihan help yourself vaan. Ja taas nauratti (saatoin olla hieman väsynyt). Täti palasi muotoilemaan fledan kun olin ensin kuivannut itse tukan.

Kaikkeen sitä voikin kompastua. Pientähän tämä. Eikä muuten kestänyt kauaa, 35min, 35 euroa ja olin kovin tyydytetty. Siis tyytyväinen.

Kampaamosta ulos astuessa saatoin hieman heilauttaa hiuksia kun vastaankävelevä miekkonen kommentoi että wau! onpa hieno tukka (ihan tavallinen se oli..), hyvää työtä näemmä tekevät tuolla! Ja protestoi vielä että miksi ihmeessä pilaan sen laittamalla pyöräilykypärän päähän.

Mikä lie, kylähullu. ;)

Ihmeiden ihme!

Halleluja!

Ensinnäkin: sain ystävällistä englanninkielistä palvelua asiakaspalvelunumerosta.

Toiseksi: asiakaspalvelu soitti minulle, kuten oli sovittu.

Kolmanneksi: nyt tämä netti sitten toimii kotona!

Aamen. Nyt äkkiä nukkumaan, tämä on jo liikaa tälle päivälle.