Traumwohnung = trauma-asunto?

Asunnon etsintä on ainakin tältä erää päättynyt. Muutan maaliskuun alussa pikkuruiseen keskusta-kaksioon, kävelymatkan päähän työpaikalta. En oikein tiedä mitä ajatella, ei se aivan unelma-asunto ole, mutta tulipa otettua. Kuinka tähän oikein päädyttiin?

Tammikuun puolella kun olin täällä käymässä, surffasin vimmatusti asuntosivuilla ja yritin sopia tapaamisia. Munkkilassa asuntomarkkinat ovat aivan muuta kuin muualla saksassa - täällä on voimassa viidakon lait ja vuokraaja saa vikistä ja toivoa parasta. Täkäläiset hinnat ovat kuulemma 15% muuta saksaa kalliimmat, mutta eivät toisaalta kovin paljoa mielestäni eroa Helsingin hinnoista -sikäli kun niistä mitään tiedän. Joka tapauksessa, kysyntää on paljon ja asuntoihin on kymmeniä hakijoita. Tästä syystä täkäläiset neuvoivat että jos joku läheskään hyvä löytyy, kannattaa heti esittää valtavan kiinnostunutta ja sitten vaikka perua myöhemmin, jos niin hyvä tuuri käy että onnistuu saamaan asunnon. Lisäksi, suuri osa asunnoista on firmojen välittämiä - ja vuokralainen maksaa välityspalkkion, joka on noin 2,5 x kuukauden (kylmä)vuokra. (Vuokra ilmoitetaan "kylmänä" tai "kuumana" tai vain kylmä+sivukulut ja lämmityskustannukset pitää arpoa itse). Nykyään kun käytännössä kaikki asunnot ovat netissä, joista vuokralainen saa itse etsiä sopivat ja yrittää saada firman edustajat kiinni (ei, sähköpostitiedusteluihin heillä ei ole aikaa tai tarvetta vastata) puhelimitse, saksaksi, tuntuu parin tonnin välityspalkkio hieman kohtuuttomalta.

No, yhtä asuntoa (ei keittiökalusteita) tsekatessa välittäjä iski käteen tiedon naapurustossa olevasta asunnosta. Se oli jo valmiiksi yli budjetin, mutta ai että oli ihana! Iso, vanhassa talossa, kävelymatka töistä, melko hyvällä paikalla, korkeat huoneet, vierashuone, oikea keittiö (joka olisi pitänyt lunastaa edelliseltä omistajalta vajaalla tonnilla) ja siis aivan tosi jees. Paitsi että ehkä hieman liian iso ja kallis yhdelle ihmiselle. Monien vaiheiden jälkeen tarina päättyi siihen että kun välittäjä viimein kykeni antamaan arvion lämmityskustannuksista, totesin, että en missään nimessä maksa niin paljoa asunnosta ja sanoin että en ole kiinnostunut ja sain melkoiset huudot ammattimieheltä. Voi voi. Mahtaa silläkin ukolla olla hertzschlaagi lähellä, jos työstään tuollaista ressiä ottaa. Kannattaisi kiemurtelematta vaan antaa asiakkaalle ne tiedot heti, sanoo suomalainen tähän asiaan.

Tämän insidensiin jälkeen totesin että katsotaanpa seuraavaksi niitä provisionfrei-asuntoja sitten. Jotkut yksityiset vuokraavat asuntojaan suoraan ilman kelmi-välikäsiä ja lisäksi on sivustoja, joihin pienellä maksulla liittymällä voi löytää näitä välityspalkkio-vapaita asuntoja. Lisäksi myös monet etsivät "nachmieteriä" eli seuraavaa vuokralaista, sillä tavoin pääsee asunnostaan eroon normaalia kolmen kuukauden irtisanomisaikaa nopeammin.

Kävin sitten tällä viikolla paria tällaista katsomassa, ja ihastuin yhteen. Täytyy toivoa, että intuitio on oikeassa, sillä järkiperusteet menevät kyllä ihan fifty-sixty. Huoneet ovat korkeampia kuin leveämpiä, ja käytännössä siinä on vain keittiö, makuuhuone ja kylppäri. Lupaa huonoa ensi kesän festarivieraille, sanon vaan. Mutta asunnosta sitten myöhemmin lisää. Olen tyytyväinen, kun aikaa ja energiaa vienyt etsintä on päättynyt.