Tänään olisin voinut nähdä alpit työpaikan katolta, ellen olisi laakso-ihminen. Työkaverit intoutuivat kirkkaasta säästä ja lounaan jälkeisten, puiston penkillä nautittujen jäätelöiden jälkeen kipusimme katolle. (Kyllä, tänään oli lämmintä ja ihanaa, ja kevään ensimmäinen ulkojäätelö on nautittu.) Minä myös, mutta ylemmälle tasolle kiivetessä tuli tutina. Portaiden vieressä ei ollut kaidetta, ja vaikka katto oli loiva, en kyennyt etenemään ylemmäs. Käännyin takaisin vielä kun olin toimintakykyinen. En siis nähnyt vilausta alpeista. Vertigo saattaa vaikeuttaa tulevan kesän vaellusreissuja. Harmi sinänsä, koska maisemista kyllä nautin. Laittaisin tähän pari kuvaakin katolta, jäätelöistä ja omista jaloista ritilärappusilla (hätäpäissäni olin ottanut mahti-otoksen), mutta ei, en voi, sillä Ovi ei toimi. Tai kapula.
Kirkkaan sään aiheutti Föhn-ilmiö, tai toisinpäin. Kun tuuli käy etelästä ja ilma kuivuu alppien yllä, jää jäljelle alppien pohjoispuolelle kuivaa lämmintä ilmaa. Asia on selvitetty esimerkiksi tällä sivulla. Joka tapauksessa, ilma on kirkas, ja on lämmintä, ja vuoret näkyvät. Vuoret eivät siis tosiaankaan aina tänne näy, vaikka postikorteissa niin näyttäisikin. Monet paikalliset höpisevät Föhn-päänsärystä. Suomalainen kyllä ryntää ensimmäisen keväisen ilman koittaessa terassille, josta usein voi seurata päänsärkyäkin, että lieneekö tässä syy. Itse en ole ehtinyt a) terassille b) kauppaan c) S-kauppaan kapulaa säätämään, vaan nökötän töissä kun sain nakkia.
Munkkila-blogi hiljenee muutamaksi päiväksi muuttojärjestelyjen takia. Luulin meneväni omalle lomalle, mutta matkasta tuleekin nyt yhdistetty muutto- & työmatka. Mutta onneksi on aina aikaa myös laululle! ;) Näkemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti