maanantai 22. helmikuuta 2010

Alpit korkattu

Frau Maus saapui pohjoisista valtioista viikonlopuksi vierailulle. Oli lystiä! Sunnuntain sääkartta näytti lupaavammalta kuin lauantain, joten käytimme frau Mausin kanssa lauantain shoppailuun. Koko päivän kierros oli kannattava: tuloksena oli uusi nokialainen ilman kuluja, kotipuhelin, nettiliittymä ja vielä väliaikainen surffitikku, edullisin kuukausihinnoin sekä kaupanpäälle huomattavalla summalla lahjakortteja erääseen S:llä alkavaan kodinkone-ja mediajättiin. Onnistuneita kauppoja juhlittiin perinneherkku schweinshaxella, joka ei todellakaan ole prinsessojen ruokaa.

Sunnuntai-aamuksi hankimme liput Garmisch-expressiin Zugspitselle eli yhdistetyn junalipun ja päivälipun rinteeseen saksan korkeimman huipun tienoille. Saimme seuraksemme uuden ystävämme P:n, joka osoitti kiitettävää partiohenkeä lähtiessään kahden tuntemattoman fraun kanssa rinteeseen. Juna starttasi munkkilan Hbf:ltä aamuseitsemältä ja saapui tuntia myöhemmin Garmishiin. Tutkittuamme aikatauluja totesimme, että aikaisen paluun (frau Mausin lento pohjoiseen) takia emme ehtisi juurikaan hiihtää. Juna Garmischin kylästä Zugspitselle on pieni vuoristovempain, joka puksuttaa ylös pariintonniin reilussa tunnissa. Hiihtokeskus jäätiköllä on varmasti hieno ja lumi erinomaista, mutta myös paluu takaisin laaksoon kestää toisen reilun tunnin. Päätimme jättää sen elämyksen toiseen kertaan ja vaihdoimme liput Hausbergin hiihtokeskukseen.



Nämä kaksi hiihtokeskusta eivät ole yhteydessä, kuten kuvastakin ehkä voi nähdä. Jos linkki ei toimi, katso sivulta löytyvä kartta.

Koska sää oli mitä parhain, oli paikka kohtuullisen täynnä väkeä. Alppilehmän hermoilla jonotimme vuokraukseen ja hisseihin, mutta maisemat, aurinko, hyvät rinteet ja hyvä seura korvasi kaiken. Kuvat puhukoot puolestaan.










Toivottavasti pääsen pian taas uudestaan. Hiihto (=laskettelu) on vähän kuin pyörällä ajo. Paitsi että nykyisillä suksilla se on vähän kuin olisi opetellut ensin pyöräilemään ja sitten vasta laittaisi apupyörät. No, olihan se silti aikalaista räpellystä vuosien tauon jälkeen, mutta valtavan kivaa!

Seuraavaksi lehmänhermoa koetellaan tänä iltana S-nimisessä kaupassa, sillä ne tikut ja muut netit eivät tietenkään toimi toivotulla tavalla..

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mites sä laaksoihminen nyt noin noista kukkuloista intouduit :) Vaik jummarran kyl, itekin tual oon ollu. Omat välineeni menee tänään huoltoon, vihdoin.
t. kasettihamstrari (vain paras = Metallica on enää kuuntelematta)

Anonyymi kirjoitti...

Moi Frau Dr.I!

Kiitos blogista, kiva lukea kuulumisiasi. Kivoja maisemia tässä viimeisessä bloggauksessa, toivottavasti saamme Heliumin kanssa aikaiseksi tulla niitä katselemaan. Tosin nyt on meneillään matkustelutauko, sillä palasin juuri takaisin Suomeen savannilta.

Tsemppiä sinne munkkien keskelle.

T: tamaani

I kirjoitti...

Hamsteri: sanos muuta! "Polut" oli kyllä leveämpiä kuin siellä edellisillä vuorilla, että olisikohan siitä johtunut. Kiva kuulla että kierrätyt on kannattanut :)
Tamaanille terveiset myös, olisipa kiva nähdä! Ehkä täytyy ryhtyä jo nyt säätämään sopivaa sopulivaellusviikkoa.