torstai 7. huhtikuuta 2011

Rakkaalla lapsella

Palatschinken

Pikkukylän Wirtshausin jälkiruokalistalla luki "Palatschinken" ja kun en ollut moista vielä maistanut, tilasin annoksen. Toverit vakuuttivat että kyseessä ei ole kinkku, vaikka siinä ihan selvästi niin lukee.
Tuli herkuliselta näyttävä lettu aprikoosihillolla (Marillencreme) täytettynä. Siis näyttävä, itse lettu oli, voi pettymysten pettymys, kuiva käntty. Minusta on aina ikävä saada ravintolassa ruokaa, josta voin todeta että olisin itse pystynyt parempaan. Ja näin ei kovin usein kyllä käy.

No, kyllähän lettu aina alas menee.

Wikipedia tietää taas kertoa nimen etymologiaa. Seureessa tiedettiin, että nimi tulee Itävallasta, mutta on peräisin jostain muualta. Kaikki tiet johtavat roomaan, alkuperäinen sana on placenta eli litteä kakku (niin, istukkakin on litteä kakku). Samassa etelä-Baijerin kolkassa sanotaan myös Marille eikä Aprikose.

Lettuja saa täällä kaupan (vähäisestä) valmisruokahyllystä vakuumiin pakattuna koko läjän eurolla. Liekö sellaisesta tuokin tehty, tuore ei ainakaan ollut.

Letuista tehdään myös Pfannkuchen suppea (Itävallassa Fritatten Suppe). Mm tällä sivulla on resepti, joka alkaa: "Mahtava tapa käyttää ylijääneet letut, joita aina joutuu heittämään mäkeen". Siis öh, miten niin.. en ymmärrä termejä "ylijääneet" ja "pois heittäminen" sanan lettu -yhteydessä.

Pfannkuchensuppe


Ei kommentteja: