Tämän(kin) oluen haluaisit juoda. Osa 4

Celebrator - parasta bockia ikinä.

Ayingerin Celebrator on kerta kaikkiaan parasta tuplabockia mitä rahalla saa. Pehmeä, voimakas, tumma, suklainen, ei maistu alkoholi, ryhdikäs, oluelta maistuva erikoisvahva dobbelbock. Namnam.

Ihastuin jopa siinä määrin, että nyt kännykkääni koristaa soma kännykkäkoru; kuvassakin näkyvä pieni muovivuohi.

Tämän oluen haluaisit juoda, osa 3

Maximator

Maailman vanhimman panimon tittelillä mainostaa itseään ainakin Münchenin vanhin panimo Augustiner. Aiemmin tässä sarjassa on esitelty Augustinerin klassikko, joka käteen sopiva pussikalja-Helles.
Tässä kuvassa on panimon sesonkituote, vahva olut nimeltä Maximator. Nyt kun on Starkbierin aika.

Starkbierit ovat dobbelbock-oluita ja niitä näin pääsiäisen alla munkit ovat panneet. Nykyään se pistää juhlaväen päät sekaisin, vahvuutta kun riittää 7,5%. Tämä kaadettiin puutynnyristä Augustinerkellerissä, joka muuten on vallan mainio Biergarten melko keskustassa,  Hackerbrüggen aseman vieressä. Augustinerillä on sen seitsemäntoista ravintolaa keskustassa ja ulkopuolella, tunnetuin niistä kävelykadulla sijaitseva Augustiner Grossgaststätten.

Niin ja hyvänen aika jaarittelut sikseen, asiaan. Olut oli melko ok, aika vahva ja öö.. happamahko, ja ja, no, alas meni ihan hyvin juu. Ei parasta mutta ei huonointakaan strarkkia.

Ssssalmiakkia

Pussillinen tuliaisia!

Kaverit tulivat käymään Munkkilassa. Kysyivät haluanko Suomesta jotain. Toivoin salmiakkia, erityisesti Läkerolin sokeritonta, jota aina raahaan laatikolliset mukana. Tässä tuli vähän lisää stashin täytettä, kyllä nyt pärjää. Suurkiitos M!!

Ruissipsit oli uusi tuttavuus. Vein pussin peli-iltaan muidenkin mutustettavaksi. Aika hyviä olivat, tosin aika kuivia. Tuorejuustolla täytettynä olisivat vieneet kielen mennessään.

Mignon munat oli aivan ekstraa! Jee, mahtavaa!

Kukkivat magnoliat

Edellisen postauksen magnoliat näkyivät blogissa minulle eilen, vaan eivätpä näy enää. Laitan uudestaan.

Suojaisessa ja aurinkoisessa paikassa magnolia kukkii jo.

Testasin picasan Blog this -toimintoa. Idean sain S:n blogista, jossa toiminto ei siis yhtäkkiä enää toiminut.
Ja mitä tekee empiiristen tieteiden harrastaja? Yrittää itse. Tässä tulos.

Ääni

Kävin toissapäivänä äänestämässä. Oli kamera mukana, joten napsin pari kuvaa.

Suomen kunniapääkonsuli sijaitsee Münchenissä osoitteessa Ismaninger Strasse 75. Työpaikalta poljin sinne vajaassa viidessä minuutissa. Melko näppärää.

Tässä harmaassa talossa liehuu jotain tutun näköistä:

Kyllä, Suomen lippuhan se siellä. Ovesta pyrkimässä myöhäisiä äänestäjiä. Olin toki viimetipassa liikkeellä, uurnat olivat auki kuuteen ja minä paikalla varttia vaille. Tai siis ennakkoäänestys jatkuu lauantaihin asti. Muuten kunniapääkonsulaatti on ollut suljettuna keväällä.

Äänestämisen jälkeen sai namuja! Fazermint oli herkullista mutta pahaksi onneksi punssi-konvehtikarkki oli kuivunut. Aijai! Paha enne RKP:lle sanoisin!

Eteisessä tapasin pari tuttua Suomikantiksesta. Veikkasivat että komealla kelillä kantikseen ei tulisi kovinkaan moni, ja minäkin kiiruhdin tapaamaan vanhoja työkollegoita Biergarteniin. Ovatten täällä lomalla.

Matkalla ihailin kukkivia magnolioita.

Myös rapakon takana on laulutoveri A käynyt antamassa äänensä Suomelle. A:n blogista pöllin postauksen otsikon. Kiitos!

Kevät etenee

Työmatkalta 25.3.

sama paikka reilu viikko myöhemmin 7.4.

2.4. villi vihreys ja yli +20C

Maximilliansbrügge. Huomaa lentävät fönniäiset

Node ja picnic Isarin rannalla illansuussa (2.4. klo 19:30)

2.4. vaahterat puskivat kukat päivässä

7.4. Isarin aamuaurinko

Vaahtera

7.4. matkalla töihin

Hyvää huomenta! (tai aamupäivää)

Rakkaalla lapsella

Palatschinken

Pikkukylän Wirtshausin jälkiruokalistalla luki "Palatschinken" ja kun en ollut moista vielä maistanut, tilasin annoksen. Toverit vakuuttivat että kyseessä ei ole kinkku, vaikka siinä ihan selvästi niin lukee.

Tuli herkuliselta näyttävä lettu aprikoosihillolla (Marillencreme) täytettynä. Siis näyttävä, itse lettu oli, voi pettymysten pettymys, kuiva käntty. Minusta on aina ikävä saada ravintolassa ruokaa, josta voin todeta että olisin itse pystynyt parempaan. Ja näin ei kovin usein kyllä käy.

No, kyllähän lettu aina alas menee.

Wikipedia tietää taas kertoa nimen etymologiaa. Seureessa tiedettiin, että nimi tulee Itävallasta, mutta on peräisin jostain muualta. Kaikki tiet johtavat roomaan, alkuperäinen sana on placenta eli litteä kakku (niin, istukkakin on litteä kakku). Samassa etelä-Baijerin kolkassa sanotaan myös Marille eikä Aprikose.

Lettuja saa täällä kaupan (vähäisestä) valmisruokahyllystä vakuumiin pakattuna koko läjän eurolla. Liekö sellaisesta tuokin tehty, tuore ei ainakaan ollut.

Letuista tehdään myös Pfannkuchen suppea (Itävallassa Fritatten Suppe). Mm tällä sivulla on resepti, joka alkaa: "Mahtava tapa käyttää ylijääneet letut, joita aina joutuu heittämään mäkeen". Siis öh, miten niin.. en ymmärrä termejä "ylijääneet" ja "pois heittäminen" sanan lettu -yhteydessä.

Pfannkuchensuppe



Finnmarkin leipää

Heehehee. Taas löytyi yksi versio ruisleivästä. Ei tietenkään täysruista vaan kokolailla sekaversio, mutta aika hyvä yritys silti. Bio-leipääkin vielä.

Ensin huvituin tuosta norjalaisesta ö:stä Suomi-leivässä. Vähän samaa markkinamiesten meininkiä kuin Häagen-Dazs ja Napapijri. Hyvältä näyttää. Mutta voihan se tietysti olla Norjan Finnmarkin leipää..