Jatkan samoilla teemoilla kuin eilen, eli sopeutumisesta. Edellinen blogikirjoitus tosin oli minulle tyypillisen polveileva ja ihan liian pitkä blogimaailmaan. Tänään siis lyhyemmin ja asiaan! kun nyt jo eksyin aiheesta.
Päivän Hesari kertoi Vihreiden ehdotuksesta patistaa maahanmuuttajat kielikurssille toimeentuloetuisuuksien vähenemisen uhalla. Uutisen voi lukea tästä.
Hämmästyin. Eikö sitä tosiaankaan vaadita nykyisellään?
Brittituttavani oli tullut joitakin vuosia sitten Munkkilaan työn perässä, mutta joutui sittemmin työttömäksi ja oli täällä toista vuotta ansiosidonnaisella. Hänet velvotettiin saksan kurssille, sekä kuulemma tuskaiselle Kuinka kirjoitan CVn ja työhakemuksen saksaksi -kurssille muiden ulkomaalaisten kanssa. Tuskaa ilmeisesti tuotti lähinnä se kielitaito, sekä kurssin pakollisuus, sieltä ei saanut olla poissa, tai tuet lähtisivät.
No, hänen alaltaan töitä ei löytynyt, paitsi naapurimaasta. Saksan valtio tuki työttömästä eroon pääsyssä: kassa maksoi 5000 euroon asti muuttokuluja kuitteja vastaan. Ihan oikeasti.
Kai siinä jotkut karenssit ja tulot, perheellisyys sekä vakituisen työpaikan saaminen vaikuttaa, mutta aika reipasta toimintaa mielestäni.
Saksan työttömyysprosentti on 7,5% luokkaa, Baijerissa vain 4-5% mutta entisessä itä-Saksassa jopa 20%. Lähde löytyy täältä.
maanantai 8. marraskuuta 2010
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Tag 18 päivittäinen rituaali
Jokapäivänen rituaalini on Helsingin Sanomien ja Ylen sivujen lukeminen netistä. Vieläkin mieluiten hypistelisin jotain lehteä aamuisin aamukahvin kera, mutta alan jo tottua sähköiseen vastineeseen, vaikka se ei tunnukkaan samalta.
Olen huomannut, että Hesarin uutissivu on parempi kuin ylen. Tämä ehkä osittain johtuu siitä, että aloitussivuna on yle.fi, joka heti tärkeimmän uutisen jälkeen kertookin sitten loppusivun verran mitä kivaa tulee telkusta. Suomen televisiosta. Melko turhaa tietoa täällä, kun en ole testiviikon jälkeen ollut tv-kaistan asiakas.
Hesarin sivut ovat muutenkin mainiot. Pidän erityisesti kolumneista, jotka aina haastavat johonkin ajankohtaiseen aiheesen. Kolumnien ja uutistenkin kommenttiosiot taas muistuttavat että mielipiteitä maailmaan mahtuu ja meitä on monelaisia.
Haluan tietysti pysyä perillä siitä mitä Suomessa tapahtuu, mutta vaikka mielestäni suomalaisissa uutisissa on aika hyvin ulkomaan uutisia myös, olen viimeaikoina miettinyt miksi en koittaisi seurata saksalaista keskustelua ja uutisia paremmin. Surkea kielitaito on oikeastaan vain tekosyy, samoin rajallinen aika, kyllä täällä netissä tulee ihan hyvin roikuttua joka päivä vaikka olisi kuinka kiire.
Paikallinen sanomalehti Süddeutsche Zeitung on kyllä ihan jees, on kuvia ja verkkosivutkin ihan kelvot, mutta jotenkin sekavat. Itse lehteä lukiessa minun on vaikea välillä hahmottaa (parempi saksan taito voisi auttaa..) mitkä artikkelit ovat toimitettuja juttuja, mitkä uutisia. Ja verrataanpa miten uutiset ja artikkelit on jaoteltu nettisivuilla: politiikka, talous, raha, kulttuuri, urheilu, elämä, München&lähiseutu, Baijeri, media, "digital", auto, tiede, panorama (kuvat), matkailu. Vastaava lista Hesarista: Etusivu, uutiset, kulttuuri, viihde, urheilu, keskustelu, blogit, Oma elämä, autot, ruoka, Nyt, matka, oma kaupunki, kauppa, TV. Onhan noissa eroa. Hesari vaikuttaa melko hömpältä, ja saksalainen taas kovin kuivalta ja raha-orientoituneelta. Mutta Viiviä ja Wagneria ei voita mikään, aivan mahtavaa että se on ilmaiseksi netissä luettavissa.
Olen viime viikolla pohtinut paljon integraatiota. Olen ollut täällä jo yhdeksän kuukautta, mutta kielitaito on surkea, en seuraa saksan televisiota tai uutisia kuin vähän, minulla on vain pari saksalaista ystävää ja vietän vapaa-aikani lähinnä muiden ulkomaalaisten kanssa. Ja luen kotimaan uutiset. Miten eroan tässä suhteessa stereotyyppisestä maahanmuuttajasta? Minulla on kuitenkin kaikki avut osallistua ja lukea, kuinka hankalaa se mahtaa olla niille, joilla on asiat huonommin?
Pakko vielä avautua tästä sopeutumisesta. Olin edellisviikonloppuna Italiassa harrastamassa amerikkalaisten tuttavien luona. Nämä ovat kaikki läheisissä armeijan tukikohdissa töissä olevia nuoria aikuisia, osa lyhyellä toiset pidemmällä komennuksella, insinöörejä, hoitajia, lakimiesten avustajia, ja kai siellä joku ihan perus sotilaskin oli, ehkä. Aamupalapyödässä (amerikkalaista pekonia, munia, paistovalmiita muffinsseja) ihmettelin ääneen amerikkalaista maitopurkkia, että ihanko tämä on tosiaan jenkkilästä tänne rahdattu. Kyllä, tukikohdissa on K-mart, josta kaikki ostavat elintarvikkeensa. On kuulemma niin paljon halvempaa. Minä äimistelin että kyllähän se on kiva että löytää tuttuja tuotteita, mutta että tuoretuotteetkin? Eikö se nyt ole jo ekologisestikin hieman arvelluttavaa lentorahtina niitä roudata. Isännät valistivat minua eroista maidon pastoroinnissa ja mikrobeissa, johon minä että ettekös te syö ravintoloissakin täällä, kyllähän siihen tottuu. Siihen sain vastaukseksi että me ollaan tällaisia hemmoteltuja amerikkalaisia, ja älysin vihdoin sulkea suuni toteamalla lopuksi että kyllähän se on armeijassa tärkeää että ei tarvitse vastavaivoista kärsiä.
Mutta voi hyvänen jestas sentään. Ymmärrän että Afganistaniin joukoille tuodaan turvalliset muonat, ja luodaan vaikutelma tutusta ja turvallisesta, mutta että pohjois-Italiassa? Ilmeisesti tukikohta lienee aina tukikohta, oli se missä vain, se on pala amerikkaa, eikä integraatio ympärillä olevaan ole suotavaa. Tämä väki ei todellakaan vapaa-ajallaan ryntäile pisin Italiaa nähtävyyksien tai edes hyvän ruuan ja viinin perässä, vaan pysyy omassa porukassa amerikkalaisia elokuvia katsellen ja amerikkalaista frozen foodia mussuttaen.
Oli avartava reissu tutustua tähän joukkoon. He olivat kyllä hurjan ystävällisiä ja rentoja, mukavaa seuraa, vaikka oltiinkin joissain asioissa aivan eri maailmoista. Tekee hyvää pitää silmät ja korvat auki, lukea mitä muualla, tai vaikka ihan vaan suomessakin ajatellaan. Meitä on moneen junaan.
Ja toiset jää asemalle. Loppukevennykseksi vielä kemikaalihysteriaa Hesarin uutisen kommenttipalstalla (mahtiotsikko, muuten!)
Tutkijat: Ostoskuittien muovimyrkky bisfenoli-A imeytyy ihon läpi
Kommentin otsikko: Entäs ihovoiteet
nimim. Miettikää vähän kirj 07.11.2010 18:51
Ja tämä vain kassakuittien pitämisestä kädessä. Ajatelkaa sitten, mitä kaikkia aineita ihovoiteet sisältävät! Nehän oikein hierotaan ihoon. Myös pienten vauvojen ihoon. Ja lääkäritkin joskus oikein käskevät käyttämään.
Joopa. Vielä riittää tässä tutkijoilla (ja toimittajilla) työsarkaa.
Olen huomannut, että Hesarin uutissivu on parempi kuin ylen. Tämä ehkä osittain johtuu siitä, että aloitussivuna on yle.fi, joka heti tärkeimmän uutisen jälkeen kertookin sitten loppusivun verran mitä kivaa tulee telkusta. Suomen televisiosta. Melko turhaa tietoa täällä, kun en ole testiviikon jälkeen ollut tv-kaistan asiakas.
Hesarin sivut ovat muutenkin mainiot. Pidän erityisesti kolumneista, jotka aina haastavat johonkin ajankohtaiseen aiheesen. Kolumnien ja uutistenkin kommenttiosiot taas muistuttavat että mielipiteitä maailmaan mahtuu ja meitä on monelaisia.
Haluan tietysti pysyä perillä siitä mitä Suomessa tapahtuu, mutta vaikka mielestäni suomalaisissa uutisissa on aika hyvin ulkomaan uutisia myös, olen viimeaikoina miettinyt miksi en koittaisi seurata saksalaista keskustelua ja uutisia paremmin. Surkea kielitaito on oikeastaan vain tekosyy, samoin rajallinen aika, kyllä täällä netissä tulee ihan hyvin roikuttua joka päivä vaikka olisi kuinka kiire.
Paikallinen sanomalehti Süddeutsche Zeitung on kyllä ihan jees, on kuvia ja verkkosivutkin ihan kelvot, mutta jotenkin sekavat. Itse lehteä lukiessa minun on vaikea välillä hahmottaa (parempi saksan taito voisi auttaa..) mitkä artikkelit ovat toimitettuja juttuja, mitkä uutisia. Ja verrataanpa miten uutiset ja artikkelit on jaoteltu nettisivuilla: politiikka, talous, raha, kulttuuri, urheilu, elämä, München&lähiseutu, Baijeri, media, "digital", auto, tiede, panorama (kuvat), matkailu. Vastaava lista Hesarista: Etusivu, uutiset, kulttuuri, viihde, urheilu, keskustelu, blogit, Oma elämä, autot, ruoka, Nyt, matka, oma kaupunki, kauppa, TV. Onhan noissa eroa. Hesari vaikuttaa melko hömpältä, ja saksalainen taas kovin kuivalta ja raha-orientoituneelta. Mutta Viiviä ja Wagneria ei voita mikään, aivan mahtavaa että se on ilmaiseksi netissä luettavissa.
Olen viime viikolla pohtinut paljon integraatiota. Olen ollut täällä jo yhdeksän kuukautta, mutta kielitaito on surkea, en seuraa saksan televisiota tai uutisia kuin vähän, minulla on vain pari saksalaista ystävää ja vietän vapaa-aikani lähinnä muiden ulkomaalaisten kanssa. Ja luen kotimaan uutiset. Miten eroan tässä suhteessa stereotyyppisestä maahanmuuttajasta? Minulla on kuitenkin kaikki avut osallistua ja lukea, kuinka hankalaa se mahtaa olla niille, joilla on asiat huonommin?
Pakko vielä avautua tästä sopeutumisesta. Olin edellisviikonloppuna Italiassa harrastamassa amerikkalaisten tuttavien luona. Nämä ovat kaikki läheisissä armeijan tukikohdissa töissä olevia nuoria aikuisia, osa lyhyellä toiset pidemmällä komennuksella, insinöörejä, hoitajia, lakimiesten avustajia, ja kai siellä joku ihan perus sotilaskin oli, ehkä. Aamupalapyödässä (amerikkalaista pekonia, munia, paistovalmiita muffinsseja) ihmettelin ääneen amerikkalaista maitopurkkia, että ihanko tämä on tosiaan jenkkilästä tänne rahdattu. Kyllä, tukikohdissa on K-mart, josta kaikki ostavat elintarvikkeensa. On kuulemma niin paljon halvempaa. Minä äimistelin että kyllähän se on kiva että löytää tuttuja tuotteita, mutta että tuoretuotteetkin? Eikö se nyt ole jo ekologisestikin hieman arvelluttavaa lentorahtina niitä roudata. Isännät valistivat minua eroista maidon pastoroinnissa ja mikrobeissa, johon minä että ettekös te syö ravintoloissakin täällä, kyllähän siihen tottuu. Siihen sain vastaukseksi että me ollaan tällaisia hemmoteltuja amerikkalaisia, ja älysin vihdoin sulkea suuni toteamalla lopuksi että kyllähän se on armeijassa tärkeää että ei tarvitse vastavaivoista kärsiä.
Mutta voi hyvänen jestas sentään. Ymmärrän että Afganistaniin joukoille tuodaan turvalliset muonat, ja luodaan vaikutelma tutusta ja turvallisesta, mutta että pohjois-Italiassa? Ilmeisesti tukikohta lienee aina tukikohta, oli se missä vain, se on pala amerikkaa, eikä integraatio ympärillä olevaan ole suotavaa. Tämä väki ei todellakaan vapaa-ajallaan ryntäile pisin Italiaa nähtävyyksien tai edes hyvän ruuan ja viinin perässä, vaan pysyy omassa porukassa amerikkalaisia elokuvia katsellen ja amerikkalaista frozen foodia mussuttaen.
Oli avartava reissu tutustua tähän joukkoon. He olivat kyllä hurjan ystävällisiä ja rentoja, mukavaa seuraa, vaikka oltiinkin joissain asioissa aivan eri maailmoista. Tekee hyvää pitää silmät ja korvat auki, lukea mitä muualla, tai vaikka ihan vaan suomessakin ajatellaan. Meitä on moneen junaan.
Ja toiset jää asemalle. Loppukevennykseksi vielä kemikaalihysteriaa Hesarin uutisen kommenttipalstalla (mahtiotsikko, muuten!)
Tutkijat: Ostoskuittien muovimyrkky bisfenoli-A imeytyy ihon läpi
Kommentin otsikko: Entäs ihovoiteet
nimim. Miettikää vähän kirj 07.11.2010 18:51
Ja tämä vain kassakuittien pitämisestä kädessä. Ajatelkaa sitten, mitä kaikkia aineita ihovoiteet sisältävät! Nehän oikein hierotaan ihoon. Myös pienten vauvojen ihoon. Ja lääkäritkin joskus oikein käskevät käyttämään.
Joopa. Vielä riittää tässä tutkijoilla (ja toimittajilla) työsarkaa.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Tag 17 - asia josta vihaat että sinulta kysytään
Tunnustusten sarja jatkuu.
Saksalaisilla on melko hyvä tietämys siitä että sauna ja Suomi kuuluvat yhteen. Saunat ovat jokseenkin suosittuja kylpylöiden, kuntoilulaitosten ja hotellien yhteydessä, ja joissain paikoissa jopa on erikseen Finnische Sauna (jopa die Kelosauna) jossa lienee kuumempaa kuin höyrysaunassa. Kuulemma kovasti on erilaisia sääntöjä kuinka kauan saunassa kuuluu olla ja mitä tehdä.
Mutta mistä en pidä lainkaan, on se kun kysytään että kai nyt sitten täällä käyt ehdottomasti ja useasti saunassa. Vink vink! Miksi menisin? Tämä kuva selittää suhtautumistani asiaan (ainakin joillekin).
Siis oikeasti, ei hyvää päivää. Kuva on otettu täältä.
Saahan sitä erilaisia saunoja olla, mutta tuo ei vaan todellakaan ole minua varten. Kuvassa vielä virheellisesti saunojilla on pyyhkeet, kyllä ne saksalaiset oikeasti ovat ihan alasti kaikkine karvoineen sekassaunomassa. Feministi raivoistuu myös kuvakielestä: näin saadaan ukot maksamaan 28 euroa kolmen tunnin lipusta ruokkimalla mielikuvaa valtaistuimella istuvasta alfauroksesta naisten ympäröimänä. Vähemmästäkin nuttura tutisee.
Minun sauna on oma, yksityinen, naisten vuoro uimahallissa, kaveriporukan laulava hikinen yo-kylän sauna, tyttöporukan hiirisauna. Hiihtolenkin jälkeen tai lauantai-iltana, olut kädessä. Maltan kyllä odottaa seuraavaa matkaa Suomeen, samaa kun ei täällä kuitenkaan saa.
Aion kyllä testata Müller'sches Volksbadin sen kauniin jugend-interiöörin takia, ja ahtautua naistenvuorolle saunaan joku tiistai-ilta, vaikka se onkin tuhottoman kallista.
Aiheesta kirjoitti HS:n kolumnisti osuvasti taanoin. Lue tästä.
Ja joko saa kirjoittaa joulupukille? Minä tahtoisin nähdä dokumentin Miesten vuoro. DVD englanninkielisellä tekstityksellä olisi kiva.
Saksalaisilla on melko hyvä tietämys siitä että sauna ja Suomi kuuluvat yhteen. Saunat ovat jokseenkin suosittuja kylpylöiden, kuntoilulaitosten ja hotellien yhteydessä, ja joissain paikoissa jopa on erikseen Finnische Sauna (jopa die Kelosauna) jossa lienee kuumempaa kuin höyrysaunassa. Kuulemma kovasti on erilaisia sääntöjä kuinka kauan saunassa kuuluu olla ja mitä tehdä.
Mutta mistä en pidä lainkaan, on se kun kysytään että kai nyt sitten täällä käyt ehdottomasti ja useasti saunassa. Vink vink! Miksi menisin? Tämä kuva selittää suhtautumistani asiaan (ainakin joillekin).
Siis oikeasti, ei hyvää päivää. Kuva on otettu täältä.
Saahan sitä erilaisia saunoja olla, mutta tuo ei vaan todellakaan ole minua varten. Kuvassa vielä virheellisesti saunojilla on pyyhkeet, kyllä ne saksalaiset oikeasti ovat ihan alasti kaikkine karvoineen sekassaunomassa. Feministi raivoistuu myös kuvakielestä: näin saadaan ukot maksamaan 28 euroa kolmen tunnin lipusta ruokkimalla mielikuvaa valtaistuimella istuvasta alfauroksesta naisten ympäröimänä. Vähemmästäkin nuttura tutisee.
Minun sauna on oma, yksityinen, naisten vuoro uimahallissa, kaveriporukan laulava hikinen yo-kylän sauna, tyttöporukan hiirisauna. Hiihtolenkin jälkeen tai lauantai-iltana, olut kädessä. Maltan kyllä odottaa seuraavaa matkaa Suomeen, samaa kun ei täällä kuitenkaan saa.
Aion kyllä testata Müller'sches Volksbadin sen kauniin jugend-interiöörin takia, ja ahtautua naistenvuorolle saunaan joku tiistai-ilta, vaikka se onkin tuhottoman kallista.
Aiheesta kirjoitti HS:n kolumnisti osuvasti taanoin. Lue tästä.
Ja joko saa kirjoittaa joulupukille? Minä tahtoisin nähdä dokumentin Miesten vuoro. DVD englanninkielisellä tekstityksellä olisi kiva.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)