Daa dirndl dirndl daa

Tällä viikolla on metsästetty asua olutfesteille. Dirndl on baijerilaisnaisen kansallispuku, sama mikä stereotyyppisesti liitetään saksaan heti olutkolpakkojen (Maß) ja nahkahousujen (Lederhosen) viereen, niitä ensinmainittuja tarjoilemassa.

Niitä on kuulkaa monenlaisia. Perinteiset näyttävät tältä, teinit suosivat näitä puolireiteen ulottuvia kolttuja, ja en tiedä mitkä itävaltalaispuumat pukevat näitä ylleen. Jos raha ei ole ongelma, shoppaa vaikkapa täällä. Huh. Itse sain apua mm tästä tekstinpätkästä.

Jos epäröi mikä Dirndl -tyyppi olet, käy tekemässä testi täällä. Soveltuu A1-kielitasoisille. Jos mekko ei miellytä, voi jalkaansa pukea nahkahousut ja pienen paidan, mutta silloin on syytä olla langanlaiha, muuten menee pahasti metsään.

Dirndl on noussut uuteen suosioon viimeisen 15 vuoden aikana, kertovat paikalliset. Heidän teinivuosinaan jalkaan laitettiin Doc Martinsit, huonoimmat farkut (kun ne likastuvat kuitenkin) ja ehkä joku kiva toppi ja mentiin Wiesnille riehumaan. No, se oli 90-lukua se. Aiemmin kuitenkin lähinnä tarjoilijat sekä perinneintoilijat tai maalta tulevat pitivät pukuja, nykyään liki jokaisella müncheniläisneidolla on dirndl tai pari. Julkimotkin on bongattu mitä kummallisimmissa dirndleissa, kuten Paris -neitonen muutama vuosi sitten.

Minä ravasin kaikki ei-kalliit paikat läpi. Osassa liikkeistä jopa tarjoillaan proseccoa mekkoa sovittaville. Olin saanut ystäviltäni neuvon, että liian lyhyttä mekkoa ei kannata hankkia, siinä ajautuu helposti hankaluuksiin kun kesken penkeillä tanssin täytyy kuitenkin aina välillä kurottautua kolpakkonsa perään. Nilkkapituisia käyttävät daamit, joten polven alapuolelle olisi minun mitta.


Second-hand kaupoissa oli ai-van käsittämättömän hirveitä mutta toisaalta kiehtovan kummallisia vanhoja mekonkuvatuksia. Ei tarttunut yhtään matkaan. Kaveri löysi uuden, tai siis kierrätetyn esiliinan ja uudisti täten vanhaa mekkoaan. Esiliinakaupoilla käynti oli kovin Jane Austin -henkistä, ja hihitimme sille tovin.

Yhdessä kaupassa olin tullut sovituskopin ulkopuolelle asua mittailemaan, kun sisään marssi joukko hollantilaisteinipoikia, ja päädyin matkavideolle hurrausten saattelemana. Ei se ollut edes mitenkään erityisen paljastava kolttu. Poikaparat jos tulisitte Wiesnien aikaan. :)

Korsettimaista yläosaa on toki vaikea löytää sopivaa, ja vielä ei värikään kaikissa miellyttänyt, joten kauan siinä etsimisessä meni. Mutta nyt minulla on sievä (ja vain sopivasti siveä) mekko! Ja arvatkaa mistä. En olisi muuten ostanut, mutta järkevä müncheniläisystäväni oli sitä mieltä, että sieltä saa ihan yhtä hyviä mekkoja kuin mistä tahansa muualtakin (useampia satasia maksavat silkkimekot ovat erikseen). Kyllä, C&A:n jättimäisestä Trachten -valikoimasta. Kuva ohessa (liki sama dirndl), otettu täältä.