Viikolla oli Munkkilan Olympiastadionilla taas tungosta, kun 30 000 juoksijaa ja katsojat ahtautuivat Firmenlaufin lähtöalueelle. Firmajuoksu on eri puolilla Saksaa järjestettävä massatapahtuma, jossa juostaan .. öö.. niin minkähän takia? Että pääsee maaliin? Ilmeisesti kyseessä on hyväntekeväisyystapahtuma, tosin kukaan ei tuntunut tietävän mitä ja miksi.
Meidän "firma" on myös perinteisesti osallistunut tapahtumaan, ja minuakin siihen keväällä houkuteltiin. Ei kiinnostanut, ja luulin olevani jossain lomalla tähän aikaan. No, varsinaisena päivänä tulin toisiin ajatuksiin ja lyöttäydyin joukkoon kun numeroita oli käytettävissä. Sain jo pomon numeron (nimellä varustettuna..), mutta onneksi sain sen vaihdettua jonkun mukanaan tuoman kaverin kanssa, vaikkei sillä sinänsä niin väliä olisi ollut.. Onhan tässä muutakin tullut pomonsa eteen tehtyä.
30 000 ihmistä saa aikaan melkoisen ruuhkan. Me olimme joutuneet jotenkin väkijoukon loppupäähän, ja lähtöportti ei edes vielä näkynyt kun ensimmäiset tulivat maaliin... Kyseessä oli 6,48km matka Olympiapuiston ympäri, ja nopein selviytyi siitä melko tasan 20 minuutissa. Minulta meni melko tasan kaksinkertainen aika, mutta syytän siitä paitsi huonoa valmistautumista, myös järkyttävää, ainakin 2min Stauta eräälläkin sillalla. Hätähousut loikkivat veteen ja uivat pikku lätäkön yli, me muut tungettiin hikimassaan. Huh.
Muuten matka oli tietysti kuin valtava pujottelurata. Ei ehtinyt muutenkaan noin lyhyellä matkalla edes kyllästymään, varsinkaan kun jatkuvasti sai olla tarkkana ja ohitella kävelijöitä ja hitaampia. (Nopeampia en rekisteröi, niitäkin oli aika paljon). Oudon tyydyttävää kun voi jättää taakseen satoja juoksijoita.
Ilma oli ollut koko päivän painostavan kostea +30, ja kuinka ollakaan, viimeisen kilometrin kohdalla taivas repesi, tuli pimeää ja järkyttävä ukkosmyrsky. Oli kyllä tavallaan virkistävää, mutta tuuli kaatoi myös aitoja ja oli muutenkin melko haastavat olosuhteet.
Mutta olihan hienoa päästä maratonportista olympiastadionille rumpujen paukkeessa. Tulipa osallistuttua ensimmäistä kertaa massajuoksutapahtumaan. Jäin kaipaamaan suolakurkkupöytää tai ylipäätään mitään huoltopistettä, mutta ehkä niitä saa sitten vähän pitempikestoisissa tapahtumissa.. Stadionilta sai alkoholitonta olutta, mikä oli ihan hyvä vaihtoehto siihen väliin.
Edelliset tungokset näillä sijoilla nähtiin jalkapallon MM-kisojen aikaan, kun sama määrä väkeä oli kerääntynyt katsomaan kisoja isoilta skriineiltä ja huudattamaan vuvuzeloja. Niitä muuten mainostettiin englanninkielisellä termillä "public viewing" mille eräätkin tutut virnuilivat.. se kun voi tarkoittaa myös viuhahdusta. Saksalaisesta ei kyllä koskaan tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti