Bild des Tages, 2

Päivän kuva herättää monia kysymyksiä.

Onko tämä sama taiteilija kuin edellisessä päivän kuvassa? Tämä löytyi porttikongista, noin puolisen kilometriä edellisestä paikasta. Onkohan tässä joku kehitys nähtävissä? Jännää.

Ja mitä tässä etsitään? Kaveria? Äitiä?

Aika söpö!

Juokse, bisnesmies, juokse

Viikolla oli Munkkilan Olympiastadionilla taas tungosta, kun 30 000 juoksijaa ja katsojat ahtautuivat Firmenlaufin lähtöalueelle. Firmajuoksu on eri puolilla Saksaa järjestettävä massatapahtuma, jossa juostaan .. öö.. niin minkähän takia? Että pääsee maaliin? Ilmeisesti kyseessä on hyväntekeväisyystapahtuma, tosin kukaan ei tuntunut tietävän mitä ja miksi.

Meidän "firma" on myös perinteisesti osallistunut tapahtumaan, ja minuakin siihen keväällä houkuteltiin. Ei kiinnostanut, ja luulin olevani jossain lomalla tähän aikaan. No, varsinaisena päivänä tulin toisiin ajatuksiin ja lyöttäydyin joukkoon kun numeroita oli käytettävissä. Sain jo pomon numeron (nimellä varustettuna..), mutta onneksi sain sen vaihdettua jonkun mukanaan tuoman kaverin kanssa, vaikkei sillä sinänsä niin väliä olisi ollut.. Onhan tässä muutakin tullut pomonsa eteen tehtyä.

30 000 ihmistä saa aikaan melkoisen ruuhkan. Me olimme joutuneet jotenkin väkijoukon loppupäähän, ja lähtöportti ei edes vielä näkynyt kun ensimmäiset tulivat maaliin... Kyseessä oli 6,48km matka Olympiapuiston ympäri, ja nopein selviytyi siitä melko tasan 20 minuutissa. Minulta meni melko tasan kaksinkertainen aika, mutta syytän siitä paitsi huonoa valmistautumista, myös järkyttävää, ainakin 2min Stauta eräälläkin sillalla. Hätähousut loikkivat veteen ja uivat pikku lätäkön yli, me muut tungettiin hikimassaan. Huh.

Muuten matka oli tietysti kuin valtava pujottelurata. Ei ehtinyt muutenkaan noin lyhyellä matkalla edes kyllästymään, varsinkaan kun jatkuvasti sai olla tarkkana ja ohitella kävelijöitä ja hitaampia. (Nopeampia en rekisteröi, niitäkin oli aika paljon). Oudon tyydyttävää kun voi jättää taakseen satoja juoksijoita.

Ilma oli ollut koko päivän painostavan kostea +30, ja kuinka ollakaan, viimeisen kilometrin kohdalla taivas repesi, tuli pimeää ja järkyttävä ukkosmyrsky. Oli kyllä tavallaan virkistävää, mutta tuuli kaatoi myös aitoja ja oli muutenkin melko haastavat olosuhteet.

Mutta olihan hienoa päästä maratonportista olympiastadionille rumpujen paukkeessa. Tulipa osallistuttua ensimmäistä kertaa massajuoksutapahtumaan. Jäin kaipaamaan suolakurkkupöytää tai ylipäätään mitään huoltopistettä, mutta ehkä niitä saa sitten vähän pitempikestoisissa tapahtumissa.. Stadionilta sai alkoholitonta olutta, mikä oli ihan hyvä vaihtoehto siihen väliin.


Edelliset tungokset näillä sijoilla nähtiin jalkapallon MM-kisojen aikaan, kun sama määrä väkeä oli kerääntynyt katsomaan kisoja isoilta skriineiltä ja huudattamaan vuvuzeloja. Niitä muuten mainostettiin englanninkielisellä termillä "public viewing" mille eräätkin tutut virnuilivat.. se kun voi tarkoittaa myös viuhahdusta. Saksalaisesta ei kyllä koskaan tiedä.

Sunnuntain pyöräretket

Heipä vaan taas hei. On korkea aika kertoa lyhyesti uudesta harrastuksesta ja yhteisöstä jonka olen löytänyt sunnuntaipäivieni ratoksi.

Olen aiemmin kertonut suomalaiset saksassa -sivustossa. No, tokihan muillakin on vastaavaa. Englantia äidinkielenään puhuvilla on Toytown Germany. Tämä sivusto on täynnä paitsi keskustelua, myös tapahtumia, joita väki järjestää ja joihin voi liittyä. Sunnuntaisin voi kokoontua vaikkapa anarkistiselta kuulostavaan ompeluseuraan tai lähteä pyöräretkelle. Harmillista, että jälkimmäisestä ei useinkaan ehdi tuohon ensimmäiseen..

Sunnuntaiajelun suunnittelija laittaa sivuille kokoontumispaikan ja ajan, sekä summittaisen kartan mihin on tarkoitus suunnata. Reissuun ilmoittaudutaan ja sitten ei tarvitse kuin huolehtia itsensä ja varusteensa tapaamispaikkaan.

Olen ollut nyt neljänä sunnuntaina mukana. Kolmena on suunnattu Munkkilan ulkopuolelle, eli hypätty pyörien kanssa paikallisjunaan, ja joko tultu junalla takaisin kaupunkiin tai poljettu.

Että nautin maisemista ja maalaistunnelmasta! Reitit menevät rauhallisia maalaisteitä ja polkuja pitkin, eivätkä kaikki välttämättä ole merkittyjä pyöräreittejä. Viitseliäin reissun suunnittelija oli käynyt edellispäivänä kahdesti reitin läpi pyörällä, eikä kokonaismatka ole aivan lyhyt. Päivän aikana kilometrejä kertyy 50-60, mutta tahti on reippaan rauhallinen ja sitten on niitä pysähdyksiä.

Ensin pysähdytään toiselle aamupalalle reilun tunnin, parin sätkyttämisen jälkeen, sitten taas 15km päästä odottaa lounaspaikka, ja vielä mahdollisesti kaffepysäkki tai uinti. Ja toki kun Baijerissa ollaan, pitstoppi ajoittuu Biergarteneihin. Mikä onkaan Biergarten suomeksi? Terde? Olutpuutarha? No tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

Juomaksi tilataan joko Apfelschorlea (omenamehua ja kivennäisvettä), pyöräilijöiden juomaa Radleria (olutta ja spritea = aivan kuin simaa) tai sitten vaan reilusti Helles tai Weissbier, eli perinteistä oltta (jälkimmäinen on vehnäolutta). Myös snapsikierros oli taannoisella, kosteaksi muodostuneella turneella. Mutta pois juopottelu tästä porukasta, olut on kuitenkin helteellä parempi juoma kuin pelkkä vesi ... ehkä..

Porukka on oikein mukavaa. Aina on mukana uusia, joten klikkejä ei ilmeisesti muodostu ja keskustelu on... no, yleistä, ainakin jos satut olemaan britti, irlantilainen tai amerikoista. Luulin aina, että osaan kelvollisesti englantia, mutta natiivien kanssa ei vaan tahdo aina pysyä perässä, ja oma tuottaminen vie persoonasta puolet pois. Surkeaa!

Viime sunnuntaina kierrettiin Ammerseen lähistöllä ja ensi sunnuntaina hypätään BOBiin kohti etelää, jos sää sallii. Jos tulee kissoja ja karvaisia mummoja taivaalta, suunniteltu matka peruuntuu ja sen sijaan poljetaan sateessa lähireittejä.

Reipashenkistä on todellakin herätä sunnuntaiaamuna jo kahdeksalta jotta ehtii junaan. Varsinkin tällainen aamuvirkku kun on. Mutta kyllä on kannattanut!

Vuosiloma, osa 2

Blogissa on ollut hiljaista, sillä olen viettänyt kesälomaa Suomessa. Tänään tulin takaisin ja huomenna jatkuu arkinen aherrus.

Helmikuussa aloitetut työt olisivat poikineet kotimaassa kokonaiset 4 kesälomapäivää, mutta täällä on onneksi toisin. Sihteeri pahoitteli, että en saa täysiä lomia kun aloitin myöhemin, mutta suu loksahti auki kun kuulin että saan 27 vuosilomapäivää. Ensi vuonna sitten jo 29, vai olikohan peräti enemmän, ja lauantaita ei lasketa. Lisäksi täällä on näitä muita lomapäiviä jokunen enemmän kuin Suomessa, joten kyllä kelpaa. Eri asia sitten että ehtiikö niitä aina pitämään.. kollega piti viime vuonna viikon lomistaan. No, minulla ei (vielä) ole moista ongelmaa.

Nyt siis vietin mukavan pätkän Suomessa. Osan lomasta kulutin jo keväällä, vähän pitää säästää jouluksi, ja ylityövapaiden kanssa pääsee vielä kisareissuun elokuussa.. Ai ja sitten pitää päästä talvivaellukselle ja uudenvuodenreissulle, ja ..

Näyttää siltä että pitkät työpäivät jatkuvat, jotta voin kerätä lomaa reissulleni. On niin paljon kaikkea kivaa, millään ei ehdi kaikkea. Niinkuin nytkään lomalla, tosin aika tehokasta oli. Ja ei onneksi jääneet kesän ensimmäiset mansikatkaan syömättä, kun hu-huu taikoi niitä aamiaiselle vielä tänään. Kiitos! Oli mukava loma!