Kahden Nobelin nainen

Tämä bloggaus on poikkeus linjasta - tämä ei kerro Munkkilasta, vaan taannoisen työmatkan yhteydessä tekemästäni visiitistä Marie Curien kotimuseoon. Ystäväni lupasi kommentoida blogiani, jos ehdin museossa käymään ja vielä siitä raportoimaankin, joten, kommenttia odotellessa.

Marie Curie-Skłodowska on varmasti tunnetuin ja arvostetuin naispuolinen tieteentekijä. Hänet tunnetaan työstään radioaktiivisuuden keksijänä, josta hän, miehensä Pierre Curie ja Henri Beckerel saivat Nobelin palkinnon vuonna 1903. Marie oli tuolloin 36-vuotias, ja vastavalmistunut tohtori. Rouva tohtori Curie on paitsi ensimmäinen Nobelin saanut nainen, myös ensimmäinen henkilö joka on saanut Nobelin palkinnon kahdesti, tämä ensimmäinen tuli fysiikasta, toinen kemiasta 1911. (Linus Paulig on se toinen kahden Nobelin saaja)

Marie (tai puolalaisittain näin kirjoitettavan Marja) syntyi Varsovassa, talossa joka sijaitsee Varsovan nove mestossa eli restauroidun vanhan kaupungin "takana". Talossa on pieni vaatimaton museo, kolme huonetta, muutama esine, ja paljon mustavalkokopioita kirjansivuista. Nobel-mitalin takapuolesta löytyy myös mustavalkokopio. Virkailija oli kovin ystävällinen, mutta ei ymmärtänyt kysymystäni missä alkuperäiset mahtavat olla. Varmaankin Sorbonnessa tai jossain muussa Marie Curie -museossa. Yhtä kaikki, syntymäkodissa oli historian siipien havinaa ja jotenkin sympaattista vaatimattomuutta.

Rouva nobelisti oli kovin vaatimaton eläessään. Tämä ei niinkään selvinnyt näyttelystä, mutta ostin museosta mukaani (englanninkielisen) autobiografian, jota olen nyt lukenut. Kirjasta käy hyvin esille miten kovalla työllä ja sitkeydellä on hänenkin uransa rakennettu. Marie pääsi Sorbonneen vasta kerättyään vuosia rahoitusta toimimalla koti-opettajana, ja uhrasi kaiken aikansa työlle.

En myöskään ollut tiennyt Puolan venäläistämisajasta, jolloin Marie kävi lapsena koulua peläten puolankielisen sanan tuovan vaikeuksia paitsi itselleen, myös koko perheelle. Eri aikakaudella tapahtuneeseen sortoon törmäsi Varsovassa tuon tuosta, kyllä ovat kovia kokeneet nuo puolalaiset.

Museon muutamat esineet eivät raottaneet edes auttavan yliopistokoulutuksen käynyttä ymmärtämään miten nobeleihin oikeuttavat löydökset oikein oli tehty. Näytillä oli mm. kuva pimeässä hohtavasta kulhollisesta radiumia sisältäviä kiteitä, sekä kulhoja, jotka toivon mukaan eivät olleet sentään alkuperäisiä, sillä ne säteilevät varmasti vielä muutaman tuhannen vuotta.

Marie Curien vaiherikkaasta elämästä voi lyhyesti lukea vaikkapa Nobelkomitean sivuilta.

Professorit Curie (x2), Becquerel sekä Röntgen eivät "ainoastaan" löytäneet uusia alkuaineita, sekä radioaktiivisuuden, mutta löysivät säteilyn lääketieteellisen käytön. Näitä jalanjälkiä tämäkin frau Dr. yrittää seurailla. Ehkä nykyiset yrityksemme nähdään yhtä kummallisina sadan vuoden päästä, kuten kuvan itsekokeilu radiumsuolan käytöksestä kudoksessa. Radium poltti melkoisen parantumattoman arven Pierre Curien käteen (ei sentään kokeillut vaimollaan kuten Röntgen) ja antoi ajatuksen että säteilyä voidaan käyttää syöpäkudosta vastaan. Säteilyn haittavaikutukset huomattiin vasta paljon myöhemmin. Marie Curie aloitti myös röntgenhoitajien koulutuksen ja ajoi sodan aikana senaikaista "rekkaröntgeniä". Paljon muutakin mielenkiintoista olisi kerrottavana, mutta tämä bloggaus on jo nälkävuoden pituinen, ja referointini sijasta kannattaa ennemmin lukea joku kirja.

Samoin kannattaa museokäynti jos nurkille sattuu. Museossa suurin osa teksteistä oli puolaksi, tosin lähes kaikki myös englanniksi. Fysiikka on oikeastaan ihan tosi helppoa, Puolaksikin sitä ymmärtää. Ks. kuva.

Museokäynti ja kirja oli inspiroiva. Kuten usein tieteen edessä jään ihailun ja ihmetyksen valtaan. On selvää, että en saa Nobelia väitöstyöstäni, ja paljon on oppimista asenteessakin. Marie uurasti uupuneenakin myrkkykaasuissa, surkeassa ladossa, olemattomilla laitteilla. Aika mimmi.

Mutta mikäs se tämä laite on?? Ken tietää?