Bild des Tages, 2

Päivän kuva herättää monia kysymyksiä.

Onko tämä sama taiteilija kuin edellisessä päivän kuvassa? Tämä löytyi porttikongista, noin puolisen kilometriä edellisestä paikasta. Onkohan tässä joku kehitys nähtävissä? Jännää.

Ja mitä tässä etsitään? Kaveria? Äitiä?

Aika söpö!

Juokse, bisnesmies, juokse

Viikolla oli Munkkilan Olympiastadionilla taas tungosta, kun 30 000 juoksijaa ja katsojat ahtautuivat Firmenlaufin lähtöalueelle. Firmajuoksu on eri puolilla Saksaa järjestettävä massatapahtuma, jossa juostaan .. öö.. niin minkähän takia? Että pääsee maaliin? Ilmeisesti kyseessä on hyväntekeväisyystapahtuma, tosin kukaan ei tuntunut tietävän mitä ja miksi.

Meidän "firma" on myös perinteisesti osallistunut tapahtumaan, ja minuakin siihen keväällä houkuteltiin. Ei kiinnostanut, ja luulin olevani jossain lomalla tähän aikaan. No, varsinaisena päivänä tulin toisiin ajatuksiin ja lyöttäydyin joukkoon kun numeroita oli käytettävissä. Sain jo pomon numeron (nimellä varustettuna..), mutta onneksi sain sen vaihdettua jonkun mukanaan tuoman kaverin kanssa, vaikkei sillä sinänsä niin väliä olisi ollut.. Onhan tässä muutakin tullut pomonsa eteen tehtyä.

30 000 ihmistä saa aikaan melkoisen ruuhkan. Me olimme joutuneet jotenkin väkijoukon loppupäähän, ja lähtöportti ei edes vielä näkynyt kun ensimmäiset tulivat maaliin... Kyseessä oli 6,48km matka Olympiapuiston ympäri, ja nopein selviytyi siitä melko tasan 20 minuutissa. Minulta meni melko tasan kaksinkertainen aika, mutta syytän siitä paitsi huonoa valmistautumista, myös järkyttävää, ainakin 2min Stauta eräälläkin sillalla. Hätähousut loikkivat veteen ja uivat pikku lätäkön yli, me muut tungettiin hikimassaan. Huh.

Muuten matka oli tietysti kuin valtava pujottelurata. Ei ehtinyt muutenkaan noin lyhyellä matkalla edes kyllästymään, varsinkaan kun jatkuvasti sai olla tarkkana ja ohitella kävelijöitä ja hitaampia. (Nopeampia en rekisteröi, niitäkin oli aika paljon). Oudon tyydyttävää kun voi jättää taakseen satoja juoksijoita.

Ilma oli ollut koko päivän painostavan kostea +30, ja kuinka ollakaan, viimeisen kilometrin kohdalla taivas repesi, tuli pimeää ja järkyttävä ukkosmyrsky. Oli kyllä tavallaan virkistävää, mutta tuuli kaatoi myös aitoja ja oli muutenkin melko haastavat olosuhteet.

Mutta olihan hienoa päästä maratonportista olympiastadionille rumpujen paukkeessa. Tulipa osallistuttua ensimmäistä kertaa massajuoksutapahtumaan. Jäin kaipaamaan suolakurkkupöytää tai ylipäätään mitään huoltopistettä, mutta ehkä niitä saa sitten vähän pitempikestoisissa tapahtumissa.. Stadionilta sai alkoholitonta olutta, mikä oli ihan hyvä vaihtoehto siihen väliin.


Edelliset tungokset näillä sijoilla nähtiin jalkapallon MM-kisojen aikaan, kun sama määrä väkeä oli kerääntynyt katsomaan kisoja isoilta skriineiltä ja huudattamaan vuvuzeloja. Niitä muuten mainostettiin englanninkielisellä termillä "public viewing" mille eräätkin tutut virnuilivat.. se kun voi tarkoittaa myös viuhahdusta. Saksalaisesta ei kyllä koskaan tiedä.

Sunnuntain pyöräretket

Heipä vaan taas hei. On korkea aika kertoa lyhyesti uudesta harrastuksesta ja yhteisöstä jonka olen löytänyt sunnuntaipäivieni ratoksi.

Olen aiemmin kertonut suomalaiset saksassa -sivustossa. No, tokihan muillakin on vastaavaa. Englantia äidinkielenään puhuvilla on Toytown Germany. Tämä sivusto on täynnä paitsi keskustelua, myös tapahtumia, joita väki järjestää ja joihin voi liittyä. Sunnuntaisin voi kokoontua vaikkapa anarkistiselta kuulostavaan ompeluseuraan tai lähteä pyöräretkelle. Harmillista, että jälkimmäisestä ei useinkaan ehdi tuohon ensimmäiseen..

Sunnuntaiajelun suunnittelija laittaa sivuille kokoontumispaikan ja ajan, sekä summittaisen kartan mihin on tarkoitus suunnata. Reissuun ilmoittaudutaan ja sitten ei tarvitse kuin huolehtia itsensä ja varusteensa tapaamispaikkaan.

Olen ollut nyt neljänä sunnuntaina mukana. Kolmena on suunnattu Munkkilan ulkopuolelle, eli hypätty pyörien kanssa paikallisjunaan, ja joko tultu junalla takaisin kaupunkiin tai poljettu.

Että nautin maisemista ja maalaistunnelmasta! Reitit menevät rauhallisia maalaisteitä ja polkuja pitkin, eivätkä kaikki välttämättä ole merkittyjä pyöräreittejä. Viitseliäin reissun suunnittelija oli käynyt edellispäivänä kahdesti reitin läpi pyörällä, eikä kokonaismatka ole aivan lyhyt. Päivän aikana kilometrejä kertyy 50-60, mutta tahti on reippaan rauhallinen ja sitten on niitä pysähdyksiä.

Ensin pysähdytään toiselle aamupalalle reilun tunnin, parin sätkyttämisen jälkeen, sitten taas 15km päästä odottaa lounaspaikka, ja vielä mahdollisesti kaffepysäkki tai uinti. Ja toki kun Baijerissa ollaan, pitstoppi ajoittuu Biergarteneihin. Mikä onkaan Biergarten suomeksi? Terde? Olutpuutarha? No tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

Juomaksi tilataan joko Apfelschorlea (omenamehua ja kivennäisvettä), pyöräilijöiden juomaa Radleria (olutta ja spritea = aivan kuin simaa) tai sitten vaan reilusti Helles tai Weissbier, eli perinteistä oltta (jälkimmäinen on vehnäolutta). Myös snapsikierros oli taannoisella, kosteaksi muodostuneella turneella. Mutta pois juopottelu tästä porukasta, olut on kuitenkin helteellä parempi juoma kuin pelkkä vesi ... ehkä..

Porukka on oikein mukavaa. Aina on mukana uusia, joten klikkejä ei ilmeisesti muodostu ja keskustelu on... no, yleistä, ainakin jos satut olemaan britti, irlantilainen tai amerikoista. Luulin aina, että osaan kelvollisesti englantia, mutta natiivien kanssa ei vaan tahdo aina pysyä perässä, ja oma tuottaminen vie persoonasta puolet pois. Surkeaa!

Viime sunnuntaina kierrettiin Ammerseen lähistöllä ja ensi sunnuntaina hypätään BOBiin kohti etelää, jos sää sallii. Jos tulee kissoja ja karvaisia mummoja taivaalta, suunniteltu matka peruuntuu ja sen sijaan poljetaan sateessa lähireittejä.

Reipashenkistä on todellakin herätä sunnuntaiaamuna jo kahdeksalta jotta ehtii junaan. Varsinkin tällainen aamuvirkku kun on. Mutta kyllä on kannattanut!

Vuosiloma, osa 2

Blogissa on ollut hiljaista, sillä olen viettänyt kesälomaa Suomessa. Tänään tulin takaisin ja huomenna jatkuu arkinen aherrus.

Helmikuussa aloitetut työt olisivat poikineet kotimaassa kokonaiset 4 kesälomapäivää, mutta täällä on onneksi toisin. Sihteeri pahoitteli, että en saa täysiä lomia kun aloitin myöhemin, mutta suu loksahti auki kun kuulin että saan 27 vuosilomapäivää. Ensi vuonna sitten jo 29, vai olikohan peräti enemmän, ja lauantaita ei lasketa. Lisäksi täällä on näitä muita lomapäiviä jokunen enemmän kuin Suomessa, joten kyllä kelpaa. Eri asia sitten että ehtiikö niitä aina pitämään.. kollega piti viime vuonna viikon lomistaan. No, minulla ei (vielä) ole moista ongelmaa.

Nyt siis vietin mukavan pätkän Suomessa. Osan lomasta kulutin jo keväällä, vähän pitää säästää jouluksi, ja ylityövapaiden kanssa pääsee vielä kisareissuun elokuussa.. Ai ja sitten pitää päästä talvivaellukselle ja uudenvuodenreissulle, ja ..

Näyttää siltä että pitkät työpäivät jatkuvat, jotta voin kerätä lomaa reissulleni. On niin paljon kaikkea kivaa, millään ei ehdi kaikkea. Niinkuin nytkään lomalla, tosin aika tehokasta oli. Ja ei onneksi jääneet kesän ensimmäiset mansikatkaan syömättä, kun hu-huu taikoi niitä aamiaiselle vielä tänään. Kiitos! Oli mukava loma!

Kahden Nobelin nainen

Tämä bloggaus on poikkeus linjasta - tämä ei kerro Munkkilasta, vaan taannoisen työmatkan yhteydessä tekemästäni visiitistä Marie Curien kotimuseoon. Ystäväni lupasi kommentoida blogiani, jos ehdin museossa käymään ja vielä siitä raportoimaankin, joten, kommenttia odotellessa.

Marie Curie-Skłodowska on varmasti tunnetuin ja arvostetuin naispuolinen tieteentekijä. Hänet tunnetaan työstään radioaktiivisuuden keksijänä, josta hän, miehensä Pierre Curie ja Henri Beckerel saivat Nobelin palkinnon vuonna 1903. Marie oli tuolloin 36-vuotias, ja vastavalmistunut tohtori. Rouva tohtori Curie on paitsi ensimmäinen Nobelin saanut nainen, myös ensimmäinen henkilö joka on saanut Nobelin palkinnon kahdesti, tämä ensimmäinen tuli fysiikasta, toinen kemiasta 1911. (Linus Paulig on se toinen kahden Nobelin saaja)

Marie (tai puolalaisittain näin kirjoitettavan Marja) syntyi Varsovassa, talossa joka sijaitsee Varsovan nove mestossa eli restauroidun vanhan kaupungin "takana". Talossa on pieni vaatimaton museo, kolme huonetta, muutama esine, ja paljon mustavalkokopioita kirjansivuista. Nobel-mitalin takapuolesta löytyy myös mustavalkokopio. Virkailija oli kovin ystävällinen, mutta ei ymmärtänyt kysymystäni missä alkuperäiset mahtavat olla. Varmaankin Sorbonnessa tai jossain muussa Marie Curie -museossa. Yhtä kaikki, syntymäkodissa oli historian siipien havinaa ja jotenkin sympaattista vaatimattomuutta.

Rouva nobelisti oli kovin vaatimaton eläessään. Tämä ei niinkään selvinnyt näyttelystä, mutta ostin museosta mukaani (englanninkielisen) autobiografian, jota olen nyt lukenut. Kirjasta käy hyvin esille miten kovalla työllä ja sitkeydellä on hänenkin uransa rakennettu. Marie pääsi Sorbonneen vasta kerättyään vuosia rahoitusta toimimalla koti-opettajana, ja uhrasi kaiken aikansa työlle.

En myöskään ollut tiennyt Puolan venäläistämisajasta, jolloin Marie kävi lapsena koulua peläten puolankielisen sanan tuovan vaikeuksia paitsi itselleen, myös koko perheelle. Eri aikakaudella tapahtuneeseen sortoon törmäsi Varsovassa tuon tuosta, kyllä ovat kovia kokeneet nuo puolalaiset.

Museon muutamat esineet eivät raottaneet edes auttavan yliopistokoulutuksen käynyttä ymmärtämään miten nobeleihin oikeuttavat löydökset oikein oli tehty. Näytillä oli mm. kuva pimeässä hohtavasta kulhollisesta radiumia sisältäviä kiteitä, sekä kulhoja, jotka toivon mukaan eivät olleet sentään alkuperäisiä, sillä ne säteilevät varmasti vielä muutaman tuhannen vuotta.

Marie Curien vaiherikkaasta elämästä voi lyhyesti lukea vaikkapa Nobelkomitean sivuilta.

Professorit Curie (x2), Becquerel sekä Röntgen eivät "ainoastaan" löytäneet uusia alkuaineita, sekä radioaktiivisuuden, mutta löysivät säteilyn lääketieteellisen käytön. Näitä jalanjälkiä tämäkin frau Dr. yrittää seurailla. Ehkä nykyiset yrityksemme nähdään yhtä kummallisina sadan vuoden päästä, kuten kuvan itsekokeilu radiumsuolan käytöksestä kudoksessa. Radium poltti melkoisen parantumattoman arven Pierre Curien käteen (ei sentään kokeillut vaimollaan kuten Röntgen) ja antoi ajatuksen että säteilyä voidaan käyttää syöpäkudosta vastaan. Säteilyn haittavaikutukset huomattiin vasta paljon myöhemmin. Marie Curie aloitti myös röntgenhoitajien koulutuksen ja ajoi sodan aikana senaikaista "rekkaröntgeniä". Paljon muutakin mielenkiintoista olisi kerrottavana, mutta tämä bloggaus on jo nälkävuoden pituinen, ja referointini sijasta kannattaa ennemmin lukea joku kirja.

Samoin kannattaa museokäynti jos nurkille sattuu. Museossa suurin osa teksteistä oli puolaksi, tosin lähes kaikki myös englanniksi. Fysiikka on oikeastaan ihan tosi helppoa, Puolaksikin sitä ymmärtää. Ks. kuva.

Museokäynti ja kirja oli inspiroiva. Kuten usein tieteen edessä jään ihailun ja ihmetyksen valtaan. On selvää, että en saa Nobelia väitöstyöstäni, ja paljon on oppimista asenteessakin. Marie uurasti uupuneenakin myrkkykaasuissa, surkeassa ladossa, olemattomilla laitteilla. Aika mimmi.

Mutta mikäs se tämä laite on?? Ken tietää?

Lange Schlange

Tämän sanan opin eilen Biergartenissa. Mein Gott, wie lange Schlange! voi siis tarjoittaa joko pitkää käärmettä tai jonoa. Jälkimmäinen kiemurteli juomatiskille.

Tällä on +32,7 C, sisällä ja ulkona, ja aivo sulaa, mutta ei valiteta. Se on kesä ny.

Bild des Tages

Meniköhän tuokaan oikein. No, päivän kuva on lähitienoilta, sähkökaappia koristaa kantaaottava teos.

Vaativille floristeille

Kiertelin tässä joku aika sitten taas Viktualienmarktilla, eli kaupungin suurimmalla ruoka- ja kukkatorilla. Sain kaksi kertaa hieraista silmiäni erään kukkakaupan kohdalla. Kyllä, se on raparperi, ja kyllä, se maksaa 10 euroa. Muuten hinnat ovat melko kohdallaan, mutta tällaisista ylellisyystuotteista kuten raparperinkukka tai pajunkissat saa maksaa maltaita.

Enpä olisi itse tosin älynnyt laittaa isoa raparperiroikaletta maljakkoon. Siitä sitten kokeilemaan!

Tämän oluen haluaisit juoda. Osa 2

Seuraavana esittelyvuorossa on ajankohtainen olut. Tämä paikallinen vihertävälogoinen ölppä on joka teinin kausiasuste. Näitä haetaan paikallisesta T-kaupasta ja painutaan kavereiden kanssa nurmikentille. Myös muut julkijuopottelijat kulkevat tämä Helles kädessään.

Kysyin työkavereilta onko suosioon joku erityinen syy. Itse veikkasin hintaa, mutta kaveri sanoi nauraen, että eikun koska se on niin hyvää ja erinomaista.

Tästä oluesta meinasi tulla "Tämän oluen haluaisin juoda"; yksi yksilö on jo pitkään odottanut sopivia kelejä jääkaapissa. Sitten muistin, että näitähän vissiin nautittiin taannoin eräissä opiskelijabilessä jonne kavereiden kanssa päädyttiin. Oli muistaakseni hyvää, ja ainakin taatusti edukasta.

Augustinerbräu München Lagerbier Hell. Laadukasta pussikaljaolutta jo vuodesta 1328. Onnittelut kaikille valkolakki päässä tänä yönä pussikaljoitteleville!

Isar julma

Täällä on satanut kohta kaksi viikkoa putkeen. Viime viikolla olin tosin työmatkalla, mutta kuulemma oli kurjaa keliä koko ajan. Pahimmillaan lämpötila on ollut aamulla +6, että se siitä kauniista toukokuusta. Ja nythän on hyvänen aika jo kesäkuu!

Sateiden jäljiltä yleensä kauniin turkoosina virtaava Isar on muuttunut mutaiseksi, pelottavana kuovuvaksi vuokseksi. Päivä päivältä veden pinta on noussut, ja vaikka kaupungin kohdalla joki kulkee syvällä kivipengerrysten uomassa, eilen illalla tulvavaraa oli jäljellä enää metri. Siis Gastaigin kohdalla, en tiedä miten muualla. Yläjuoksun nurmikentät ovat varmasti veden peitossa, täytyykin käydä ihmetelemässä.

Joen ärjyntä kuului köppöseeni, vaikka se on korttelin päässä. Siis silloin kun ei kulkenut autoja ohi, sen saattoi erottaa.

Mutta tänään pilkahti aurinko! Ja viikonlopuksi ei ole luvattu sadetta, vaan jopa vihdoin (taas) kesäsäätä. Jee!

Ja lopuksi vielä kuvapari Maximillianbrüggeltä. Isar toukokuun alussa sitten ja tänä perjantaina