maanantai 7. helmikuuta 2011

Piimää voihiutaleilla

Kaupan maitohyllyssä löytyy kaikenlaisia jänniä tuotteita, joihin olen terveellä varovaisuudella aloittanut tutustumaan vasta näin vuoden täällä oleiltuani. Niin, huomaamatta tuli vuosipäivä täyteen. Työkaverit onnittelivat ja halasivat, mistä lie moinen hellämielisyys.

No siis niihin maitotuotteisiin. Ostin joskus viimeviikolla rahkaa, joka oli oikein hyvää ananaksen kanssa. Se oli tällaista kevyttä jugurttiin sekoitettua rahkaa. Rahkoja eli Quark ja Topfen löytyy kerman ja sokerin ja kaikkien mahdollisten mausteiden kanssa, ja yleisimmissä on rasvaa noin 14% eli vähän tuhdimpaa kuin olen tottunut. En ole maistanut.

Ja nyt oli jugurtti-rahkahylly tyhjä joten rohkaisin mieleni ja ostin Buttermilchiä jota toki kyllä tajusin että nyt ei olla enää rahkaosastolla, mutta maistetaan. Olen juonut maustettuja Buttermilchejä kuten kuvassa, ja ne ovat maistuneet lähinnä samalta kuin juotavat jugurtit.

Hyvänen aika, sehän on piimää! Kai se piimä on englanniksi buttermilk, mutta ei ole mun tajuntaan vielä iskeytynyt tämä yhteys. Täältä löytyy myös tuotetta nimeltä Kefir, jonka tunnistin piimäksi ja osasin välttää. Jostain syystä ei ole koskenut piimään ehkä koskaan. Joskus yrittänyt, mutta ei.

Ehkä se Kefir sipulikirkkokuvineen viittaa siihen happamampaan ja paksuun piimään mitä Suomesta saa. Buttermilch oli lopulta ihan melkein juotavaa, tosin liian piimää silti mun makuun. Lusikoin sitä sitkeästi ananaksen kanssa, koska olin päättänyt himoita juuri ananasrahkaa tänään. Laiha lohtu, sananmukaisesti.

Ylimmäinen kuva ja linkit viittaavat paikallismeijerin sivuille. Berchtesgadener Land on etelä-Baijerissa ja meijerinsä tuotteet ovat aika hyvin edustettuna ainakin täällä Münchenissä. Vihreä purkki on tae onnellisten alppilehmien maidosta. Lisäksi eläinlääkäriystäväni tiesi kertoa, että paitsi että maito on oikeasti paikallista (Saksaan kuulemma rahdataan maitoa jopa Kiinasta), meijeri maksaa myös tuottajalle jos ei reilua hintaa niin ainakin sovitun.

Nyt kun smurffailin noilla sivuilla, huomasin että tuota voimaitoa saa näemmä kahtaa laatua. Toisessa on, nam nam!, oikein hienoja voihiutaleita seassa. Ei nyt ihan pysty ymmärtämään että miten siinä voi silti olla alle 1% rasvaa. En uskaltanut katsoa kumpaa tuli ostettua.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos se on sitä hiutaleellista, se lienee kokkelipiimää.

Arvelee Väikis, suuri piimän ystävä

Ai niin, oletko törmännyt Islannin ihmeeseen, skyriin (lausutaan skiir)? Se on myös rahkanomaista, kiinteää maitovalmistetta, mutta maku on aivan toinen ja rasvaa yleensä hyvin, hyvin vähän. Sitä saa nykyään myös Suomesta. Suosittelen!

J kirjoitti...

Kirjoitin joskus maidosta sekalaisen jutun. Myöskään minä kun en ole piimän juoja.

Nyt olen yli kaksi viikkoa yrittänyt totutella takaisin rasvattomaan maitoon Saksan 1,5%:n jälkeen.

I kirjoitti...

Väikis, niinpä tietysti! En tiedä kumpaa mummon herkkua kammoksuin lapsena enemmän: kokkelipiimää vai homejuustoa. Jälkimmäinen on nykyään herkkua, mutta piimä ei.

Kiitos linkistä J! Mutta siirry ihmeessä toki ykkösmaitoon. Maito maistuu kyllä erilaiselta suomessa ja täällä, ja pidän oikeastaan täkäläisestä kyllä. Tosin täällä en vedä maitolasillista ruuan kanssa kuten Suomessa oli tapana.

Huh, työtä piisaa siinä määrin että en ehdi edes blogia kirjoittamaan. Ehkä taas viikonloppuna.