El Mare! Scorchio! Ristorante!

Rooman reissu jatkui seuraavana aamuna taas seminaaritunnelmissa lounaaseen asti. Lento lähti vasta viiden jälkeen, joten saman tutuksi tulleen saksalaisen naisen kanssa hypättiin lentokenttäkuljetukseen ja laitettiin matkalaukut kentälle säilöön (kun ensin oltiin hetki tyhmänä jonotettu - eihän pakaaseja saa chekata kuin kolme tuntia ennen lentoa - doh!). Sitten takso alle ja muisteltiin että mikäs sen rantakaupungin nimi olikaan.. ah olisiko sama kuin lentokenttä; Fiumicino!

Taksikuski oli kiukkuinen kun ampiainen eikä suostunut puhumaan sanaakaan englantia. Laulajan latina ja muut kielet toki auttavan ymmärryksessä ja saatoimme ymmärtää että ko rantakaupunki on etäällä, ei sinne nyt ajeta, ja että mihin sinne. Mihin minä loihe selittämään Mare!! Ristorante!! Vino, Pizza, Mare! käsiä käyttäen, tietysti. Huhhuh.

Ehkä kolmen minuutin ajomatkan jälkeen takso jätti meidät epämääräiselle tielle, todella epämääräisen pitsapuljun eteen. He! Siinä on turisteille pitsaa. Maksoimme tippiä.

Aurinko paistoi ja olimme hyvällä tuulella, joten eikun marssimaan johonkin suuntaan. Kännykän karttoja en tietenkään ollut päivittänyt, mutta eipä hätää, ilmansuunnista suunnilleen tiesimme missä suunnassa meren pitäisi olla. Teimme ensin turhan lenkin asuntoalueella, tai minkä turhan, siellähän oli sievää. Päätimme ottaa uuden yrityksen pohjoiseen ja avot, eiköhän kohta oltu jonkun kanaalin varrella ja meri siinsi etäällä. Maisemaa! Aurinkoa ja merta! Kalastaja-alukset kelluivat ja kanaalin itäpuolella oli kutsuvia kahviloita. Käpsimme aikamme, juttelimme töistä ja muista, joimme espressoa ja vielä kun aikaakin oli, pistäydyimme aivan mahtavaan pieneen viinikauppaan lasilliselle. Kaupan omistaja tilasi meille schaföörin, ja liukkailla audin nahkaistuimilla olikin huomattavasti mukavampaa palata takaisin kentälle.

Olimme yhtä hymyä kun olimme näin oivasti osanneet käyttää iltapäivän. Artikkelit ehtii lukemaan koneessakin.

Montepulciano, nam.

Niin, nyt tätä kirjoittaessa katsoin karttaa. Mehän todella olimme Fiumicinossa. Taksi jätti meidät osoitteeseen 2462 via Portuense, Fiumicino ja sen kun vaikka google mapsiin laittaa, ja "jalkautuu" katunäkymiin, voi reissun tehdä ihan kotikoneellakin. Vai kaukana .. hehe, taisi taksikuskia harmittaa pieni tienesti.

Halpalentoyhtiöiden karjanajo täältä

Rooma kahdessa tunnissa

Munkkilan päivitys oli heikkoa toukokuussa, kun olen ollut enemmän matkalla kuin munkkilassa.  Postaanpa tässä seuraavaksi muutamia reissukuvia.

Roomassa olin parin päivän kokousmatkalla. Kokous pidettiin lentokentän lähellä olleessa järkyttävässä hotellikolossissa, keskellä ei niinku mitään. Illallisen jälkeen hyppäsin parin tutuksi tulleen naisihmisen kanssa hotellibussiin kohti keskustaa. Rooma on nähtävä kun näin lähellä ollaan! Olen ollut viikon Roomassa vuonna 1997 joten kokeneempana ja vanhasta muistista (ja kartan kanssa) toimin matkanjohtajana.

Jo puolen tunnin reippaan bussimatkan jälkeen, puoli yhdentoista aikaan yöllä, ajoimme Vatikaanin ohi (check!) ja saavuimme Piazza dei Tribunalille. Näkymät olivat kuin yläkuvassa, mutta pimeämpää, joten kännykkäkameralla ikustetusta hetkestä ei oikein ole muille jaettavaksi.  Kuva täältä.

Sitten käveltiin kaksi tuntia katuja pitkin ja poikin. Piazza Navona, Pantheon, Fontana di Trevi, johon heitin kolikon ja palaan siis Roomaan vielä, jäätelö, piazza Venetsia ja "Schreibmachine", Trajanuksen pylväs, Forum Romanum, Colosseum. (Check! x n ) Puoli yhdeltä taksin metsästys ja hotellille.

Oli mahtavaa. Keskellä viikkoa kun oltiin liikkeellä ja aiemmin illalla oli satanut, ei liikkeellä ollut kuin vain aluksi joitain turisteja. Trevin suihkulähteellä oli toki tungosta (mutta kukaan ei bailannut, ks kieltokyltti alempana) mutta Severuksen riemukaarta ja foorumia saatiin ihan yksin lämpimässä yössä ihmetellä. Toki vain ulkopuolelta, mutta se ei haittaa. Ihmeelliseltä tuntuu että kivenpalaset ovat kestäneen aikaa ja hupsuja ihmisiä noin kauan.

Pantheon



Nää oli nää jotkut pylväät..

Fontana di Trevi

Kaikki kiva kielletään! :(

Haarukka

Colosseum

Vihdoin salaattia!

Frankfurter Allgemeine julisti jo tiistaina että viimein voi taas saada salaattia, vaan eipä näkynyt edelleenkään Mensan eli henkilökuntaruokalan salaattitiskissä mitään vihreää/punaista/tuoretta. Onneksi vakiosyöttölä kreikkalainen lounaspaikka ei vähästä hätkähdä ja tarjoaa salaatteja kuten ennenkin.

Tosiaan, FAZ on ilmestynyt oveni taakse tämän viikon. Odotan tunnustuksia - kuka sen on tilannut? No ei kai, Kusti lienee tehnyt vain virheen ja jakaa minulle jonkun muun lehden. Eikä se ole kenenkään ystävällisen naapurin kierrättämä hienovarainen huomautus, että koitahan plikka nyt vaan opiskella sitä kieltä, lehti on aivan virgiili. Lehti odottaa aamuvarhaisella jo siististi kynnysmaton vieressä - ei siis postilaatikossa kuten naapureiden lokeroista tursuava paikallinen ykköslehti, Süddeutsche Zeitung.

Harmi vain kun en oikeasti ymmärrä kielestä juuri mitään! Mielestäni ymmärrän jo aika hyvin saksaa, mutta sanomalehtikieli on kertakaikkiaan liian vaikeaa. Lisäksi leiska on aivan kuolettavan tylsä,  tekstiä ihan hirveästi. Krooh.

Tarkkaavainen lukija huomasikin ehkä jo kuvasta että siinähän on rouva Obama. Mitä ihmettä hän ehec-jutun kuvassa tekee, ei käynyt ilmi. Saksanopinnot siis saisi jatkua.

Kurkut pannassa

Olin reippaat 11 päivää Suomessa juhlimassa sekä symposiumissa, eli työmatkalla. Menomatkaa varjosti tuhkapilvi, paluuta EHEC-kohu. Tuhka ehti haitata pohjois-Saksan kenttiä päivän, mutta bakteeriepidemian lähde pysyy edelleen piilossa.

Ensin epäiltiin kurkkuja, sitten luomutilan ituja, mutta viimeisin tieto kertoo ettei iduista saatukaan pöpöä eristettyä ja metsästys syyllisestä jatkuu. Sillävälin ihmiset välttävät kategorisesti kaiken vihreän ja tuoreen syöntiä ja viljelijät parkuvat EUlta apua tappioihin. Rahallinen tappio se kun pääsee tiedoitusvälineissä aina inhimillisen edelle; 22 (vai 23?) ihmistä on jo menettänyt henkensä. Siihen nähden Japanin atomivoimalaonnettomuuden jälkiseuraukset saksalaisten voimaloiden alasajoineen ovat melko epäsuhdassa (ja muutenkin aivan älytöntä) jos minulta kysytään. Mutta takaisin mikrobiologiaan.

Tänään ruokalassa ei ollut tarjolla ensimmäistäkään vihreää evästä. Salaattipöydässä oli vain turvalliset baijerilainen makkarasalaatti (ei sis. salaattia), sillirullat, sekä erilaiset säilykkeistä valmistetut parsa-maissi-papu -sekoitukset. Edes omenoita ei ollut tarjolla, mutta olisiko se ollut sattuma sittenkin. Lisukkeena oli sentään kypsytettyä kesäkurpitsaa. Ja tämä on sentään eteläsaksaa, muutamakin sata kilometriä on välimatkaa eikä täällä ole sairastuneita löytynyt.

Sattuneesta syystä jäi viime viikolla tiedotusvälineiden seuraaminen tavallista vähäisemmälle huomiolle, mutta siinäkin vähässä mitä näin, oli mielestäni puutteita ja tietoa niukasti. Ei ihme, että jäi saksalaiskollegalta (suomalaiset) kurkkusiipaleet lautaselle turkulaisessa ravintolassa. Itse söin toki ahneena kaikki.

Mielenkiinnolla siirrynkin tästä ruokakauppaan. Näinköhän siellä ammottaa tyhjyytään laarit vai ovatko hinnat tippuneet? Ainakin alkuperämaata varmaan syynätään. Vaan mitäs pannaan julistetaan kun ei ole tietoa?