Tämän oluen haluaisit juoda. Osa 1

Kyllä vaan! Tästä alkaa odotettu sarja: Tämän oluen haluaisit juoda. Esittelen mielivaltaisessa järjestyksessä vastaantulleita oluita, täysin subjektiivisesti ja vailla mitään lajikohtaista terminologiaa. Peruskriteerinä voin pitää ainakin näin alkuun sitä, että olen oluen nauttinut ja kuva löytyy.

Aloitetaan pääsiäisenä nautitusta oluesta. Kuten aiemmin mainitsin, pyrimme pääsiäisenä Frau Mausin kanssa luostariin, mistä onkin pitänyt jo raportoida aikaisemmin. Paikka oli kaunis, olut hyvää, turisteja kohtuullisesti. Kaikkina muina päivinä paitsi pitkäperjantaina panimoon olisi päässyt tutustumaankin. Lisätietoja täältä.

Ensin S8:lla Herrshingiin. Siitä vaikkapa tämän, öö, selkeähkön kartan avulla pyökkimetsään. Kartta löytyy rautatieasemalta, ja hyvällä tuurilla paikalle sattuu myös kylässä asuva suomalaispariskunta neuvomaan.

Noin tunnin haikki pikkuteillä, poluilla ja pyökkimetsässä kirvoittaa kivasti janon.

Luostari häämöttää. Barokkikirkko oli kauneimpia koskaan näkemiäni, hyvin vaalean heleä ja muhkea koristeluiltaan. Mutta asiaan!

Tässä se on. Andechsen Spezial Hell. Nautinto ruumiille ja sielulle.

Maistuis varmaan sullekin!

Makkonen ja muita uskonnollisia ilmiöitä

Taisi olla maanantai, kun harvinaisen, hetkellisen auringonpaisteen innoittamana olimme ulkona lounaalla, ja näin Makkosen epäröivän risteyksessä. Tai siis siis näin Makkosen nimen ponin kokoisin kirjaimin linja-biilin kyljessä. (Kuten osa lukijoista tietää, Makkosta ei voi nähdä, sillä Makkonen on sokea.)

Veikkaan Makkosen vierailun syyksi viime viikonloppuista Christi Himmelfahrtia (eli helatorstaita) ja siihen liittyviä megalomaanisia ekumeenisia kirkkopäiviä, jonne Makkonen varmaan on Vieremän seurakuntanuoret kuskannut.

Sarjassamme Baijerin uskonnolliset lomapäivät ilouutiset jatkuvat. Ensi maanantaina on toinen helluntaipäivä, jota toki pitää kotinsa rauhassa juhliman. Pfingsten eli helluntai aloittaa myös kouluissa lomaviikot, Pfingstferien, joka täällä Baijerissa on 25.5.- 5.6. Siis mitä mitä. Vastahan oli pääsiäisloma?

Loma-ajat eli lomakohteiden ruuhka-ajat voi tarkistaa täältä.

Siitä seuraavalla viikolla on torstai meillä ei-koululaisillakin vapaa. Silloin on katolinen juhlapyhä, Fronleichnam, jonka alkuperästä ei työkavereilla ollut käryä. Saksaa osaavat voivat lukea vaikka täältä miksi sitä vietetään (ja kertoa vaikka tiivistetysti mulle). Jaa, nopea googletus (kiitos Kouvolan matkatoimistolle!) kertoi että juhlan nimi on Pyhän ruumiin juhlapäivä.

Ja lopuksi ennakkotietoa. Seuraavassa bloggauksessa: Tämän oluen haluaisit juoda.

On on!

Olen löytänyt uuden harrastuksen! Olin lauantaina Hash runissa, mikälie onkaan suomeksi, no, siis sellaisessa, öö, urheilu-oluenjuontijutskassa. Ehkä.

Hash -juoksuja järjestävät paikalliset Hash House Harriers -klubit, tai laumat / kennelit kuten ne itseään kutsuvat (pack/kennel). Munkkilan H3 järjestää lenkkejä joka toinen lauantai, sekä lisäksi täydenkuun aikaan. Kotisivut täältä.

H3 on mottonsa mukaan "drinking club with running problem". Ensin jahdataan jänistä porukalla, ja sen jälkeen keräännytään nautiskelemaan olutta ja laulamaan. Kuulostaa aivan minulle ominaiselta toiminnalta!

Tämän kansainvälisen harrastuksen aloittivat joukko brittejä nykyisessä Malesiassa jo ennen sotia. Nykyään tätä hupia voi harrastaa ympäri maailman. Pelin ensimmäinen sääntö on että pelissä ei ole sääntöä. Kaikenlainen turhanpäiväisyys kuten oma nimi ja työ unohdetaan. Ringissä eli juoksentelun jälkeisessä kerääntymisessä ei saa sanoa "think". Niin, ja kieli on englanti, eli onhan niitä sääntöjä.

Jänistä jahdataan seuraamalla jäniksen jättämiä merkkejä maassa. Jos jänis on "elävä" eli oikea edellä juokseva, porukan tavoitteena on saada jänis kiinni. Usein reitti on kuitenkin ennalta merkitty, ja tavoitteena on "vain" löytää oikea reitti.

Tänä lauantaina merkkeinä toimivat jauhojäljet. Jänikset jättävät jauhomerkkejä oikealle reitille (niitä saa kätevästi pölläytettyä juomapullosta). Risteyskohdissa reitti on joko merkitty, tai oikea reitti pitää etsiä ja sen merkkinä on ympyrä. Jänis harhauttaa merkkaamalla umpikujat yhdellä, tai kahdella merkillä ja sen jälkeen X:llä merkiksi että reitti ei ole oikea ja pitää palata takaisin. Tällaisia umpikujia voi olla useampi. Yhden reitin =polun tai tien varrelta löytyy kuitenkin jossain vaiheessa kolmas merkki, jolloin viesitään toisille huutamalla "on on!" ja matka jatkuu. Laiska odottelee ympyrän luona kunnes innokkaimmat ovat harhailleet ja löytäneet oikean reitin. Huonokuntoinen saapuu paikalle vasta kun reitti on löydetty, mutta pysyy kuitenkin porukassa mukana.

Matkan varrella voi olla laulutaukopaikkoja ja usein DS eli juomapysäkki. Koko matka on 5-10km, ja kävelijöillä voi olla lyhyempi reitti. Tämänkertainen reitti kiersi Aun kaupunginosasta Isarin rannalle ja yli Glockenbachvierteliin ja takaisin, kaupungin kaduilla, takapihoilla ja puistoissa raikui "ooon -oon" huudot.

Lisätietoa H3:sta löytyy täältä.

Laulut, samoin kuin pseudonyymit ovat härskejä, loukkaavia tai muuten vain kamal(an hauskoja). Jos tiedätte Yogi karhun, tai Karhumetsän, niin juurikin sitä. Mutta jopa tällainen vanha huumorintajuton niuho oli ihan jees, sillä muuten vanhat tai nuoremmat äijät eivät irstailleet. Monday is a wa*kin' day!

Lopuksi siis keräännyttiin ympyrään juomaan sitä kaljaa ja kiittämään juoksun järjestäjiä, rankaisemaan huonosti käyttäytyneitä, toivottamaan uudet neitsyet tervetulleeksi, ym ym. kertakaikkiaan hilpeässä hengessä. Ringin ja juoksun tapahtumat kirjataan nettiin, niitä voi sieltä jälkikäteen naureskella. Lähes yhtä hauskaa kuin eräänkin maailman parhaan viiteryhmän juomanlaskijoiden bileiden muistiinpanot. Arvatkaapa muuten mikä laulu raikui? Hehee.

Tämän jälkeen mentiin syömään vapaassa muodostelmassa. Ilta jatkui vielä toiseen baariin, kuulemaan jotain jonkun tuttua bändiä. Harvoin olen ollut baarissa lenkkareissa, ilman suihkua, mutta olikos se ennenkään haitannut. Vaihtopaidan ja -housut olin sentään älynnyt ottaa mukaan.

Lajia voi harrastaa ainakin Helsingissä. Turussakin on ollut, en tiedä onko enää. Jutun hauskuus tietysti riippuu kulloisestakin porukasta, mutta voin suositella. Tai tulkaa tänne kokeilemaan! Oktoberfestien aikaan on tiedossa mega-HHH-run, kolmipäivänen super-eventti. Ilmoittauduin jo! Eli tiedoksi vain, 24.-26.9. viikonloppuna jos mielii tänne niin tervetuloa, olen juoksemassa/hoipertelemassa tämän porukan kanssa. Parasta tulla itsekin mukaan.

Jag bor här i nähe

Kielipäästä päivää.

Puhuin tänään ruotsia samaan kahvilanpöytään sattuneen turistin kanssa. Olipa melkoista sekakieltä. Ihmeen hyvin tuli selvitettyä suositeltavat baijerilaisravintolat ja näkemisen arvoiset paikat. Mutta saksa meinasi väkisin puskea pintaan, oli sana sitten samanlainen (kuten otsikon nära - nähe, tosin rakenne taisi sekottua saksan kanssa) tai ihan eri kuuloinen (kanske - vielleicht). Turismo osasi kuitenkin jonkinverran saksaa itsekin ja kommunikointi onnistui vain vähän kompuroiden. Mutta hyvä että en sortunut englantiin, vaikka ruotsi on pahassa syväruosteessa. Tokko koskaan kovin rullaavaa ollutkaan. Englanti taas alkaa vaikuttamaan jo suomeenkin, varsinkin väsyneenä.

Mutta koska saksa tosiaan "kuplii pinnan alla", päätin taas tarttua niskasta ja käyttää tovin kielen opiskeluun. Mitäpä sitä muutakaan sadepäivänä. Es nieselt.

Riikan lentokentältä löysin viimein etsimäni yksinkertaista saksaa viljelevän aikakausilehden, Deutsch perfect -aviisin. Tänään sen avasin, ja kuinka ollakkaan, sehän on aivan täysipainoinen kielikurssi. Tekstejä on kolmessa vaikeusluokassa, sanastoa selvitetty sivun reunassa, harjoituksia löytyy lehdestä ja netistä, missä voi myös kuunnella tekstejä.

Nettisivulla on hurjasti muutakin materiaalia, ja siellä voi myös tehdä pienen testin mille tasolle kuuluu. Sain 9 oikein (veikattua) kahdestakymmenestä. Alimmalla A2 tasolla mennään, mutta eipä niitä opintojakaan ole sen pidemmälle tehty. Mutta ihan hyvin, passiivinen kielitaitoni on varmasti parantunutkin. Töissä vaan en kyllä puhu saksaa kuin hyvät huomenet ja kiitokset.

Talouteni saksankielinen kirjallisuus on melko suppeaa, ja käsittää kuvan opusten lisäksi Ikean sekä Karen katalogit (linkki kannattaa tsekata!) ja yhden opperakäsikirjan. Keskenjäänyt saksan jatkokurssin kirja on saanut maata rauhassa kirjapinossa. Sen sijaan mainio 101 prepositiota auf deutsch sekä Sujuvaa matkaa saksaksi on moneen kertaan avattu.

Ehdottomasti eniten olen lukenut kuvan Mit Bahn und Bus in die Münchener Berge -opasta, jossa on nelisenkymmentä reittiä karttoineen lähiseuduilta. Kaikkiin pääsee julkisilla, osa päiväretkiä, ja mukana on muutama kahden päivän retkikin. Tänään investoin kokonaiset 5 euroa alppikukkaoppaaseen. Sieltä löytyi ainakin Trollius europaeus (rauhoitettu), eli kotoinen kullero, joka on täällä peikkokukka. Muut kukat täytyy varmistaa lapin kukkaoppaasta, samoja lajeja tai rinnakkaislajeja löytyy.

Mutta nyt pitäisi vaan sitten lähteä sinne vuorille! Näillä keleillä en kyllä lähde minnekään. Tai ehkä lähireiteille kuntoa kohottamaan, kuvan kolmannen oppaan karttojen kanssa.

Metsässä tuoksuu sipuli

Jo pääsiäisen yhdistetyllä luostari & geokätköilyretkellä nuuhkimme frau Mausin kanssa metsäilmaa ja tunnistimme vienon sipulintuoksun. Pienet Bärlauchit siellä puskivat pintaan.

Nyt Englisher Gartenin läpi pyöräillessä sipulin tuoksu huumaa. Karhunlaukka täyttää liki koko metsänpohjan. Lehdet näyttävät kielon lehdiltä, mutta ovat isompia.

Karhunlaukka on villi sipuli, ja sitä käytetään ruuanlaittoon, varsinkin näin keväällä. Karhut ja muut talvesta selviytyneet pitävät tästä vitamiinipommista.

Kasvia tavataan Suomessakin, Ahvenanmaalla ja Lounaissuomessa, mutta se on rauhoitettu.

Lisää tietoa löytyy vaikkapa täältä.

Tuhkalonkero

Olipa hilkulla taas tämä lentomatkustaminen. Palasin viikonloppulomalta Suomesta maanantai-aamuna Köpiksen kautta. Sunnuntai-iltana Münchenin kenttä oli suljettu, mutta maanantaina puoliltapäivin pääsimme tulemaan, ilmeisesti tuhkasta piittaamatta, sillä kai sitä vielä täällä on.

Olen vahdannut tältä sivulta löytyviä karttoja ja tuhkapilven lonkeroiden kiemurtelua. Kartta ei kuitenkaan kerro mitkä kentät ovat suljettuja. Eikä muuten kovin helposti löydä muutenkaan tietoja avoinna olevista kentistä. Münchenin kentän sivuilla ei ollut sunnuntaina aamupäivällä vielä mitään tietoa mahdollisesta pilvestä. Ainoastaan lähtevien lentojen peruutuksista saattoi päätellä mitkä kentät on kiinni. Jo on. Ehkä haluavat välttää hysteriaa.

Sattumien sattuma sattui paluulennolla. Samalle lennolle oli ajautunut tutun tuttu, tai oikeastaan ystäväni kihlattu. Hänet oli ollut matkalla suoralla aamulennolla Müncheniin, mutta oli kentän sulkemisen takia reititetty uudelleen Köpiksen kautta. Tapasimme matkalaukkuja odotellessa. Hänen kihlattuunsa siis tutustuin kun matkustin junalla tuhkan takia Saksan läpi. Olemme siis todellakin tuhkatuttuja. Jotain hyvää tästäkin hässäkästä.

Kolehmainenweg

Kävin sunnuntaina kävelyllä Olympiapuistossa. Sadesäällä oli kovin rauhallista.








Heti metrosta astuessa tulee vastaan Kolehmainenweg. Hyvä Hannes! Kolehmainenwegillä oli tasaisin välimatkoin opaskylttejä oikeaoppiseen sauvakävelytekniikkaan.

Puiston paraatipaikalla löytyi myös Lasse Virenin, Pekka Vasalan ja muiden kultamitalistien nimet.













Jos kohta suomalaiset muistavat Münchenin Virenin voitokkaasta kaatumisesta, maailma muistaa Münchenin vuoden 1972 olympialaiset murheellisemmasta tapahtumasta. Josta viereinen muistomerkki.





Itse olympiavuoret ovat valtava toisen maailmansodan muistomerkki. Suuret kukkulat ovat maisemoitua pirstaleiksi pommitettua entistä kaupunkia. Kovin on kaunis kasa, ja ei mikään kovin pieni. Kuvassa takaosalla näkyy alkupäätä.





Raunioiden päältä oli komea näkymä kaupunkiin. Tai tällä säällä hieman apea.







Surkean kurainen oli myös keskiaika. Mutta niin se käy, kylmä tuli varmasti monta kertaa tuohon aikaan. Näiltä markkinoilta mukaan lähti paahdettuja manteleita, joiden voimin jaksoin harhailla kaupungin läpi kotiin.

Johan on markkinat

Kolmasti vuodessa läheisessä Aun kaupunginosassa (kyllä, se on Au!) järjestetään markkinat, Auer Dult. Nyt oli vuorossa Mai Dult, eli kevätmarkkinat.









Kevät keikkuen tulevi täälläkin. Kävin vapunpäivänä nuuhkimassa markkinatunnelmaa. Ja taas sade yllätti heti kun olin markkinoille saapunut.









Markkinoilta löytyi tietysti perinteiset helppoheikit, korikauppiaat ja sukkamyyjät. Ostin parsakattilan ja antikasta pokkarin.












Lisäksi oli komea kokoelma antiikkikauppojen aarteita. Mitä maksaisit kuvan sarvituolista? Takana olevat baijerilaistuolit olisi lähteneet 4kpl 200€. Taas muodissa olevia kristallikruunuja oli tarjolla jopa alle satasella, tosin niiden sähköjohdot mitä luultavammin olisivat kaivanneet pientä entraamista.







Lapsille oli tarjolla kieputtimia ja ongintaa. Laitteet ja tarjonta oli kuitenkin jotenkin herttaisen vanhahtavaa. Pieni maailmanpyörä oli 84 vuotias, ja pyöri Orgelspielin pikku puttien vinhasti rummuttaessa. Poniajelulle pääsi pieneen sirkustelttaan.




Keinua vahti pienet tontut. Vasemmanpuoleinen tonttu on imeskelee rauhassa piippuaan. Ei nykytontut saa lasten nähden pössytellä.






Ruumiin ravintoa oli myös yllin kyllin tarjolla. Pääsin vapputunnelmaan vastapaistettujen pienten ja isompien munkkien voimalla.











Sillivoileipä ei houkutellut. Jos olisi ollut "Finnbrotin" välissä, olisin harkinnut. Finnbrot on muuten täällä sellaista Realin tapaista. Roggenbrot eli ruisleipä on taas ruissekaleipää. Oikea finnbrot on tuontitavaraa ja sitä löytyy vielä pakkasesta.







Tuoretavaraa ei valmisruokien lisäksi ollut tarjolla näillä markkinoilla. Kuvassa on nukkekodin tuikitärkeitä tarvikkeita. Kaalia pöytään nukeille!



Seuraavat markkinat näillä sijoilla on 23.7.-1.8. ja syysmarkkinat 16.-24.10.

Kevätfestit

Octoberfestin pikkusisko Frühlingsfest vietettiin tänä vuonna 16.4.-2.5.


Kevätfestit vietetään samalla paikalla Theresienwiesenin juhlakentällä, mutta on syyskuista kansanjuhlaa huomattavasti pienempi. Viereinen kuva on täältä. Oktoberfestien aikaan koko kenttä on täynnä oluttelttoja, huvipuistolaitteita, makkara- ja pitsakojuja ja kansaa. Nyt oli toki sama meininki.



Kävin Frühlinsfesteillä työkaverini kanssa. Hän on sytyperäinen munkkilalainen, eikä ollut käynyt 15 vuoteen näillä festeillä. Pieni haastattelukierros työpaikalla kertoi samaa; osa paikallisista ei ollut koskaan käynyt näissä kemuissa. Yksi kertoi kiertävänsä teiniriehan kaukaa, toinen sanoi että oluteltoissa on ainoastaan näyttäytymisenhaluiset jupit.






Kieltämättä olutteltta (niitä oli tasan kaksi) oli vapunaattoiltana täynnä baijerilaisasuihin pynttäytyneitä neitoja ja nuoria herroja nahkahousuissaan. Mihinkään emme mahtuneet istumaan, joten meille ei tarjoiltu. Olutta ei saa teltoissa tilattua jos vain seisoskelee jossain, pitää olla paikka. Mikä tuleville oktoberfestiläisille myös tiedoksi.

Kevätsää on ollut mitä parhain, mutta eikö vain perjantai-iltana, juuri kun pääsimme juhla-alueelle, alkoi salamoida ja sataa kuin saavista. Välillä sade vähän hellitti, ja kiersimme pienen alueen. Tonttuajelu oli hurjan näköinen!








Vapunaatto on pohjois-Saksassa noitien yö, jolloin tehdään pikkutuhotöitä tai vähän isompiakin. Berliinissä tavallisesti palaa muutamakin auto ja roskis. Täällä Baijerissa tehdään pienempää jekkua, jos sitäkään. Yön rankkasateet luultavasti hillitsi noidat kun en nähnyt partavaahdolla kuorrutettuja ovikelloja tai vessapaperiin kiedottuja autoja. Työkaverit kuitenkin muistutti että pyörä kannattaa ottaa sisälle siksi yöksi.


Niin, ne Oktoberfestit ovat tänä vuonna 18.9.-4.10. Nyt on jo varmasti aivan liian myöhäistä varata pöytää, mutta voisin yrittää. Tietoa löytyy täältä. Gasthausiin mahtuu pari juhlijaa kerrallaan majoittumaan. Ilmoittautumisia otetaan vastaan!