Möö. Tänään ei tullutkaan sunnuntaihesaria. Pettymysten pettymys!
Postiluukussa oli sen sijaan vain kirje paikaliselta eläkekassalta, ja kuoressa oli jälleen osoitteen vieressä pieni kysymysmerkki. Eikö olekaan selvää että asun täällä vaikka nimikyltti on viimein kaiverrettu sekä summeriin, postilaatikkoon että ovikelloon? Osoitteessa ei muuten täällä ole mitään huoneistonumeroa, joten posti kulkee ainoastaan vain kadunnumeron ja postilaatikoiden perusteella, jotka ei ainakaan meidän talossa ole missään kerros- tai muussakaan järjestyksessä. Vai liittyyköhän tämä Kreisvervaltnungreferatista bumerangina tulleeseen osoitteenmuutokseen, johon en ole vielä ehtinyt vastata.. Vai mitähän se Kusti kyselee?
tiistai 30. maaliskuuta 2010
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Kampaamossa
Kävin viime viikolla kampaajalla. Letti oli päässyt kasvamaan hallitsemattomasti ja olin lähdössä työreissuun joten paransin olotilaani ja kuontaloa ex tempore kampaamoreissulla.
Lähellä työpaikkaa on kampaamo joka on iltakymmeneen asti auki, eli sopii 8-8 työrytmiini ja sieltä voi hyvällä tuurilla saada ajan samantien. Aloitin keskustelun saksaksi, koska tosiaan pitäisi oppia kieltä kun kerran täällä asuu. Ehkä kolmannen lauseen jälkeen vaihdoimme englantiin ja ymmärsimme toisiamme huomattavasti paremmin.
Kaikki sujui hyvin, päähieronta pesun yhteydessä tuli tarpeeseen, sain teemukin käteeni ja hiukset lyhenivät rivakalla tahdilla, ja sitten seuraava kysymys oli kertakaikkisen vaikea ymmärtää. Minä ymmärsin sen niin, että kampaaja kysyi että haluanko lähteä märällä tukalla kotiin ja kuivata itse, jolloin hinta olisi halvempi, vai föönaako hän. Myös "wanna blow up yourself" ja sen variaatiot melkein pistivät naurattamaan, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen että en halua maksaa ekstraa. Olin tekemässä lähtöä, kun tädin piti liki kädestä pitäen näyttää, että eikun tässä olisi tämä fööni, että ihan help yourself vaan. Ja taas nauratti (saatoin olla hieman väsynyt). Täti palasi muotoilemaan fledan kun olin ensin kuivannut itse tukan.
Kaikkeen sitä voikin kompastua. Pientähän tämä. Eikä muuten kestänyt kauaa, 35min, 35 euroa ja olin kovin tyydytetty. Siis tyytyväinen.
Kampaamosta ulos astuessa saatoin hieman heilauttaa hiuksia kun vastaankävelevä miekkonen kommentoi että wau! onpa hieno tukka (ihan tavallinen se oli..), hyvää työtä näemmä tekevät tuolla! Ja protestoi vielä että miksi ihmeessä pilaan sen laittamalla pyöräilykypärän päähän.
Mikä lie, kylähullu. ;)
Lähellä työpaikkaa on kampaamo joka on iltakymmeneen asti auki, eli sopii 8-8 työrytmiini ja sieltä voi hyvällä tuurilla saada ajan samantien. Aloitin keskustelun saksaksi, koska tosiaan pitäisi oppia kieltä kun kerran täällä asuu. Ehkä kolmannen lauseen jälkeen vaihdoimme englantiin ja ymmärsimme toisiamme huomattavasti paremmin.
Kaikki sujui hyvin, päähieronta pesun yhteydessä tuli tarpeeseen, sain teemukin käteeni ja hiukset lyhenivät rivakalla tahdilla, ja sitten seuraava kysymys oli kertakaikkisen vaikea ymmärtää. Minä ymmärsin sen niin, että kampaaja kysyi että haluanko lähteä märällä tukalla kotiin ja kuivata itse, jolloin hinta olisi halvempi, vai föönaako hän. Myös "wanna blow up yourself" ja sen variaatiot melkein pistivät naurattamaan, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen että en halua maksaa ekstraa. Olin tekemässä lähtöä, kun tädin piti liki kädestä pitäen näyttää, että eikun tässä olisi tämä fööni, että ihan help yourself vaan. Ja taas nauratti (saatoin olla hieman väsynyt). Täti palasi muotoilemaan fledan kun olin ensin kuivannut itse tukan.
Kaikkeen sitä voikin kompastua. Pientähän tämä. Eikä muuten kestänyt kauaa, 35min, 35 euroa ja olin kovin tyydytetty. Siis tyytyväinen.
Kampaamosta ulos astuessa saatoin hieman heilauttaa hiuksia kun vastaankävelevä miekkonen kommentoi että wau! onpa hieno tukka (ihan tavallinen se oli..), hyvää työtä näemmä tekevät tuolla! Ja protestoi vielä että miksi ihmeessä pilaan sen laittamalla pyöräilykypärän päähän.
Mikä lie, kylähullu. ;)
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Liveyhteyksiä
No niin, tässä kävi vähän niinkuin arvelinkin. Kun sain uuden (toimivan) työläppärin sekä kotiin netin toimimaan, niin sen sijaan että bloggailisin joka päivä, olenkin jättänyt blogin päivittämisen nyt yli viikoksi. Sen sijaan olen päivittänyt kuulumisia skypeyhteyksillä.
Varsinkin näin aluksi näyttää siltä että skypettely on niin kivaa, että siinä hupenee helposti tunti jos toinenkin per sessio. Viime viikolla testasimme ensin vanhan koneen kautta yksipuolisia kuva- ja ääniyhteyksiä Suomesta, kun minun vanhan koneen mikki ei toiminut, eikä kuvaakaan välity ilman kameraa. Lievästi vammaista vastata toisen höpöttelyyn näpyttämällä, mutta periaatteessa toimii niinkin. Seuraavaksi olin yhteydessä puhekiellossa olevaan sukulaiseen, joten näpyttely olikin oiva kommunikointimuoto.
Mutta sitten sain uuden työkoneen, joka sivumennen sanoen ei todellakaan voita vuoden muotoilupalkintoa, ja nyt toimii kaikenlaiset kuva- ja ääniyhteydet. Ja mm. vihdoin myös Last FM, jota voi luukuttaa töissä ainakin näin iltaisin. (En ole vielä tottunut siihen että omassa työhuoneessa voi toki tehdä mitä lystää (varsinkin jos laittaa oven kiinni). Pari kollegaa mm. estottomasti sauhuttelee ovensa takana, vaikka se on tietysti kovasti kiellettyä.) Koneen Windows saatiin viimein vaihdettua englanniksi, ja toivon mukaan pian myös office löytyy muulla kuin saksan kielellä, niin ei tarvitse kielikylpeä tässäkään kohtaa.
Kummipojan kanssa on ollut kovin sympaattista olla kuvayhteydessä. Skypellä kun voi hassutella hauskoilla hymiöillä (heidy), liian nopeilla liikkeillä, tai vaikka kumartumalla kameraan päin: "oota, mä tuun sinne käymään". Vielä ei olla saatu materiansiirrintä toimimaan, mutta hauskalta se näyttää. Samoin voi tarkistaa onko hampaat pesty. Näyttäisi olevan ainakin kaakaot juotu reippaasti. Myös ukki on ilostuttanut minua ja harvahammasta kameransa Frankenstein-asetuksilla, joita minä en tietenkään tajunnu vitsiksi heti.
Skype-ylistykseni jatkuu. Näin ystäväni uuden perheenjäsenen, ja perheeni pääsivät tutustumaan köppöseen kiertokäynnillä. "Kävin" myös veljen kotona ihmettelemässä lumikasoja ja kaadettuja puita. Lisäksi olen pitänyt pari työpalaveria skypen kautta, näppärää kun voi jakaa näytön helposti. Kyllä voi yksi ohjelma tehdä monta ihmistä iloiseksi. Kiitos T ja kumppanit!
Mitäs muuta olen ehtinyt? Pyhän Patrikin päivänä nostin tumman tuopin läheisten terveydeksi, lauantaina kuuntelin torvisoittoa keväisessä puistossa ja vietin iltapäivän keski-ikäisesti Ikeassa, työpäivinä työnarkomaniaa ja vapaapäivinä vapaata. Niin, ja kävin kieriskelemässä vain lievästi pölyisellä jumppasalin lattialla, osasin tehdä plieen sekä kierähtää olkapään yli ilmentäen sisäisiä tuntoja = modernissa tanssissa. Jee!
Nyt äkkiä kotiin, tänään tulee sunnuntaihesari! Tuplajee!
Varsinkin näin aluksi näyttää siltä että skypettely on niin kivaa, että siinä hupenee helposti tunti jos toinenkin per sessio. Viime viikolla testasimme ensin vanhan koneen kautta yksipuolisia kuva- ja ääniyhteyksiä Suomesta, kun minun vanhan koneen mikki ei toiminut, eikä kuvaakaan välity ilman kameraa. Lievästi vammaista vastata toisen höpöttelyyn näpyttämällä, mutta periaatteessa toimii niinkin. Seuraavaksi olin yhteydessä puhekiellossa olevaan sukulaiseen, joten näpyttely olikin oiva kommunikointimuoto.
Mutta sitten sain uuden työkoneen, joka sivumennen sanoen ei todellakaan voita vuoden muotoilupalkintoa, ja nyt toimii kaikenlaiset kuva- ja ääniyhteydet. Ja mm. vihdoin myös Last FM, jota voi luukuttaa töissä ainakin näin iltaisin. (En ole vielä tottunut siihen että omassa työhuoneessa voi toki tehdä mitä lystää (varsinkin jos laittaa oven kiinni). Pari kollegaa mm. estottomasti sauhuttelee ovensa takana, vaikka se on tietysti kovasti kiellettyä.) Koneen Windows saatiin viimein vaihdettua englanniksi, ja toivon mukaan pian myös office löytyy muulla kuin saksan kielellä, niin ei tarvitse kielikylpeä tässäkään kohtaa.
Kummipojan kanssa on ollut kovin sympaattista olla kuvayhteydessä. Skypellä kun voi hassutella hauskoilla hymiöillä (heidy), liian nopeilla liikkeillä, tai vaikka kumartumalla kameraan päin: "oota, mä tuun sinne käymään". Vielä ei olla saatu materiansiirrintä toimimaan, mutta hauskalta se näyttää. Samoin voi tarkistaa onko hampaat pesty. Näyttäisi olevan ainakin kaakaot juotu reippaasti. Myös ukki on ilostuttanut minua ja harvahammasta kameransa Frankenstein-asetuksilla, joita minä en tietenkään tajunnu vitsiksi heti.
Skype-ylistykseni jatkuu. Näin ystäväni uuden perheenjäsenen, ja perheeni pääsivät tutustumaan köppöseen kiertokäynnillä. "Kävin" myös veljen kotona ihmettelemässä lumikasoja ja kaadettuja puita. Lisäksi olen pitänyt pari työpalaveria skypen kautta, näppärää kun voi jakaa näytön helposti. Kyllä voi yksi ohjelma tehdä monta ihmistä iloiseksi. Kiitos T ja kumppanit!
Mitäs muuta olen ehtinyt? Pyhän Patrikin päivänä nostin tumman tuopin läheisten terveydeksi, lauantaina kuuntelin torvisoittoa keväisessä puistossa ja vietin iltapäivän keski-ikäisesti Ikeassa, työpäivinä työnarkomaniaa ja vapaapäivinä vapaata. Niin, ja kävin kieriskelemässä vain lievästi pölyisellä jumppasalin lattialla, osasin tehdä plieen sekä kierähtää olkapään yli ilmentäen sisäisiä tuntoja = modernissa tanssissa. Jee!
Nyt äkkiä kotiin, tänään tulee sunnuntaihesari! Tuplajee!
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Ihmeiden ihme!
Halleluja!
Ensinnäkin: sain ystävällistä englanninkielistä palvelua asiakaspalvelunumerosta.
Toiseksi: asiakaspalvelu soitti minulle, kuten oli sovittu.
Kolmanneksi: nyt tämä netti sitten toimii kotona!
Aamen. Nyt äkkiä nukkumaan, tämä on jo liikaa tälle päivälle.
Ensinnäkin: sain ystävällistä englanninkielistä palvelua asiakaspalvelunumerosta.
Toiseksi: asiakaspalvelu soitti minulle, kuten oli sovittu.
Kolmanneksi: nyt tämä netti sitten toimii kotona!
Aamen. Nyt äkkiä nukkumaan, tämä on jo liikaa tälle päivälle.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Oopperan ystäville, osa 2
Poimintoja tulevan kauden ohjelmistosta:
Baijerin kansallisooppera esittää
10.7. Munich Opera Festival 2010 "Opera for All"
Audio-visual live broadcast on Max-Joseph-Platz
- Admission free -
Tosca by
Giacomo Puccini
Floria Tosca Karita Mattila
Baron Scarpia Juha Uusitalo
(kaikki esitykset jo loppuunmyyty, mutta ulos kauniilla ilmalla kun parkkaa hyvissä ajoin..)
12.7. Die Tragödie des Teufels (The Tragedy of the Devil)
Adam Topi Lehtipuu
Lucifer Georg Nigl
13.7. Dialogues des Carmélites by Francis Poulenc
rooleissa mm.
Madame Lidoine Soile Isokoski
Lippuja löytyy. Majoituksen saa erittäin halvalla lähitienoilta, itse olen tuolloin kummitytön rippijuhlissa.
Baijerin kansallisooppera esittää
10.7. Munich Opera Festival 2010 "Opera for All"
Audio-visual live broadcast on Max-Joseph-Platz
- Admission free -
Tosca by
Giacomo PucciniFloria Tosca Karita Mattila
Baron Scarpia Juha Uusitalo
(kaikki esitykset jo loppuunmyyty, mutta ulos kauniilla ilmalla kun parkkaa hyvissä ajoin..)
12.7. Die Tragödie des Teufels (The Tragedy of the Devil)
Adam Topi Lehtipuu
Lucifer Georg Nigl
13.7. Dialogues des Carmélites by Francis Poulenc
rooleissa mm.
Madame Lidoine Soile Isokoski
Lippuja löytyy. Majoituksen saa erittäin halvalla lähitienoilta, itse olen tuolloin kummitytön rippijuhlissa.
Oopperan ystäville
Kävin eilen oopperassa! En voi sanoa että olisin kovin ahkera oopperakävijä, mutta nyt suorastaan hyperventiloin ajatuksesta, että asun 10 minuutin kävelymatkan päässä maailmanluokan oopperatalosta.
Halusin ehdottomasti nähdä Peter Eötvösin uutuusoopperan Die Tragödie des Teufels. Lähinnä siitä syystä, että tenori Topi Lehtipuu oli siinä, ja että satuin tapaamaan Lehtipuun managerin junassa matkalla lentokentälle taannoin. Pitkä tarina, mutta taas hyvä esimerkki siitä kuinka elämä on hauskempaa kun uskaltaa juttusille tuntemattomien kanssa. Mutta siis oopperaan.
Eötvös on kuuluisimpia eläviä oopperasäveltäjiä, mutta en tunne tuotantoansa lainkaan. Sävelkieli oli.. miten sen kauniisti laittaisi.. kiintoisaa, mutta varsin kuunneltavaa ollakseen nykyooppera. Erityisesti Rumata -naisille (mitä tämä on suomeksi?) kirjoitetut osat olivat kauniita.
Mutta tarina! Se oli vanha tuttu tarina paholaisen tragediasta, ja ihmisen mahdollisuudesta valintaan. Adamille tarjottiin kahta pilleriä kuten Matrixissa, ja paholainen huusi lopussa petkuhuiputusta. Saksaa taitavat voivat lukea oopperascenet täältä. Minä hankin kirjan, jossa sama oli käännetty ymmärrettävämpään anglosaksiseen muotoon.
Puvustus ja lavastus, samoin kuin käsittääksen koko tarina oli saanut vaikutteita Matrix elokuvista, sekä Mad Maxista ja muista alan klassikoista, joista oli kuvia ja otteita myös kirjassa. Lavastus oli yksinkertainen mutta huikea. Kuvia siellä ei saanut tietenkään ottaa (tietenkin otin ennen näytöstä salista) mutta tuosta linkistä pääsee selaamaan. Viimeisessä kuvassa Aatami on tappanut raskaana olevan Eevan, ja päättänyt sittenkin ottaa ex-vaimonsa, tasa-arvoisen Lucyn/Lilithin, yli-olennot pakenevat maasta pienissä kuplissaan koska usko sillä olevan tulevaisuutta ja lusifeerus parkuu pieleen menneitä suunnitelmiaan.
Ja sali oli tietysti käsittämättömän upea. Minulla oli paikka piippuhyllyllä, taisi olla viides kerros, ja voi sentään, kun vertigo iski jälleen kun kaide oli niin kovin matala. Onneksi en tiputtanut kirjaa parisenkymmentä metriä alempana istuvien niskaan.
Lippu piippuhyllylle tai muihin huonon näkyvyyden paikkoihin maksoi 14 euroa. Halvemmallakin pääsee, mutta sitten täytyy seistä / nojailla tai ei nähdä juuri lainkaan.
Minusta taisi tulla juuri oopperan ystävä.
Halusin ehdottomasti nähdä Peter Eötvösin uutuusoopperan Die Tragödie des Teufels. Lähinnä siitä syystä, että tenori Topi Lehtipuu oli siinä, ja että satuin tapaamaan Lehtipuun managerin junassa matkalla lentokentälle taannoin. Pitkä tarina, mutta taas hyvä esimerkki siitä kuinka elämä on hauskempaa kun uskaltaa juttusille tuntemattomien kanssa. Mutta siis oopperaan.
Eötvös on kuuluisimpia eläviä oopperasäveltäjiä, mutta en tunne tuotantoansa lainkaan. Sävelkieli oli.. miten sen kauniisti laittaisi.. kiintoisaa, mutta varsin kuunneltavaa ollakseen nykyooppera. Erityisesti Rumata -naisille (mitä tämä on suomeksi?) kirjoitetut osat olivat kauniita.
Mutta tarina! Se oli vanha tuttu tarina paholaisen tragediasta, ja ihmisen mahdollisuudesta valintaan. Adamille tarjottiin kahta pilleriä kuten Matrixissa, ja paholainen huusi lopussa petkuhuiputusta. Saksaa taitavat voivat lukea oopperascenet täältä. Minä hankin kirjan, jossa sama oli käännetty ymmärrettävämpään anglosaksiseen muotoon.
Puvustus ja lavastus, samoin kuin käsittääksen koko tarina oli saanut vaikutteita Matrix elokuvista, sekä Mad Maxista ja muista alan klassikoista, joista oli kuvia ja otteita myös kirjassa. Lavastus oli yksinkertainen mutta huikea. Kuvia siellä ei saanut tietenkään ottaa (tietenkin otin ennen näytöstä salista) mutta tuosta linkistä pääsee selaamaan. Viimeisessä kuvassa Aatami on tappanut raskaana olevan Eevan, ja päättänyt sittenkin ottaa ex-vaimonsa, tasa-arvoisen Lucyn/Lilithin, yli-olennot pakenevat maasta pienissä kuplissaan koska usko sillä olevan tulevaisuutta ja lusifeerus parkuu pieleen menneitä suunnitelmiaan.
Ja sali oli tietysti käsittämättömän upea. Minulla oli paikka piippuhyllyllä, taisi olla viides kerros, ja voi sentään, kun vertigo iski jälleen kun kaide oli niin kovin matala. Onneksi en tiputtanut kirjaa parisenkymmentä metriä alempana istuvien niskaan.
Lippu piippuhyllylle tai muihin huonon näkyvyyden paikkoihin maksoi 14 euroa. Halvemmallakin pääsee, mutta sitten täytyy seistä / nojailla tai ei nähdä juuri lainkaan.
Minusta taisi tulla juuri oopperan ystävä.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Luottoa löytyy
Eilen saapui muuttokuorma. Kyllä nyt kelpaa juoda aamukaffet omasta mukista, omalla pressokeittimellä tehtynä. Ihana kahvin haju peittää muut tunkkaisuudet alleen.
Muuton kanssa kävi melkoinen pulla, tai munkki, sain nimittäin tavaroilleni kuljetuksen murto-osan hinnalla verrattuna muuttofirmoihin tai omaan kyytiin. Jo aiemmin mainostamani suomalaiset.de -sivusto tarjosi avun. Sivuilla ilmoitteli suomalaismies P pakettiautokyydistä Munkkilaan. Otin yhteyttä ja sovimme asiasta. P haki laatikot ja pyörän Turusta, ja ihanan avulias ystävä J avasi oven ja kantoi kamat kyytiin. Laiva ei juuttunut jäihin, eivätkä tavarat särkyneet, eikä pakettiautoa varastettu. Sunnuntaina P ja vaimonsa parkkasivat pakun oven eteen ja tapasin miehen ensi kertaa.
On se hyvä, että joihinkin asioihin voi vielä luottaa. Annoin omaisuuteni yksityiselle random-miehelle tapaamatta. Eihän tavaroilla juurikaan mitään arvoa ollut, muuta kuin minulle, mutta kyynisempi ei uskaltaisi luottaa ihmiseen.
Kuten esimerkiksi Debitel-mobiilifirma. Puljun liittymiä saa edukkaasti, mukaan saa puhelimen maksamatta mitään ja kouraan vielä jokusen gutscheinin, eli lahjakortinkin, ja puhelin toimii saman tien. Paitsi, että ulkomaalaisiin puhelinnumeroihin ja joihinkin palvelunumeroihin ei voi soittaa ennen ensimmäisen laskun maksamista. Tämä selvisi minulle, kun kävin taas valittamassa asiasta S-kaupassa. Kyseisen firman, jonka asiakas nyt siis olen seuraavat pari vuotta, mainio (maksullinen!) asiakaspalvelu oli ihan öönä eikä osannut auttaa. S-kaupan siis sanotaan nyt suoraan, Saturnin, turkkilaismyyjä oli kovasti pahoillaan, että meitä ulkomaalaisia tällälailla syrjitään. Nimittäin, rajoite koskee vain ulkolaisen passin omistajia. Koska toki oletusarvoisesti ulkomaalainen (ei saksalainen) soittaa kirgistaniaan ja muihin kiintoisiin paikkoihin ja häipyy uuden kapulan kanssa kuin pieru saharaan.
Eipä mitään, maksan laskuni ja soittelen teille sitten joskus kun se onnistuu. Paitsi että en aio soittaa saksan numerosta, sillä se maksaa 99 senttiä minuutti (viikonloppuisin 69) ja Elisan kapulasta sentään vain 52 senttiä. Vastaanottaminen maksaa vain 23, eli jos on asiaa, niin kilauta vanhaan numeroon. Puhelin ei tosin aina ole mukana. Ja torstaina asennetaan netti kotiin (jei!) ja myöhemmin kotinumerokin, siitä soittaminen on sikahalpaa.
Muuton kanssa kävi melkoinen pulla, tai munkki, sain nimittäin tavaroilleni kuljetuksen murto-osan hinnalla verrattuna muuttofirmoihin tai omaan kyytiin. Jo aiemmin mainostamani suomalaiset.de -sivusto tarjosi avun. Sivuilla ilmoitteli suomalaismies P pakettiautokyydistä Munkkilaan. Otin yhteyttä ja sovimme asiasta. P haki laatikot ja pyörän Turusta, ja ihanan avulias ystävä J avasi oven ja kantoi kamat kyytiin. Laiva ei juuttunut jäihin, eivätkä tavarat särkyneet, eikä pakettiautoa varastettu. Sunnuntaina P ja vaimonsa parkkasivat pakun oven eteen ja tapasin miehen ensi kertaa.
On se hyvä, että joihinkin asioihin voi vielä luottaa. Annoin omaisuuteni yksityiselle random-miehelle tapaamatta. Eihän tavaroilla juurikaan mitään arvoa ollut, muuta kuin minulle, mutta kyynisempi ei uskaltaisi luottaa ihmiseen.
Kuten esimerkiksi Debitel-mobiilifirma. Puljun liittymiä saa edukkaasti, mukaan saa puhelimen maksamatta mitään ja kouraan vielä jokusen gutscheinin, eli lahjakortinkin, ja puhelin toimii saman tien. Paitsi, että ulkomaalaisiin puhelinnumeroihin ja joihinkin palvelunumeroihin ei voi soittaa ennen ensimmäisen laskun maksamista. Tämä selvisi minulle, kun kävin taas valittamassa asiasta S-kaupassa. Kyseisen firman, jonka asiakas nyt siis olen seuraavat pari vuotta, mainio (maksullinen!) asiakaspalvelu oli ihan öönä eikä osannut auttaa. S-kaupan siis sanotaan nyt suoraan, Saturnin, turkkilaismyyjä oli kovasti pahoillaan, että meitä ulkomaalaisia tällälailla syrjitään. Nimittäin, rajoite koskee vain ulkolaisen passin omistajia. Koska toki oletusarvoisesti ulkomaalainen (ei saksalainen) soittaa kirgistaniaan ja muihin kiintoisiin paikkoihin ja häipyy uuden kapulan kanssa kuin pieru saharaan.
Eipä mitään, maksan laskuni ja soittelen teille sitten joskus kun se onnistuu. Paitsi että en aio soittaa saksan numerosta, sillä se maksaa 99 senttiä minuutti (viikonloppuisin 69) ja Elisan kapulasta sentään vain 52 senttiä. Vastaanottaminen maksaa vain 23, eli jos on asiaa, niin kilauta vanhaan numeroon. Puhelin ei tosin aina ole mukana. Ja torstaina asennetaan netti kotiin (jei!) ja myöhemmin kotinumerokin, siitä soittaminen on sikahalpaa.
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Voihan köppö
Pääsin eilen ensimmäistä kertaa uuteen asuntooni. Edellinen asukas oli perjantaisen muuttonsa jälkeen jättänyt isot tuuletusikkunat auki vaikka tiesi että tulen vasta torstaina. Patterit sentään oli nollilla, tarkka mies siinä suhteessa. Asunnossa oli kohtuullisen raikas keli, mutta muuta raikkautta ei sitten nimeksikään. Vanha tupakanhaju asuu ilmeisesti antiikkisissa huonekaluissa, ja selittää sen miksi asukas harrasti aromitikkuja, sekä keittiön kaappiin jääneet pari pullollista tekstiilien hajunpoistaja-ainetta. Aion roudata ensi tilassa huonekalut varastoon, ja ottaa sieltä pari tavallista tuolia tilalle. Kävin myös ostamassa dm:stä melkoisen arsenalin puhdistusmyrkkyjä sekä muita raikastajia. Pienessäkin kaupassa on melkoiset valikoimat tupakanhajua poistavia kynttilöitä, aromisuihkeita ja -tikkuja kaikilla mahdollisilla tuoksuilla. Onneksi en ole kovin allerginen millekään, vielä.
Aatelinimen omaava entinen asukas ei myöskään ollut ollut turhan tarkka siivoamisessa. Kaikkia pintoja peitti pöly (joka tosin on voinut kertyä viikon tuuletuksen takiakin) ja lattia näytti siltä ettei sitä oltu pesty edes jouluksi. Lisäksi kaikki ovenkarmit, keittiön ovet ja huonekalut oli täynnä likaa, kuraa ja muuta tunnistamatonta. Kylppäristä oli siivottu ehkä vain allas ja amme, muuten kösmää joka puolella. Parhaimmillaan harmaan kerroksen alta paljastui toinen kerros kuviollista kuraa. Luonnollisesti myös maalipinnat ovat täynnään elämisen jälkiä. Olisikohan sittenkin kannattanut valita uusi, kalustamaton asunto?
Otin kuvat kaikesta ja selvitin työkavereilta samantien että mitenkäs se laki täällä menikään. Siinä toisessa, melkein minulle päätyneessä asunnossa olisi pitänyt maalata seinät poismuuttaessa, mutta tästä tiesin että tämän asunnon suhteen sitä pykälää ei ole. Kaverit selvitti että laki on viimeaikoina muuttunut, ja poismuuttavalta ei vaadita täysputsia, vaan kohtuullinen siivous. Olihan se tyyppi selvästi kuitenkin imuroinut ja pyyhkäissyt keittiön tason.
Voivoi. No, ei tässä mitään, olisinhan siivonnut asunnon joka tapauksessa kokonaan. Jännä juttu, voin ihan hyvin oikaista lehmänkakkaiselle vuoripolulle tai laittaa teltan kuraan, mutta toisten ihmisten lika on liikaa.
Köppö on muuten (tietääkseni) karjalainen nimitys sille ylitse tursuavalle kaapille,varastolle tai huoneelle, missä on kaikki tavarat sekaisin, mistä ei löydä mitään, ja missä juuri se etsimäsi tavara on. Perheessämme käytetään nimitystä myös opiskelijaboksista ja ristin tämän asuntoni köppöseksi, koska se on pieni ja näytti pittoreskin romanttiselta. Tod.
Aatelinimen omaava entinen asukas ei myöskään ollut ollut turhan tarkka siivoamisessa. Kaikkia pintoja peitti pöly (joka tosin on voinut kertyä viikon tuuletuksen takiakin) ja lattia näytti siltä ettei sitä oltu pesty edes jouluksi. Lisäksi kaikki ovenkarmit, keittiön ovet ja huonekalut oli täynnä likaa, kuraa ja muuta tunnistamatonta. Kylppäristä oli siivottu ehkä vain allas ja amme, muuten kösmää joka puolella. Parhaimmillaan harmaan kerroksen alta paljastui toinen kerros kuviollista kuraa. Luonnollisesti myös maalipinnat ovat täynnään elämisen jälkiä. Olisikohan sittenkin kannattanut valita uusi, kalustamaton asunto?
Otin kuvat kaikesta ja selvitin työkavereilta samantien että mitenkäs se laki täällä menikään. Siinä toisessa, melkein minulle päätyneessä asunnossa olisi pitänyt maalata seinät poismuuttaessa, mutta tästä tiesin että tämän asunnon suhteen sitä pykälää ei ole. Kaverit selvitti että laki on viimeaikoina muuttunut, ja poismuuttavalta ei vaadita täysputsia, vaan kohtuullinen siivous. Olihan se tyyppi selvästi kuitenkin imuroinut ja pyyhkäissyt keittiön tason.
Voivoi. No, ei tässä mitään, olisinhan siivonnut asunnon joka tapauksessa kokonaan. Jännä juttu, voin ihan hyvin oikaista lehmänkakkaiselle vuoripolulle tai laittaa teltan kuraan, mutta toisten ihmisten lika on liikaa.
Köppö on muuten (tietääkseni) karjalainen nimitys sille ylitse tursuavalle kaapille,varastolle tai huoneelle, missä on kaikki tavarat sekaisin, mistä ei löydä mitään, ja missä juuri se etsimäsi tavara on. Perheessämme käytetään nimitystä myös opiskelijaboksista ja ristin tämän asuntoni köppöseksi, koska se on pieni ja näytti pittoreskin romanttiselta. Tod.
torstai 4. maaliskuuta 2010
Kotona taas
..Täällä villissä maas. Ei tämä kyllä vielä kodilta tunnu, mutta outoa oli suomenkin kodissa laatikoiden ja sekasorron keskellä. Olen siis välitilassa. Tämä viisaus ylittää jo tämänhetkisen kapasiteettini, edellinen yö meni matkustaessa ja nyt uni maistuu. Gute Nacht.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)