tiistai 21. joulukuuta 2010

Joulupukki matkaan jo käy


Pakkasin joululahjat rinkkaan. Eipä sitten tarvitse ottaa näemmä vaatteita tm turhaa mukaan joululomalle...

Mielestäni tänä vuonna oikein panostin pienikokoisten ja kevyiden lahjojen hankintaan. Osa lahjoista jopa odottaa Prismassa tai ovat printtausta vailla.

No, hyvä että en sentään sortunut näihin ihanuuksiin. Sulo jääkarhu ja hassut puolimetriset pähkinänsärkijät saivat jäädä kaupan ikkunaan odottamaan muita ostajia.

Olin toissaviikolla laulamassa joululauluja markkinoilla. Toytownin kuorolla ja orkesterilla oli avoin kutsu laulamaan (Christmas carolling) ja liityin pieneen joukkoon mukaan vaikken kuorolaisia tunnekaan. Yllättäin mukana oli pari tuttua hash-porukoista.

Oli ihana laulaa! Non-vista / primavistalla loikkasin sopraanoon. Tuli ihan julmetun kylmä, mutta se kuuluu asiaan. Välillä lämmiteltiin Glüweinilla.

Toytownin kuoro ei ole ainoa ex-pat kuoro, myös ruotsalaisilla on omansa. Minä vielä jahkaan kuoroon liittymistä, kun siihen pitää sitten sitoutua. Olen jo henkisesti yrittäytynyt asennoitua siihen, että maailman parhaan viiteryhmän, saati traktorienergian kaltaista joukkiota ei tule vastaan, mutta josko joku kiva kuitenkin. Mieluiten saksankielinen, niin saisi harjoitella sitäkin.

Vielä päivä töitä ja sitten Suomeen! Ihanaa!

torstai 16. joulukuuta 2010

Tag 21 - jokin epälooginen asia jota ajattelet tai teet

Minulla ei ole täällä saksassa telkkaria. Telkkaria katsomalla voisi varmasti oppia nopeasti kieltä ja kulttuuria. Mutta kun ne dubbaavat kaikki ulkomaalaiset sarjat saksaksi!

Minun logiikalla tämä asia menee näin: en halua hermostua ja ryhtyä inhoamaan koko saksan kieltä, joten on parempi että ei tarvitse avata sitä töllöä lainkaan.

Jos ei mennyt perille, voi tästä esimerkkinä katsoa vaikkapa miltä kuulostaa Frendit saksaksi. Ross erityisesti kuulostaa todella väärältä. Ei näin!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Tag 20 - esineitä/asioita joita sängyssäsi on

Aaahaahaaa.. tämä lista eikun parantaa kuin sika juoksua.

Mutta kuulkaas! Minulla on tähän oikein kuvamateriaalia.

Vuokrasin asunnon kalustettuna. Diiliin kuuluu jumalattoman painava ja kehno sänky, joka lienee joskus ollut jollakin mekanismilla johonkin suuntaan liikkuva.
Ihmettelin aluksi että onpa kamalan pehmeä. Ehkä kolmannen kerran reunalle istahtaessa sänky meni kuopalle.

Syy löytyi patjan alta. Edellinen vuokralainen oli irroitellut pohjalaudat irti nauhakiinnityksistä. Sillä konstilla saa toki sängystä pehmeämmän, mutta joka suuntaan liikkuvat laudat eivät pysy ohuilla reunakannattimillaan.

Oli melkoinen homma pujotella kaikki ahtaisiin koloihinsa nauhan sisään, tuhersin sitä yhden iltapäivän. Sänky on edelleen liian pehmeä, pitää hirveää meteliä ja laudat paukahtelevat pois reunoiltaan. Laiska kun olen, en ole jaksanut vuokraemännältä vaatia uutta sänkyä tilalle.

Saksassa kun ostaa sängyn, pitää rungon lisäksi ostaa paitsi patja, myös tuo säleikkö, Lattenroste. Esimerkkejä vaikkapa täältä.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Tag 19 - 5 asiaa joista pidät itsestäsi

Paljastusten 35 päivää on venynyt paljastusten syyslukukaudeksi. Ja kuten aiemmin, yritän kirjoittaa näistä aiheista jotenkin Saksaan liittyen. Tämä tämänkertainen on erityisen vaikea aihe, itsekriittisyys kun on kaikilla aloilla ollut kasvava trendi, mistä lie johtuu.

Mutta jospa otetaan ulkosuomaisuus tähän teemaksi. Mistä asioista olen mielestäni selvinnyt kiitettävästi tämän vuoden aikana?

1. Be the new girl. Näin neuvoi amerikkalaisystäväni. Kun muutat uuteen kaupunkiin, ota siitä kaikki irti. Tutustu ihmisiin, ole kiinnostunut ja kiinnostava, hullu ja hassu, oma itsesi, kun kenelläkään ei muutenkaan ole mitään ennakkoluuloja sinusta. Tätä tekniikkaa olen toteuttanut töissä (no, vähemmän olen ehkä ollut hassu) sekä varsinkin vapaa-ajalla. Hauskaa on ollut, kavereita löytynyt.

2. Ikävä sinne missä ei ole on väistämätöntä, mutta välimatka on suhteellinen käsite. Isäni sanoi alkuvuodesta, että he tietävät nykyään minun kuulumiset paremmin kuin aiemmin, kun tulee soiteltua Skypellä. Perhe on minulle tärkeä eikä välimatka sitä mihinkään muuta. Hyvin olen mielestäni pärjännyt tässä.

3. Aina ei tarvitse juosta pää kolmantena jalkana. Olen oppinut relaamaan. En tee kerrassaan mitään, roikun netissä tai lojun. Yleensä en tunne siitä edes huonoa omaatuntoa. Varsinkin ensimmäisen kuukauden aikana nukuin todella paljon, ja otin rennosti. Kyllä se ressi tulee silti, mutta jospa vaikka välttyisi pahemmalta.

Onpa hankala keksiä positiivisia asioita. Hö!

4. Ymmärrän saksaa koko ajan paremmin. Ei siitä enempää ettei mene miinuspuolelle.

5. Olen tyytyväinen että osasin tehdä näin loistavan valinnan tulla Munkkilaan. Tämä on ihan maailman paras kaupunki!

maanantai 13. joulukuuta 2010

Hehkuviinihehkutus

´

Nyt on Glüchweinin eli hehkuviinin aika!
Joulumarkkinoiden ehdoton hitti on Glühwein -kojut, niille tullaan töiden jälkeen notkumaan ja ystäviä tapaamaan.

Juoma on paitsi lämmintä, myös melko lailla alkoholia sisältävää. Kaupasta ostamassani pullossa (1litra 1,85€) on alkoholia 10%. Kinderpunch eli lasten glögi on alkoholitonta, ja ainakin niissä paikoissa missä olen sitä maistanut, myös melko mautonta. 
Suomalaisesta glögistä poiketen tämä maistuu enemmän viiniltä ja vähemmän piparimausteilta. Röhniä ei sekaan laiteta.

Lauantaina sain tosin Bogenhausenin joulumarkkinoilla marjaisaa hehkuviiniä, joka oli oikein hyvää ja maistui .. no, glögiltä. Jotkut lorauttavat juoman sekaan (maksua vastaan) rommia tai muuta tuiketta. 

Normaalihinta mukilliselle on 3 tai 3,50 € sekä mukipantti päälle. Osa mukeista on oikeinkin hauskan näköisiä vuosikertamukeja, mitkä soveltuvat mainosti matkamuistoksi.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Kyläilijöitä ja öisiä salakuvia

Jäsen S napapiiriltä oli tässä taannoin kylässä pitkän viikonlopun, mukanaan pikku-S, ikää 4kk. Vierailu sujui oikein mukavasti.

Liikuimme julkisilla, ja vaunujen kanssa liikkuessa tuli tutustuttua S-ja U-juna-asemien hisseihin. Niitä kun ei normaalisti käytä, niin olivat välillä vähän piilossa. Ostbahnhoffilla ei U-maanalaiseen mennessä sattunut hissi silmään, ja kun liukuportaatkin oli rikki päästiin kantohommiin. Muuten liikkuminen oli yllättävän helppoa.

Kävimme pyörähtämässä ruuhkaisella Tollwood-talvimarkkinoilla. Voisin postata siitä ihan erikseen, mutta täältä löytyy tietoa mitä kaikkea tapahtumaa siellä on, koko joulukuun ajan. Tänä viikonloppuna olisi näemmä suomalaista uutta sirkustaidetta tarjolla.
Sunnuntaina teimme pyöräretken yhdessä Toytownin sunnuntaipyöräilijöiden kanssa. Keli oli raikas ja luntakin vähän maassa, mutta pidimme ensimmäisen tauon jo noin 6km pyöräilyn jälkeen ja lounasta nautittiin hartaasti. Kilometrejä kertyi silti todellisesta sunnuntaipyöräilystä 32, jotka pikku-S taittoi villaan kääriytyneenä turvakaukalossaan pyöräkärryssä. Avulias pyöräilytuttavani lainasi S:lle pyörää ja kärryä, rahtasi ne mukanaan ynnä vaimonsa sekä kaksi nuorinta lastaan sekä pari tandemia. Tämän miehen autotallista löytyy siis useammallekin tulevalle vieraalle lainapyörä jos tarvitaan.

Maanantaina minun piti mennä töihin, ja S&S kiersivät joulumarkkinoita. Alunperin tarkoitus olisi ollut käydä myös museossa, mutta maanantaisin moni museo on kiinni. No, markkinoilla, kirjakaupassa ja urheilukaupoissa vierähti aika hyvin ja liityin vielä iltapäivällä seuraan. Illallista söimme jo edellisten lapsivieraiden kanssa testaamassani mainiossa olutravintolassa, Schneider-Weissen Weisses Bräuhausissa Talissa. Alkoholiton vehnäolut oli hyvin maittavaa ja makkaralautanen runsas.

 Ja mitä ihania tuliaisia Suomesta sainkaan! Päivän Hesari ja Tusari, pari Annaa ja Imagea sekä iik ääk, 7 päivää. Jos tulee liian kova ikävä Suomeen, niin pieni selailu jälkimmäistä riittää taas palauttamaan realiteetit kohdalleen. :) Voihan öiset salakuvat sentään.

torstai 9. joulukuuta 2010

Suomulle maja rauhaisin

No mitkäs ne nämä ovat?

Suomupohjathan ne.

Ällistys oli melkoinen kun katsastimme jäsen S:n kanssa Munkkilan toiseksi suurimman urheiluliikkeen hiihtovarustevalikoiman.

Siis nyt puhutaan ainoasta oikeasta hiihdosta, eli maastohiihdosta, jota täällä Nordic Ski:ksi  tai Langlaufiksi kutsutaan.

Perinteisen eli Classic tyylin suksia oli rivissä kaikilta isoilta merkeiltä, mutta mitämitä. Kaikissa suomut pitoalueella. Kaikissa.

Nämähän ei siis ole niitä nanosuksia, joista kouhkataan, ne käsittääkseni näyttävät sileiltä pohjasta. Nämä ovat ihan peruskamaa mitä lasten suksissa on totuttu näkemään. Ja hassun pyöreät päistään, Voi hyvänen aika.

Olin viime sunnuntaina Lenggriesissä hiihtämässä ulkomaalaisporukalla, mukana useita jotka olivat suksilla ensimmäistä kertaa. Aloitteleville latujen tallaajille tuollainen luistamaton ja taatusti pitävä suksi on tietysti paikallaan. Muutaman kerran hiihtäneille kavereille yritin opettaa potkua ja liukua, mutta nollakelillä ei kovin hurjaa luistoa noilla varmaankaan voi saada. Jäisellä kelillä rohisevat.

Omat sukset ovat vielä Suomessa, joten vuokrasin luistelusukset (17€). Suksien kunnosta kertoo se, että ensimmäisen kilometrin jälkeen pystyin varsin vaivatta demoamaan perinteisen potkua tasaisella, ja vitosen kohdalla luistelu-uran päätyttyä olikin ihan melko luontevaa vaihtaa pertsaan. Takalenkiltä palattua vedin kiukulla vielä luistelua ja totesin että se ei kyllä silti taida olla mun laji. Pertsa on parasta.

Lengrries on siitä kiva paikka että sinne pääsee helposti junalla. Latuja kiertää laaksossa ja niitä oli jo auki, vaikka lunta oli vain 15cm. Seudun latukartat ja avoimet ladut löytyvät tältä sivulta (kartat ensimmäisessä pdf:ssä).

Nyt fööni-ilmiö ja vesisade on sulattanut kaikki lumet parissa päivässä. Eilen Münchenissä oli parhaimmillaan +14. Huomenna pitäisi taas saada lunta, josko taas pääsisi rauhaisaan joulutunnelmaan näistä keväisistä lukemista.

maanantai 6. joulukuuta 2010

St Nikolaus ja knihti

Hyvää pyhän Nikolauksen päivää!

Joulukuun kuudes on Saksan lasten odottama päivä. Silloin saapuu St. Nikolaus, täyttää edellisenä yönä ulos jätetyn kengän namuilla, ja vierailee varsinaisena päivänä kouluissa ja päiväkodeissa.

Nikolaus tietää oletko ollut tuhma vai kiltti, ja muistuttaa että vielä on aikaa parantaa tapansa ennen joulun lapsen tuloa.

Jouluna lahjoja ei tuo joulupukki vaan joulun lapsi Christkindl tai jotenkin näin minulle saksalaiset tuttavat asiaa selvittivät.

Tuhmat lapset pelkäävät joulupukin eikun siis St. Nikolauksen knihtiä Knecht Ruprechtia, jota myös täällä päin Krampukseksi kutsutaan. Krampus on kyllä huomattavasti pelottavampi pukin pikku apuri, joka jättää vanhemmille risun jos lapset ovat olleet tuhmia. Obertsdorfissa vastaavaa virkaa toimittavat der Wilde Mann eli villit miehet.

Joulu- eikun Nikolaukseen törmäsin 5.12. junamatkalla Alpeilta takaisin Müncheniin. Kaikki matkustajat saivat Lebkuchenin eli piparin tapaisen keksin.

Villit miehet pelottelivat naisia ja lapsia Munkkilan lentokentällä viikko sitten, josta kuva. Sisäpihalla on pienet joulumarkkinat.

Tämäkin St Nikolaus - Sinterklaas - Santa Claus -metamorfoosi oli minulle tuntematon. Martti Lutheria saadaan kiittää tästäkin että joulua vietetään siinä muodossa kun nyt sen tunnemme.

Niin ja tietenkin: hyvää itsenäisyyspäivää!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Talvi tuli

Reilu viikko sitten näytti työmatkalla tältä. Miehenkokoiset lehtikasat kutsuivat hyppimään.

Ja seuraavana aamuna 26.11. tuli lumi. Viime viikonloppuna käytiin vielä pyöräretkellä kun lunta ei ollut tuota paria senttiä enempää. Sunnuntai-iltana alkoi lumisade, ja viikolla lunta saatiin lisää. Nyt sitä on noin 15 senttiä.

Töissä meni puuhat pipariksi kun lumipyryn takia TNT ei suostunut vaarallisten aineiden tiekuljetukseen. Siis kuivajää oli tämä vaarallinen aine. Hohhoijaa. Ja sitä lunta tuli ehkä vajaa 10senttiä. Maa ihan sekaisin.

Täällä on talvirengaskielto, joka käsittääksen astui voimaan juurikin tuolloin 26.11. kun lumikin tuli. Lähikadut on kuitenkin täynnä hangessa uinuvia autoja, jotta joko niissä ei ole talvirenkaita tai sitten ihmisiä ei kiinnosta talviautoilu. Valtavan liukasta täällä kaupungissa teillä ei ole, koska suolaa kylvetään reilulla kouralla.

Mutta joulumarkkinoille lumiset maisemat sopivat mitä parhaimmin!

Nyt pilkotaa aurinko vähän pilvien välissä joten ulos mars!

perjantai 3. joulukuuta 2010

Saisinko sinappia, kiitos.

Pari päivää sitten oli seuraamassani blogissa "Saksan Savossa" vinkki joulumarkkinoista Haidhausenissa, eli lähinurkilla. Jutun voi lukea tästä klikkaamalla.

Blogin kirjoittaja Jarno kertoi kuinka hernekeiton myyjät olivat pyöritelleet silmiään kun hän pyysi keittoonsa sinappia.

Enkö vain käynyt seuraavana päivänä minäkin markkinoilla (josta kuva) ja kun vähän huikoi, päätin maistaa hernaria. Pyysin myös sinappia. Täti totesi aivan pokkana Selbstverständlich! eli luonnollisesti! ja töräytti keltaista sinappia keskelle keittoa.

Mutta sitten pokka petti ja täti kysyi että onko minulla aviomies. Nauroin, että ei sentään, mutta olen kyllä suomalainen minäkin. Täti sanoi että kun täällä oli eilen sellainen mies pyytämässä sitä sinappia. Juu, sillä minäkin tänne löysin. Ja hyvää oli keitto!
Olin tänään Suomikantiksessa, eli suomalaisten (entisten) opiskelijoiden ja muiden kaljanjuojien kuukausittaisessa kantapöydässä Molly Malonessa. Kerroin ilosanomaa eteenpäin, että nyt kuulkaa löytyy erinomaista hernekeittoa lähimailta. Ja että kannattaa pyytää sitä sinappia. :)